Keikari.com

Dana Thomas on tyylin asialla. Hän toimi Newsweek-lehden kulttuuri- ja muotitoimittajana Pariisissa 13 vuoden ajan, tämän lisäksi hän on kirjoittanut samoista aiheista kansainvälisille lehdille, ja toiminut journalismin yliopisto-opettajana kolmen vuoden ajan. Deluxe: How Luxury Lost its Luster on Thomasin sisäpiiritutkimus 2000-luvun muotibisneksen raadollisuudesta. Lehdistötunnusten ja kontaktien avulla hän on päässyt lukuisiin työpajoihin, jotka tavanomainen kuluttaja näkee vain kiiltävälehtisten esitteiden kautta. Vuonna 2007 julkaistu teos nousi kadehditulle New York Timesin myydyimpien kirjojen listalle. Kirjan pääteesi on selkeä: yli 100 miljardin euron muoti- ja luksustavaroiden vaihto houkuttaa toimijoita kepulipeliin, jotta voitot saadaan yhä korkeammalle. Moni muotihuone on kuitenkin aloittanut eri eetoksella. Ne ovat saaneet maineensa korkealla laadulla ja myöhemmin taantuneet kauppaamaan keskinkertaisia tarpeita suurilla logoilla ja valtavilla mainoskampanjoilla. Niin sanottu luksus on menettänyt loisteensa.

Teos jakautuu kolmeen osaan ja sen kappaleet käsittelevät muotibisneksen syntyä, suurimpien yhtiöryppäiden yhdistymistä, kaupan muuttumista maailmanlaajuiseksi, julkkisten markkinointikäyttöä, parfyymikaupaa, naisten laukkujen asemaa, silkkiä, kankaiden kudontaa, vaatevalmistusta, muotikauppojen leviämistä, väärennöksiä, muotikaupan tulevaisuutta – ja viimeisenä yhä järjettömämmäksi muuttuvaa VIP-asiakkaiden hemmottelua. Kymmenillä ja sadoilla matkoillaan Thomas on keskustellut lukemattomien alalla toimivien kanssa. Hänen näkemänsä ja kuulemansa kertoo rumaa kieltä muotikaupasta, jossa suurin osa yhtiöistä on hylännyt laadun rahan edessä. Käsityö on vaihtunut tehdastyöhön, eurooppalainen valmistus on muuttanut Aasiaan, omat tuotanto on korvattu alihankinnalla, materiaalit ja vaatteiden sisäiset rakenteet on vaihdettu halvempiin, ja voiton tavoittelu on kaikki kaikessa. Suuret mainoskampanjat pitävät yllä brändien käsitettä ja muistuttavat näkijää laadusta, joka ei usein kestä lähempää tarkastelua. Noin 40 yhtiötä hallitsee yli 60% koko kaupasta.

Deluxe on olennainen kirja jokaiselle miehelle ja naiselle, joka on kiinnostunut muotikaupasta tai vaatteista. Teos ei keskity ainoastaan negatiiviseen tai paljastamaan peliä kulissien takana, vaan se kertoo myös artesaaneista, jotka tavoittelivat korkeinta mahdollista laatua. Kirjan lukijalle selviää, mitkä parfyymivalmistajat suosivat luonnollisia tuoksuyhdisteitä, ketkä ovat vihkiytyneet yhä käsityölle, ja millainen vaate on hintansa arvoinen. Yhä useammalla maailmankansalaisella on varaa yhteen tai useampaan muotihyödykkeeseen. Luksusbisnes on kasvanut tasaisesti suurista talouskriiseistä huolimatta. Tiivistäen: yhä useampi on kiinnostunut luksuksesta, vaan tästä huolimatta käsityön perinne tekee hidasta kuolemaa.

Raitasolmion (eng. stripe tie, regimental stripe, club tie) kuva-aiheena on ohut tai kapea raidoitus, jonka värien yhdistelmä toimii järjestön, yhteisön, klubin, koulun tai rykmentin jäsenyyden symbolina. Joissain malleissa raitojen välissä on myös kuva tai teksti, joka on yhteisön erillinen tunnus. Harvinainen ratkaisu on jäsenyydestä kertova solmio, jossa ei ole lainkaan raitoja, vaan pelkkä toistuva vaakuna tai sen kaltainen kuva. Ensimmäiset raitasolmiot syntyivät 1800-luvun lopun Britanniassa, josta ne ovat levinneet ympäri maailman.

Yleensä järjestöt ja yhteisöt rekisteröivät raidoituksensa, jotta kuva-aiheet saadaan suojeltua, eikä tiettyyn ryhmään kuulumaton saa niitä käsiinsä. Britanniassa raitasolmioista tuli erittäin suosittuja; niiden avulla tarkkasilmäinen saattoi tunnistaa vaikkapa samaa koulua käyneen tai samassa aselajissa palvelleen miehen. Ennen kuin khakiunivormu otettiin jokaisen sotilaan pukineeksi, kaikilla rykmenteillä oli oma raitakuvionsa. Toki erilaisia raitoja on kertynyt vuosien kuluessa tuhansia, ja hyvin harva tunnistaa niistä suurimman osan.

Yleisin raitasolmion materiaali on ollut repp-kudottu silkki, jonka pinta on siisti ja hitusen kohoileva. Brittisolmioissa raidat kulkevat rinnan vasemmalta puolelta alaspäin niin kuin takin napitus, kun taas Amerikan puolella suunta on vastakkainen, sillä raitasolmion maassa vuonna 1902 lanseerannut Brooks Brothers halusi valmistaa omansa toisin. Kun jäykkä luokkakulttuuri mureni Britanniassa Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, myös raitasolmiot seurasivat muutosta. Aiemmin ne toimivat ryhmätunnuksina, myöhemmin niitä valmistettiin myös vapaaseeen käyttöön.

Toki murusia vanhoista tavoista on säilynyt: yhä pidetään rumana käyttää sellaisen yhteisön tunnussolmiota, johon ei kuulu. Suurinta suosiotaan muodikkaana asusteena raitasolmio eli 1920-luvulla USA:ssa, kun Windsorin herttuan valtiovierailu toi mukanaan raikuliprinssin raitasolmiossa. Sittemmin raitasolmiosta on muodostunut yksi kaula-asusteiden ikoneista, sillä sen hillitty, värikäs ulkomuoto on sopiva miltei jokaiseen tilaisuuteen.

Alla kuvia ja tunnelmia projektin etenemisestä.

Jalkineiden kaavoitus ja vuodan leikkaaminen

Lestit ja niiden muokkaus nahkapaloilla

Leikattu nahkapäällinen

Reunoksen kiinnitys

Korkkikerroksen ja puisen lenkkiraudan lisäys

Ulkopohjan eli anturan kiinnitys

Anturan vyötärön kavennus

Reunosommelten merkkaaminen

Viimeistelyä vailla

Noh, olipa kerran aika, jolloin kerroin itselleni Tumblrin olevan paikka, jonne en koskaan liittyisi. Lopulta liityin. Sitten tyypillinen porttireitti johti minut Instagramiin — ja tähän on tultu, sillä Keikari löytyy nyt myös sieltä, ja jakaa satunnaisia näpsyjä kauniista kankaista, tekstuureista, materiaaleista, yksityiskohdista, asusteista, jalkineista ja tällaisista.

http://instagram.com/keikaricom/