1. Paljakka Handmade

    2

    January 28, 2015 by Ville Raivio

    Paljakka Handmade on harvinaisen käsityön asialla. Ennen teollisen kengänvalmistuksen aikaa miltei jokaisessa Suomen kylässä oli paikallinen jalkinemestari (eng. cordwainer). Hän loi nahkajalkineita tilauksesta, kun taas suutari vain korjaa niitä. Ajan ruraalisen hengen mukaisesti suurin osa miesten jalkojen pukimista oli nauhattomia saappaita, joiden pitkä varsi suojasi jalkaa sekä housuja ratsailla, mutta toimi hyvin myös ratsutta.

    Paljakka_Handmade_Keikarissa

    Lisäksi peltotöissä kunnon varresta oli hyötyä suojana, kun taas haitarin lailla aaltoilevat jatsarit toivat erilaista näköä pitkävartiseen. Ammoin Suomessa oli koko määrä kenkätehtaita, jotka pukivat pohjoisen maan, mutta nämäkin on kuopattu niin sanotun edistyksen tieltä. Niitä ennen miltei katosivat jalkinemestarit, jotka valmistivat tilausjalkineita. Samoin kävi Paljakalle, jonka vuonna 1850 perusti Karl Gustaf Adamsson Paljacka.

    Paljakka_Handmade_Keikarissa2

    Tänä päivänä Paljakan on elvyttänyt ja sen jalkineita valmistaa Jussi Paljakka, 41, Tuusulan Vanhassakylässä. Hän aurasi aiemmin itselleen uraa markkinoinnissa kansallisessa lentoyhtiössämme. Hän kertoo jalkineisiin tarttumisesta: “Kenkien tekemiseen siirtyminen ei ollut mikään itsestäänselvyys, varsinkin kun jatkuvasti kuulee valituksia siitä, ettei Suomessa kannata valmistaa mitään (etenkään kenkiä). Kai minulle on johonkin DNA:n mukaan kehittynyt jokin ‘suutarigeeni’, sillä rakastuin kenkien tekemiseen täysin tiedostamatta sukuni pitkiä kengäntekoperinteitä. Vasta vähän myöhemmin tajusin, että olen osa pidempää jatkumoa.”

    Paljakka_Handmade_Keikarissa3

    Syrjärautoja sekä muita kuumatyökaluja

    Vaikka Paljakan jalkineet olivat isoisän, hänen isänsä ja vielä hänen isänsä ammatti, Jussi kääri hihansa niiden parissa vasta aikuisella iällä. Isältään hän on saanut lähinnä suvussa kulkeneita käytännön neuvoja, pääasiassa hyviä sellaisia, sillä isoisä on jo siirtynyt taivaan suuren kenkämestarin alaiseksi. Kun kysyn, miten tehdaskenkä sitten eroaa tilausjalkineesta, hän vastaa: “En halua millään lailla moittia valmiskenkiä, parhaat niistä ovat ihan hyvälaatuisia. Merkittävin ero on mielestäni mittojen mukaan tekeminen.

    Paljakka_Handmade_Keikarissa4

    Naskaleita

    Ihminen, jolle ei ole tehty hänen jalkojensa mukaisia kenkiä, ei tiedä, mistä on jäänyt paitsi. Oikein tehty tilauskenkä eroaa vielä merkittävästi pelkästään mittojen mukaan ‘tuunatuista’ kengistä. Tilausparissa ei lestiin tehdä vain levityksiä tai valita leveämpää kokoa, jotta kengän saisi laitettua jalkaan. Kun lesti tehdään asiakkaan jalan mukaiseksi, haetaan kantapään muoto ja päkiän paikka yms. täysin kohdilleen, jolloin kenkä oikein ‘imeytyy’ jalkaan. Jos kenkä tehdään ilman sovituskenkää, saadaan kyllä tehtyä kenkä, johon jalan saa sopimaan, mutta harvemmin täysin sopivaa kenkää. Toinen seikka on tietysti yksilöllisyys: teetettäessä ns. bespoke-kengät, saadaan varmasti täysin uniikit kengät omien toivomusten mukaisesti.

