goodyear | Keikari.com

Borgioli-jalkineiden anatomia
0

September 24, 2019 by Ville Raivio

Fratelli Borgioli on vuonna 1946 perustettu italialainen kenkätehdas. Tuolloin veljekset Renè ja Valerio Borgioli avasivat pajan Toisen maailmansodan ikeestä toipuvassa Vincissä, Firenzen metropolialueella. Alussa olivat siis veljekset, nahkaa, kaksi käsiparia, ja työkaluja. Borgioli jatkoi pienenä toimija aina 1980-luvulle asti, jolloin toinen sukupolvi otti enemmän vastuuta perheen elannosta, ja toiminta laajeni. Valmistaja ei ole ollut suuren profiilin toimija, kuten nimikuulu Salvatore Ferragamo, vaan se on ansainnut kannuksensa ennen kaikkea luotettavana, laadukkaana alihankkijana.

Jos lukijan kaapissa on jonkin italialaisen muotihuoneen nimeä kantava pari, jossa on himoittu Made in Italy -leima, Borgioli on voinut olla valmistaja. Tehtaalla on myös ollut omaa nimeä kantava mallisto vuosikymmeniä, mutta Borgioli on melko lailla tuntematon. Minulle ainoastaan nimi oli tuttu, mutta en ole nähnyt missään pareja tarjolla, edes verkkokaupoissa.

Tänä päivänä Borgiolia luotsaa perheen kolmas sukupolvi, ja heidän suurin mullistuksensa koitti vuonna 2018, kun valmistaja avasi uudet tuotantotilat. Erikoisuutena yhtiöllä on koristeellinen pikisauma, ns. Norvegese, jonka lisäksi hyvin kevyet, voimakkaasti taipuvat flex-ulkopohjat luonnistuvat. Tehdas jatkaa yhä alihankkijana lukuisille muille yrityksille. Vaan hassuahan se on hankkia jonkin Guccin nimeä kantava kenkäpari, jos todellinen valmistaja onkin Borgioli, ja ainoastaan niin sanottu “design” sekä leima ja röyhkeä hinta ovat muotihuoneen.

Borgiolin oma mallisto on italialaiseen henkeen kovin erottuva, värikäs, joissakin malleissa suorastaan räikeä. Silti mukana on myös klassisen tyylikkäitä pareja, joiden lesti ei ole liian terävä tai lihavanpullea, eikä päällinen liioiteltu. Tänään Keikarin tarkastelussa on juuri tällainen pari, joka saapuu Turun oman Herrainpukimon lähetyksenä.

Valmistajan katalogissa mallille ei ole annettu erityistä nimeä, mutta perustyyliltään pari on ruskea oxford. Se ei kuitenkaan ole tavanomainen, sillä päällinen on ommeltu piilosaumoilla, mikä on työläs ja siisti ratkaisu. Lisäksi päällisnahka on patinoitu useilla sävyillä, jotka tuovat väriin syvyyttä. Erityisesti kärjessä ruskea on paikoin erittäin tummaa. Lisäksi Herrainpukimo on teettänyt parin Goodyear-pohjauksella tavanomaisen Blake- eli läpiompelun sijaan.

Borgioli käyttää enimmäkseen Toscanan alueella parkittua vasikannahkaa, jossa on niin sanottu crust-viimeistely. Nahkassa ei ole siis väriainetta, vaan Borgioli värjää sen itse tehtaalla. Patinoinnin lisäksi päällinen on kiillotettu tehtaalla. Harvinaista kyllä, valmistajalla on värillinen vuorinahka. Suurin osa tehtaista käyttää perustylsää hiekan väristä vuoria, varmaankin neutraaliuden nimissä. Borgiolin oma väri on viininpunainen ja vuori samaten. Tämän lisäksi ulkopohja värjätään samalla sävyllä ja kiillotetaan vahalla. Jos ei jostain syystä pidä tästä väristä, voi-voi.

