Keikari.com

High twist -villa on kangasta, joka on kudottu tiukasti yhteen kierretyistä langoista. Kaikki pukukankaat toki kudotaan kierretyistä langoista, mutta niiden jännitteessä on eroja: tiukemmin kierretyt langat ovat vahvempia, joten niistä voidaan valmistaa ohuempia kankaita. Keveydestä huolimatta tällainen kangas laskeutuu kuin paksummat verrokit. HT-kangas on hyvin vahvaa, melko karheaa, yllä viileää ja vähemmän joustavaa.

Vahvan langan ansiosta high twist -kankaan voi myös kutoa väljemmäksi ja huokoisaksi, jolloin vaatteesta tulee erinomaisen ilmava. Nämä vahvat langat muistuttavat mikroskoopissa jousia, jotka ponnahtavat nopsasti entiseen muotoonsa. Siispä kangas vastustaa ryppyjä ja pysyy siistinä, ja high twist -kankaat ovat ihanteellisia kesä- tai matkustusvaatteisiin. Talvella tämä viileä kangas on todennäköisesti turhan hyytävä.

Kauppamatkustajien lisäksi herkästi hikoavat tai paksumpia kankaita vieroksuvat miehet saavat kierretystä villakankaasta elinikäisen ystävän. Jotta tiukka kierre saavutetaan, lankojen tulee olla tavanomaista laadukkaampaa, pidempää ja kiharampaa villaa. Myös kutominen tehdään hitaasti ja huolellisesti, jotta kierre säilyy vuosia eikä purkaudu. Tämän vaivannäön vuoksi high twist -villa on kalliimpaa kuin tavanomainen. Suuremman yleisön tietoon ja suosioon kankaan toi Giorgio Armani, jonka kevyet ja helpot luomukset olivat muodissa 80-luvun puolella.

Kaupoissa HT-villa merkitään vaatteisiin yleensä erillisellä merkillä travel wool, cool wool tai high twist wool. Jos lukija ei vielä omista tällaisia vaatteita tai ole kokeillut niitä kaupassa, on parempi kysyä myyjältä niiden perään, sillä kankaan erottaminen tavanomaisista ei ole ummikolle selviö. Yleensä HT-villa on kuitenkin kädessä karheaa ja valoa vasten verkkomaista. Tästä huolimatta se ei ole läpinäkyvää, joten vyötäisille voi huoletta pukea räikeät hyvänonnenkalsongit.

Kuvat: Jussi häkkinen&Matti Airaksinen

Uniqlo on Japanin ihmevaatettaja. Vuonna 1949 perustettu miesten pukimo jatkoi vuosikymmenet tasaista, hidasta, varmaa laajentumista Japanissa, kunnes 80-luvulla yhtiö repäisi. Vuosikymmenen puolivälissä se laajensi tarjontansa naisten vaatteisiin ja muutti nimensä muotoon Unique Clothing Warehouse, jonka typistymä on yksinkertaisesti Uniqlo. 1990-luvun puolella myymälöitä oli päälle sata Japanissa, joka kärsi pahasta lamasta. Tällöin Uniqlon halvat, itse suunnitellut, valmistetut ja myydyt vaatteet saivat suuren suosion. Vasta 2000-luvulla varovainen yhtiö suuntasi ulkomaille ja tänä päivänä vaatettaa laatumateriaaleja sekä halpoja hintoja arvostavat maailman ympäri.

Uniqlon nimi on osittain totta, sillä vertikaalisen integraation periaatteella yhtiö suunnittelee, valmistaa ja myy kaikki vaatteensa omissa myymälöissä tai verkkokaupoissa. Suunnittelut ovat uniikkeja, mutta tuotantoerät valtaisia. H&M:n sekä Zaran kaltaisista vaatejäteistä Uniqlo erottuu materiaaleilla: missä edelliset suosivat halpoja, Japanin ihme valitsee useimmiten niin sanotun premium-luokan kankaan. Tästä parhaana esimerkkinä toimii yhtiön valkoinen T-paita, joka muiden valmistamana olisi hintavan Supima-puuvillan vuoksi noin 20 euron hintainen. Uniqlo pyytää omastaan hieman yli 10 euroa, sillä firma ostaa kerralla suunnattomia materiaalieriä suoraan tuottajilta ja saa hyvän hinnan. Valmistus on Kiinan tai Vietnamin kaltaisissa huokean työvoiman maissa. Myös moni muu strategia johtaa voittokulkuun, mutta lukijan kannalta oleellisinta on Japanin ihmeen kankaat sekä hinnoittelu.

Olin kovin skeptinen, kun alun perin kuulin Uniqlosta. Tämän vuoden alusta valmistajan Brittein-verkkokauppa laajensi toimitusalueensa myös Suomeen, joten kokeilin kepillä jäätä perusvaatteiden muodossa. Mielestäni valmistaja tarjoaa parhaan löytämäni hinta-laatusuhteen perusvaatteissa, joiden materiaali on laadukkaampaa: merinovillaiset neuleet ja Supima-puuvillaiset alusvaatteet ovat esimerkillisiä. Monissa muissa Uniqlon vaatteissa on sekoitekankaita huokeamman hinnan vuoksi, tai näkyviä ja ikäviä logoja. Pellava on hintavaa jopa Dressmannissa, mutta Uniqlo tarjoaa täyspellavaisia vaatteita jokamiehen kukkarolle. Yhtiö ei ole vielä saapunut Suomeen, joten Uniqloa mielivän tulee matkata ulkomaille tai ostaa sovittamatta verkkokaupsta. Tarkoin valikoimalla voi kuitenkin odottaa saavansa paljon vastinetta. Uniqlo on erilainen.