    Paljakka_Handmade_Keikarissa5

    Puunauloja 30-luvulta

    Kolmas seikka on mielestäni käsityön kauneus. On joskus vaikeaa selittää järkisyin, miksi esimerkiksi kengän pohja kannattaa ommella käsin, kun kone tekisi sen 100 kertaa nopeammin. En tiedä, joutuuko vaikka viulisti vertaamaan tekemistään tietokoneella tehtyyn musiikkiin tai kuvanveistäjä kilpailemaan 3D-tulostimen kanssa. Käsintehdyissä kengissä on käden virtuoositeettiä, omistaja voi miettiä miten primitiivisillä käsityövälineillä saadaan nahasta tehtyä kaunis kenkä. Neljäntenä erona on tietysti rakenne. Goodyear Welt ei ole sama kuin reunoskenkä. Reunoskengässä reunoshihna ommellaan pinkopohjaan (jalan alle jäävä paksu nahkapala) syvin pistoin, jolloin se on kiinni nahan vahvassa keskiosassa. GW-kengässä koneella ommeltu hihna kiinnitetään joko pinkopohjan heikosta pinnasta käännettyihin siivekkeisiin tai sitten vain pohjaan liimattuun ‘ritsiin,’ joka on kangaspala.”

    Paljakka_Handmade_Keikarissa6

    Käsin taottu harppi vuodelta 1850

    Vaikka toinen tie olisi nopeampi ja taloudellisempi, Paljakka valmistaa tilaukset pitkän kaavan mukaan. Jahka jalat on mitattu ja mallinnettu, jalan mukaan tehdyn lestin päälle pingotaan eli venytetään märästä parkkinahasta tehty sovitustossu. Vasta tästä tossusta voi melko tarkasti todentaa lestin lopulliset muodot. Sen jälkeen luodaan vielä sovituskengät. Ne ovat oikeat liimarakenteiset kengät, jotka jäävät asiakkaalle vaikka kakkoskengiksi, joista todetaan kengän kaavojen sopivuus ja kenkien käytännössä toimiminen. Vasta näiden vaiheiden jälkeen alkaa lopullisten jalkineiden työstö. Jos asiakas palaa uutta paria varten, myöhempien kenkien kohdalla ei luonnollisesti tarvita sovitusvaiheita.

    Tämä kaikki vaikuttaa jo paperilla kovin työläältä ja Suomessa käsityö on hintavaa. Esimerkiksi Ruotsin puolella toimivat tilauskenkien valmistajat veloittavat noin 3000 euroa ensimmäisestä parista. Kun kysyn Paljakan hitatasosta, mestari kertoo: “Olen tietoinen, että hintani ovat huomattavasti halvemmat kuin perinteisesti on totuttu. Lähtiessäni tekemään kenkiä ammatikseni tein linjauksen, että mitoitan mieluummin hintani kysynnän mukaan kuin lähden hinnottelulla vähentämään kysyntää. Toisin sanoen teen mielummin saman tulon saadakseni enemmän kenkiä kuin pyörittelen osan ajastani vain peukaloita. Tällä hetkellä ensimmäinen kenkäpari kaikkineen lähtee 1500 eurosta ja seuraavat kenkäparit 800 eurosta.”

    Paljakan kenkien ulkopohjat, pinkopohjat, kantakapit ja kärkikovikkeet valmistaa maineikas saksalainen Joh. Rendenbach tammiparkitusta nahasta. Päällisnahkat paja ostaa yleensä eurooppalaisten parkitsemoiden valikoimasta. Valtaosa niistä on vasikannahkoja, joskin viime aikoina jotkut asiakkaat ovat mieltyneet esimerkiksi vesipuhvelin nahkaan. Varsinaisen päätöksen materiaalista ja väristä tekee asiakas. Vuori on yleensä kilipukkia tai ohutta, pehmeää vasikkaa. Reunos ommellaan kiinni pinkopohjaan pellavalangoista tehdyllä pikilangalla. Jos asiakas haluaa vaalean ompeleen, niin vahalangalla.