Suurin yllätys minulle oli Borgiolin pohjausrakenne. Vaikka Goodyear-pohjaus onkin tehtaan käytössä, pareihin ei liimata lainkaan kangasritsiä vaan reunoksen kiinnike leikataan suoraan pinkopohjaan. Tämä kuulostaa kovin tekniseltä, joten kuvien kera seikka on helpompi ymmärtää. Siispä lukijan on hyvä vierailla Vibergin sivustolla, jossa sama rakenne näkyy selvästi. Liimaus ja kangasritsi ovat Goodyear-rakenteen heikkoudet, joista pääsee eroon työläämmällä ja kalliimmalla pohjauksella. Erittäin harva tehdas käyttää pinkopohjaan leikattua ritsiä, joten Borgioli ansaitsee suuren suuret kehut – vaikka ratkaisu ei koskaan näy kellekään. Päkiän alla on myös kerros vaahtomuovia, joka pehmentää askelta. Tämäkään ei muille näy. Hämmästelen, miksi valmistaja ei pidä melua rakenteista, jotka erottavat sen muista ja nostavat laatua. Kärjen ja kannan vahvikkeet ovat tehdaskengissä yleistä synteettistä.

Päällisen patinointi on kaunis. Ruskean eri sävyt vuorottelevat ja näkyvät milloin voimakkaammin, milloin hennommin, valon määrästä riippuen. Piilosaumattu päällinen on hyvin siisti, mallin sivussa on pitkä sauma niin kuin balmoral oxfordissa yleensä. Se ei kuitenkaan ole suora, vaan aaltoileva ja epäsäännöllinen. Tämä on kaiketi se italialainen kosketus, jossa klassikkoon laitetaan pientä sekoitusta. Kantakuppi on näyttävän pyöreä ja sen keskisauma on tiimalasin lailla muotoiltu. Jalkineen kapein osa, vyötärö, on siro. Lesti on hienosti kaartuva ja muodokas.

Erikoista kyllä, Borgiolin lesti on myös X-kokoa eli varpaiden kohdalla leveämpi. Harvalla italialaisella tehtaalla on X-mitoitus käytössä, suurin osa vain suosii kapeaa ja terävää linjaa. Lisätilan ansiosta varpailla on tosiaan paremmat oltavat ja mukavuus kasvaa, mutta ylimääräistä mitoitusta ei ole muualla. Tämä on loistava ratkaisu meille, joilla on yksi pikkuvarvas vähän leveämpi kuin toinen. Sisävuorin reunassa on koristeellinen harkotus ja kengän kielen päällä on ommel, jonka läpi kengännauhat voi sujauttaa. Näin ne pysyvät paremmin paikallaan. Ulkopohjassa on koristeellisia messinkinauloja, jotka muka hidastavat kulumista, mutta enpä usko.

Kengänsuu on samoin piilosaumattu kuin muu jalkine, reunoksen reuna on pystysuoran sijaan pyöristetty. Ratkaisu on harvinainen, mutta en keksi käytännön hyötyä sille. Olkoon se siis sitä kuulua italialaista muotoilua. Kenkälaatikon mukana seuraa kenkälusikka ja lisänauhat. Vielä täytyy kehua kantakupin vahvikkeita, jotka jatkuvat jalan keskiosaan asti. Tämä tukee jalkaa ja vakauttaa askelta, eikä jalka väsy yhtä herkästi.

Kokonaisuutena Borgiolin pari on suurin yllätys, jonka olen vuosiin kokenut. Valmistaja ei pidä melua itsestään, pareja ei ole tarjolla monessa paikassa, poikkeavia ratkaisuja sekä korkeaa laatua löytyy. Viimeistely on siisti ja patinointi kaunis – pidän kaikesta tässä parissa. Niin, onpa niillä myös mukava kävelläkin. Ainoastaan reunosta hioisin kapeammaksi, jotta pari näyttäisi sirommalta. Jää lukijan ratkaistavaksi, ovatko tehtaan muotokieli ja ratkaisut oman maun mukaisia. Borgioli pystyisi vielä suuriin tekoihin, jos valikoimassa olisi enemmän klassisia pareja, ja niitä myös markkinoitaisiin.

https://www.borgiolishoes.it/en/

Category Firenze, Jalkineet, Laatuvalmistajat | Tags:
John Lobb -jalkineen anatomia
0