Valitettavasti Uniqlolla on samat ongelmat kuin muilla valtavilla halpaketjuilla: työläisiä kohdellaan kuin karjaa, jos ulkopuolinen tarkastaja ei vahdi. Asiasta lisää toisaalla: https://waronwant.org/media/reality-behind-uniqlos-corporate-social-responsibility-promises.

http://www.uniqlo.com/uk/#!men

Balmacaan on pitkä ja väljäksi leikattu yksirivinen päällystakki, jossa on piilonapitus, lyhyt bal-kaulus ja Raglanhihat. Nimensä se on saanut Skotlannin Invernessissä sijaitsevan tiluksen mukaan, ja takkimalli on luotu enemmän suoja kuin koristeellisuus mielessä. Vaatekronikoitsija Alan Flusserin mukaan malli on perua Preussin armeijan takeista. Raglanhihan tarkoituksena on parantaa takin vedenpitävyyttä, sillä rakenteessa hihan sauma kaartuu kiinni kaulukseen. Yleisemmässä istutetussa hihassa yksi suora sauma jää kummankin hartian ylle. Suorasta saumasta kosteus imeytyy herkemmin takin sisälle, kun vinosta Raglanista sade valuu paremmin maahan.

Villakankainen 50-luvun Balmacaan nahkanapeilla

Väljän leikkauksen ansiosta Balmacaan istuu kätevämmin usean vaatekerroksen ylle ja liikkuminen on helppoa. Takissa on yleensä sadetta hylkivä siisti piilonapitus ja useimmiten vinot taskut, jotka voi napittaa kiinni. Takki voidaan valmistaa mistä kankaasta hyvänsä, mutta tiheästi kudottu ja kyllästetty gabardiini on yksi parhaimmista tuuleen ja sateeseen. Villakangas taas pitää paremmin lämpimänä hyisessä kelissä.

1930-luvun versio windowpane-kuviolla

Balmacaanin kaulus on pyöristetty, ainakin 8 senttiä korkea ja kärjistä lyhyt. Se voidaan nostaa kätevästi ylös tuulen suojaksi ja useimmissa malleissa on kauluksen alla nappi, jolla käännetyt kaulukset voi kiinnittää. Perinteinen ja suojaava takki ulottuu polviin, muotiversioissa helma on lyhyempi. Hihansuissa ei ole nappeja, mutta joissakin takeissa on kiristettävä tamppi, jolla hihat saa tiukemmin kiinni. Selässä on yksi halkio mukavampaa käyttöä takaamassa.

Väljä, pelkistetty leikkaus

Villakangas-Balmacaaneissa on yleensä irtoliina muotoa tuomassa, mutta sadetakit ovat rakenteettomia ja hyvin kevyitä. Joissakin malleissa on vyötärön kiertävä vyö, joka pitää Balmacaanin aisoissa myös kovassa puhurissa. Kansan suussa gaelinkielinen Balmacaan on lyhentynyt muotoon bal, joka viittaa myös takin kaulusmalliin.

Piilonapitus

Tamppi hihansuussa sekä vino, napitettava tasku

Balmacaan-sana on nykyisin harvemmin käytössä, sillä kaikkia sadetakkeja voi kätevämmin englanniksi kutsua termillä rain mac(k). Tämä viittaa Charles Macintoshiin, joka kehitti 1800-luvun alkupuolella kumilla kyllästetyn sadekankaan. Silti Balmacaan on hyvä tuntea, sillä malli on yksi vanhimpia yhä käytössä olevia päällystakkeja. Se on yksinkertainen, äärimmäisen toimiva ja ajaton suoja kaikissa ilmastoissa. Takin voi myös valmistaa mistä kankaasta tahansa, mikä takaa miltei rajattoman varioinnin. Niin kauan kuin haluaa suojautua ilmoilta tyylillä, Balmacaan on ajankohtainen.

Bal-kaulus elementissään

Lukijalla on taatusti anekdoottitietoa eri nahkojen eroista kesän kuumassa, mutta tutkimuksen siteeraaminen on aina yhtä miellyttävää vain, jotta tietää olevansa oikeassa. John Arthurin The chemistry of leather manufacture jakaa kätevän taulukon yleisimpien kenkänahkojen ilmavuuden eroista, ja ratkaisut viileänä pysymiseen löytyvät vesihöyryn (eli nihkeän jalkahien) läpäisevyydestä sekä materiaalin huokoisuudesta. Teen pitkästä tikusta lyhyemmän tiivistämällä: viilein kesänahka on mokkaa, jonka jälkeen tulee buckskin eli hirvieläimennahka ja pronssilla yllättäjä, hainnahka. Taulukon perusteella yleinen naudan- tai vasikannahka vaikuttaa suorastaan hiostavalta voittajien rinnalla. Yhä viileämpiä ovat duck-kangas, purjekangas ja nailonverkko, mutta näillä ei ole nahkan pitkäikäisyyttä eikä yhtäkään voi kiillottaa ilon hohtoihin. Lakeeria, shell cordovania ja kengurunnahkaa tulisi viileimmän Keikarin lukijan vältellä. Lisäksi on hyvä todeta kumin olevan yksi inhoimmista kesämateriaaleista markkinoilla. Nahkapohjat ovat olennaiset, louferit eli avokengät mainiot ja vuorittomat jalkineet suositeltavat.

Kiitokseni verkon nimimerkille “VegTan” tutkimusinfosta.

http://babel.hathitrust.org/cgi/pt?id=uc1.b4489325;page=root;view=image;size=100;seq=588;num=1092