    Kysyn vielä vierailun lopuksi, miten Paljakka eroaa muista eurooppalaisista valmistajista, ja miksi Keikarin lukijan kannattaisi matkustaa Tuusulaan asti. Jussi Paljakka kertoo: “En tunne kaikkia pohjoismaisia kengäntekijöitä, joten en voi tehdä vertailua kovinkaan kattavasti. Luulen, että yksi erityispiirre on se, että en halua kovinkaan paljon ‘tehostaa’ kengäntekoprosessiani. Voi ehkä kuulostaa omituiselta, mutta pidän tiettyjä perinteisiä toimintatapoja itseisarvona, joita en halua muuttaa. Käsintehdyn kengän tekeminen on minulle tietynlainen rituaali, joka tuottaa suurta mielihyvää.

    Paljakka_Handmade_Keikarissa7

    Koron yläosan viimeistelyrauta

    Tämä ei tietysti tarkoita sitä, ettenkö voisi joskus tehdä vaikka koneommeltujakin kenkiä, mutta niitä ei pidä sekoittaa koskaan keskenään. En myöskään ole halunnut sijoittaa verstastani esim. Helsingin keskustaan. Tämä johtuu lähinnä siitä, että kun voin kuukaudessa tehdä vain muutaman paria kenkiä, tulisi liiketilan vuokrasta yms. kohtuuttomasti lisäkustannuksia yhtä kenkäparia kohden.

    Uskon, että aika monella on haaveena saada aidot bespoke-kengät, mutta esteenä on ollut joko korkea hinta tai se, ettei Suomessa ole ollut tekijöitä moniin vuosiin. Bespoke-kengän suunnittelu vaatii asiakkaaltakin paljon, kun yhdessä mietimme kengän jokaisen yksityiskohdan.”

    http://paljakkahandmade.fi


  2. Kalossit

    3

    October 20, 2013 by Ville Raivio

    Kalossit (eng. galoshes, overshoes) ovat kumisaappaiden kaltainen suoja-asuste, joita käytetään jalkineiden yllä. Epävarman legendan mukaan englantilainen mies nimeltään Radley keksi kalossit. Hän kärsi reumatismista ja halusi pitää jalkansa kuivana, ja lukiessaan Julies Caesarin kirjaa “De Bello Gallico” hän äkkäsi kuvauksen suojaavasta päälliskengästä, gallicaesta. Radley päätti kapitalisoida idean ja kehitti kankaasta valmistetun, kumilla vahvistetun kalossimallin. Vanhanmallinen kumi oli kuitenkin kovaa ja hataraa pakkasella, nihkeää helteellä. Oli miten oli, ensimmäiset kalossit valmistettiin todennäköisesti 1800-luvun alussa, esimerkiksi The Metropolitan Museum of Art säilyttää kokoelmissaan liki 200-vuotisia Meksikossa valmistettuja kalosseja. Vuonna 1844 kumitehtailija Charles Goodyear puolestaan loi kalosseihin passelin vulkanisoidun kumiseoksen, joka kesti lämpötilan vaihteluja mainiosti. Vuosisadan loppupuolella Goodyearin tehtaan valmistamat kumikalossit olivat huima menestys.

