Keikari.com

Räätäli Hannu Kuitunen ei ole mielissään. 1960-luvulla uransa aloittanut käsityöläinen on nähnyt leikkausten tulevan ja menevän, eikä hänellä ole kehuvaa sanaa sanottavana 2000-luvun versiosta. Mainion kattava Ylen haastattelu kertoo eläköityvän Kuitusen tarinan, jakaa videon ja kertoo myös, miksi miesten tilausvaatteiden tulevaisuus näyttää Suomessa kehnolta.

“Puku on pilattu – miehet näyttävät madoilta.”

http://yle.fi/uutiset/puku_on_pilattu__miehet_nayttavat_madoilta/8037634

Cutaway on kauluspaidan kaulusmalli, jonka kärjet ovat lyhyemmät ja niiden etäisyys toisistaan suurempi kuin tavanomaisessa taitekauluksessa. Cutawayn, toiselta nimeltään spread collar, kärkien muodostama kulma on yleensä yli 90 astetta, liioitelluimmillaan jopa 180 astetta. Malli syntyi 1930-luvulla ikään kuin vastalauseena aiemmille pystykauluksille, joissa ei ollut kärkiä lainkaan, ja tavallisille taittokauluksille, joiden kärkien väli on yhä pieni. Cutaway sai suuren suosion Windsorin herttuan sekä hänen veljensä, Kentin herttuan, ansiosta.

Erityisesti Windsorin oman miehen suosimat solmiot olivat paksumpia kuin tavanomaiset, ja levitetty kaulus sopi paremmin yhteen niiden kera. Cutawayn kärjet ovat yleensä lyhyet ja etäällä, joten tämä kaulusmalli tarvitsee leveämmän ja lyhyemmän solmion solmun tyhjän tilan täytteeksi. Mallin harmina ovat juuri lyhyet kaulukset: jos kaulusta ei ole taiten leikattu, solmiosolmu nostaa sen kärjet helposti koholle. Samoin cutaway näyttää kovin pieneltä ja leviää kaulan sivuille, kun paidan ylin nappi on auki. Näiden haasteiden vuoksi cutaway tarjoaa parhaat puolensa, kun sen kärjet ovat pidemmät ja kärkiväli lyhyempi. Ärhäkkäimmät mallit on siis paras jättää kaupan hyllylle. Taitekaulus on yhä maailman suosituin malli, mutta likellä perässä seuraa omintakeinen ja levitetty cutaway, joka vetoaa avoimuudellaan.

Helteellä viileimmät vaatteet ovat tunnetusti vaalean värisiä, kevyitä, huokoisesta kankaasta valmistettuja, ohuita ja sopivan väljiksi leikattuja. Äkkiseltään asia on selviö, mutta tarkemmin eriteltynä syyt paljastuvat ja miellyttävämpien kesävaatteiden valikoiminen helpottuu. Vaaleat värisävyt ovat parhaita, sillä ne sirottavat eli heijastavat eniten auringonvalon aallonpituuksia pois vaatteen pinnalta, kun taas hyvin tummat sävyt absorboivat eli imevät niitä. Juuri tämän vuoksi Suomessa yleinen musta “juhlapuku” on kesällä armottoman kuuma. Jos samaisen puvun kankaassa on vielä paljon keinokuitua ja sen tukimateriaali on liimattu, asusta muodostuu pätsi. Luonnollisesti eniten auringon poltetta heijastaa valkoinen, mutta valkoisilla vaatteilla on paha tapa näyttää pieninkin lika. Tämän vuoksi valkoinen paita on helpompi kuin housut, sillä paidan peseminen on kätevämpää. Harvempi housukangas myös kestää konepesua.

Keveässä vaatteessa on mahdollisimman ohut tai pieni sisäinen rakenne. Esimerkiksi kauluspaidassa yleinen liimarakenne muodostaa kaulan ympärille paksun kerroksen, jonka läpi tuuli ei kulje tai hiki haihdu. Siispä täysin rakenteeton kaulus on viilein. Samoin irtotakeissa yleinen liimarakenne rintakehän ja takin helman sisällä on erittäin hiostava kokemus helteessä. Irtoliina on mukavampi, mutta sitäkin viileämpi on jälleen rakenteeton takki, joista kevyimmissä ei ole edes vuorikangasta, joka on yksi hiostava kerros lisää.

Huokoinen kangas on kudottu siten, että loimi- ja kudelankojen väliin jää hieman tyhjää tilaa. Kauempaa katsottuna huokoisuus ei näy, mutta silmien tasalle nostetun huokoisen kankaan läpi näkee helposti. Tämä on taatusti ilmavin ratkaisu helteellä, sillä jokainen tuulenvire kulkee rakosten läpi ja viilentää kehoa. Samoin hiki pääsee haihtumaan kankaan läpi. Useimmiten niin sanotut travel-, cool- tai high twist -villakankaat ovat juuri tällaisia kudontateknologian voittoja, jotka kerran koettuaan ei halua palata tiiviisiin, nihkeisiin kankaisiin. Vielä ohuen kankaan läpi ilma kulkee helpommin kuin paksun, sillä ohuessa on vähemmän lankoja, jotka toimivat lämmöneristäjinä.

Viimeisenä hieman väljä vaate on kesällä mukavampi, sillä se on vähemmän kosketuksissa ihoa vasten. Hiki kun siirtyy herkästi ihon pinnalta kankaaseen, se ei silloin enää viilennä ihmiskehoa, vaan muodostaa kankaaseen hikilaikkuja, jotka nihkeinä hankaavat kehoa vasten. Samoin väljän vaatteen sisään tuulenvireet kulkevat helpommin ja suovat helpotuksen paahteessa tummuvalle.

Kertauksena kesän viileimmät vaatteet ovat aina vaalean värisiä, kevyitä, huokoisesta kankaasta valmistettuja, ohuita ja sopivan väljiä. Taatusti paras materiaali on pellava, sillä sen voi kutoa hyvin ohueksi ja silti valmistaa vahvoja kankaita. Pellavan vetolujuus myös kasvaa kosteana, joten hiostunut kangas vain voimistuu. Viimeisenä pellavan voimakas, yleinen rypistyminen vain muistuttaa meitä siitä, ettei kesälomalla ole kiire minnekään, jäykistely ei ole tarpeen ja rypyt kuuluvat ihmisen elämään. Suomen kesä on kaunis, mutta lyhyt.

Lyhyestä virsi kaunis: “Maailmassa on kirjoja, joiden on täytynyt tulla kirjoitetuksi. Klassikko on sellainen.”

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjat/arvio-ville-raivio-kirjoitti-miesten-pukeutumisen-ensyklopedian/?shared=82756-69e25ac2-500