    Vulkanisoidusta kumista valmistettu kalossi suojaa nahkakenkää lialta, kosteudelta ja suolalta, tarjoten myös hyvän pidon jäisillä pinnoilla. Se myös eristää tehokkaasti ja pitää jalat lämpiminä. Useimmat näistä asusteista valmistetaan tilaville lesteille, jotta ne istuisivat mukavasti monenmuotoisten jalkineiden päälle. Vaikka kalossi on erityisesti talviajan olennainen asuste, mikään ei estä käyttämästä niitä myös kesän rankkasateilla. Tilanteen mukainen asu on mielekäs. Talvisaappaissa on usein lämpövuori, jonka ansiosta pari kuin pari on mukavan lämmin ulkosalla, mutta armottoman hiostava sisätiloissa. Ulkoilmassa lämmittävä ja sisällä riisuttava kalossi on siis kätevä ratkaisu hänelle, jonka jalat ovat kovia hikoilemaan.

    Suomessa kalosseja saa jokaisesta alansa osaavasta suutariliikkeestä,  amerikkalaisen Tingleyn mallit ovat yleisimmin tarjolla. Markkinoita pohjolassa sekä maailmalla on usean vuoden ajan vallannut norjalainen SWIMS, jonka moderni kalossi valmistetaan monissa väreissä ja malleissa. Nämä olen havainnut käytössä mukavimmiksi. Kalossit ovat parhaimmillaan hetkellisinä suojina, sillä asuste ei ole muotoiltu kymmenen kilometrin lenkki mielessä. Nahkapohjakenkien ystävän lisäksi myös tennariharrastaja voi suojata omansa kalosseilla, jotka todella kuuluvat jokaiseen vaatekaappiin. Myös naisille on omia, siroja malleja. Ympärivuotinen käyttö luonnistuu Suomen oloissa mainiosti ja kuminen asuste kestää vuosien käytön. Kaunista siitä ei vielä ole saatu, mutta sään mukainen asu on aina järkivalinta. Kun muut liukastelevat ja kastelevat sukkansa, kalossimies kävelee mielenrauhassa.


  3. Markowski

    0

    November 6, 2012 by Ville Raivio

    Vuonna 2007 perustettu Markowski tarjoaa Goodyear-pohjattuja jalkineita huokeammassa hintaluokassa. Valtaosa pareista kustantaa 200 euroa ja valikoima kattaa kaikki kenkätyypit. Nahkavuodat hankitaan Euroopasta, alennusmyyntien aikana hinnoista putoaa useita kymmeniä prosentteja.

    http://www.markowski-chausseur.fr/home-en.html


  4. J.M. Weston

    0

    October 23, 2012 by Ville Raivio

    Vuonna 1891 Edouard Blanchard perusti jalkinetehtaan Ranskan Limogesiin. Kolmetoista vuotta myöhemmin hänen poikansa Eugène matkusti Amerikan Westoniin perehtymään vallankumoukselliseen Goodyear welt -rakenteeseen sekä eri levyisten lestien valmistamiseen. Eräänä päivänä suutari Blanchard ja muuan herrasmies nimeltä Viard kohtaavat raveissa. Keskustelun myötä he päätyivät tapaamaan uudestaan, ja vuonna 1922 Viard perusti J.M. Weston -nimisen jalkinekaupan Pariisissa. Kymmenen vuoden kuluessa pariisilaisen Viardin persoona ja kontaktit yhdessä suutari-Blanchardin korkean taidon kanssa tekevät J.M Westonin kaupasta suoranaisen kohtaamispaikan Pariisin kermalle. Vuonna 1932 perustettiin päämyymälä legendaariselle Champs-Elyséelle.

    Korkea laatu myi itse itsensä ja bisnes kukoisti. Vuonna 1976 J.M. Weston kuitenkin siirtyi vanhasta perheomistuksesta Descoursin perheelle. Tasosta pidetään kiinni samoin kuin päämyymälästä Pariisin paraatikadulla. Tänä päivänä Westonin jalkineet valmistetaan käsityönä Ranskassa. Vuodat leikataan ja lestataan käsityönä, mutta reunos, randi ja antura kiinnitetään konein. Tehtaan ajattomia klassikkomalleja on kolme: raskas vapaa-ajan norjalais-derby Chasse, sen pukuversio Demi-Chasse sekä penny loafer -tyyppinen “Signature loafer” Näistä erityisesti viimeinen on Ranskassa erittäin suosittu kaikissa väreissä. Jokainen Weston-jalkine vaatii mallista riippuen 150-190 työvaihetta ja Weston tarjoaa peräti 3-7 eri levyistä lestiä jokaista puolikasta jalkinekokoa kohden. Jalkineiden lisäksi J.M. Weston tarjoaa nahkaisia laukkuja ja -salkkuja, vöitä, nahka-asusteita sekä matkalaukkuja.

    http://www.jmweston.com


  5. Cheaney Imperial

    0

    August 26, 2012 by Ville Raivio

    Vuonna 2010 Cheaneyn kenkätehdas lanseerasi uuden Imperial-lippulaivamalliston, jolla valmistaja suuntasi laadukkaamman kenkäluokan markkinoille. Päällisin puolin viimeistelyn puolesta Imperialin kilpailijat ovat G&G, Edward Green, Alfred Sargent Handgrade, Church’sin Premier-parit ja John Lobb Paris. Cheaney on kuitenkin hinnoitellut omat parin usean sataa puntaa halvemmiksi, joten kyseessä on ilman muuta kiintoisa mallisto. Jostakin oudosta syystä tehtaan omassa verkkokaupassa ei ole tarjolla kaikkia Imperial-pareja, eikä myöskään komeaksi patinoitua bronze-nimistä ruskeaa nahkaa. Nappasin siis vastaan tulleen pikkuvikaisen ja huokeamman eBay-parin lähempään tarkasteluun. Esimerkkikengässä viistopohjan viimeistely on epäonnistunut, mutta verkkokuvien perusteella ykköslaatuisissa malleissa muotoilussa ei ole moitittavaa.

    Cheaneyn pienen valikoiman esikuva on selvästi Gaziano&Girlingin muutamaa vuotta aiemmin ilmestyneissä pareissa, jotka aikanaan toivat täysin uudenlaisen kenkätuotteen brittimarkkinoille. Kuten esikuvansa, myös Imperialin lestit ovat siroja, tyköistuvia ja voimakkaasti muotoiltuja. Tammiparkittu nahkapohja on samoin ohut ja pohjan vyötärö kaiverrettu kuten tilausjalkineissa. Päällismateriaali on ensiluokkaista vasikkaa, joka kiiltelee jo valmiiksi ennen ensimmäistäkään lankkikerrosta. Materiaalit tuoksuvat hyvin miellyttävältä kasvisparkinnan jälkeen. Poikkeva muotokieli jatkuu jalkineen sisäosassa, jota koristaa vaalean sijaan tummanruskea vuorinahka. Sen kylkeen on leikattu aukko ikään kuin kehystämään malli- ja kokomerkintöjä. Kantakuppi on hyvin voimakkaasti tukeva ja kärki myös vahvasti tuettu. Muotoilun puolesta lesti 208 on siro ja pyöreäkärkinen, mutta mantelin lailla nopeasti kapeneva ja silmääni aivan liian terävä kärjestä. Reunos on hyvin kapea ja Goodyear- sekä päällisompeleet siistit.

    Verkkokaupasta riippuen Imperial-parit kustantavat noin 400 puntaa, kun lähelle osuvaa viimeistelyä tarjoavat verrokit ovat päälle 600 puntaa. Jos Cheaneyn Imperial -malliston muotokieli, mallit ja viimeistely suinkin miellyttävät, mielestäni Imperial tarjoaa erittäin paljon popoa hintaansa nähden. Kokonaisuudesta nousee ilman muuta mieleen vahva G&G-apinointi, mutta tällä hintatasolla ei voi turhia valittaa. Erinomainen lopputulos ja pelinavaus Cheaneyn tehtaalta, sillä Imperial on kenties paras löytämäni hinta-laatusuhde brittijalkineissa.










Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.

Pukimo Raivio.
"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.