April 26, 2019 by Ville Raivio

Alkuperäinen John Lobbin kenkäverstas perustettiin alun perin vuonna 1849. Se saavutti korkean laadun ansiosta maailmanmaineen ja on kengittänyt iso- tai hienokenkäisiä päälle vuosisadan. Tuosta maineesta siivun halusi toinen tunnettu tekijä, ranskalainen Hermés, joka osti Lobbin Pariisissa toimineen sivuliikkeen vuonna 1976. Tämän omistuksen perusteella Hermés kehitti valmiskenkien malliston ja maksoi Lobbin perheelle oikeudesta käyttää heidän nimeään. Näin syntyi John Lobb vuonna 1982 täysin erillisenä kokonaisuutena, jonka ainoa yhteys yhä toimivaan verstaaseen on sama nimi. Melkein kaikista muista olen jossakin vaiheessa kirjoittanut, joten nyt oli sopiva hetki katsoa, millaista popoa yksi Englannin kalleimmista valmiskenkätehtaista tarjoaa. Esimerkkiparina toimii Lobbin William II, joka on hyvin tunnettu solkikenkämalli, ja se on peräisin Care of Carlin valikoimasta. Mukana saapuvat kenkäpussit karheasta puuvillasta.

William II eroaa useimmista solkikengistä materiaaliltaan. Se on Lobbin kehittämää Misty Calf -nahkaa, joka on sileästä, hienosta vasikasta värjätty muistuttamaan ikääntynyttä ja patinoitunutta nahkaa. Väritys on kiinnostava sekoitus erilaisia ruskean sävyjä. Parin nahkan nimi on Dark Brown ja sen lesti on 9795. Kaksinkertaisen nahkapohjan vuoksi pari ei ole erityisen kevyt, mutta reunos on myös leikattu niin kapeaksi, ettei pari näytä kolholtakaan niin kuin vaikkapa Tricker’sin mallit. Reunos kulkee 360-asteisesti parin ympäri, mutta on koron ympärillä erityisen siro. Pohjassa on perussiisti piilosauma, jonka alla Goodyear-ommel kulkee. Täysnahkainen korko on värjätty vaaleanruskeaksi niin kuin pohjakin. Surullisesti Lobb on poistanut käytöstä hauskan JL-korkokumin, joka oli tehtaalla käytössä aiemmin 2000-luvulla.

William II:ssa on pyöreä kärki, joka ei ole pullea muttei erityisen muotoiltukaan. Kantakupin muotoilu on mukavan pyöreä ja se työntyy ulospäin hienosti. Solkikengän soljet vaikuttavat olevan terästä, eikä niissä ole mainittavaa muotoilua. Valmistajan mukaan ne on viimeistelty jalometalli palladiumilla. Parin nahka ansaitsee erityiset kehut, sillä se on hyvin sileää, hienosyistä, hehkuvaa ja siistiä. Vuorinahka on sileää ja pehmeää kellertävänruskeassa sävyssä. Kantakupin tuki on hyvin vahva. Ompeleet ovat siistit ja suorat. Lestin muotoilu on ulkoisesti sopivan kaarevaa, mutta jalassa ei näytä erityiseltä. Suurin yllätys tulee, kun paria sovitan. Lesti 9795 on 42-koossa kovin kapea ja matala siroon jalkaani, jolle yleensä näin ei käy. Silti kantakuppi on kovin kookas ja jalka nousee ylös joka askeleella. Solkikengässä ei ole helposti kiristettäviä nauhoja, joten istuvuuden pitäisi olla passeli kerralla. Lesti siis sopii parhaiten pienijalkaiselle, jolla on kuitenkin iso kantapää. En osaa sanoa, onko tällaisia hobitteja olemassa.

Kokonaisuutena Lobbin jalkine on kelvollisesti valmistettu pari, jonka nahka on erinomaista. Silti lestistä uupuu näyttävä muotoilu, joka löytyy samassa brittiläisessä hintaryhmässä painivalta Gaziano&Girlingilta sekä Edward Greenilta. Myöskään erityisiä yksityiskohtia tai pikkutarkkaa viimeistelyä en löydä. Lobb on siis laadukas ja enimmäkseen tylsä jalkine, joka sopii laadukasta popoa etsivälle miehelle, joka ei kuitenkaan halua herättää huomiota asullaan. Jos tarkemmin CoC:n valikoimaa selaa, mielestäni Green tarjoaa samalla summalla enemmän. Solkikengissä aina luotettava Crockett&Jones taas tarjoaa samanhenkisen mallin kuin Lobb, mutta puolet huokeammin.

johnlobb.com

Category Jalkineet, Laatuvalmistajat, Northampton, Verkkokaupat | Tags:
Saint Crispin’s
0

May 19, 2018 by Ville Raivio

Saint Crispin’s on Romanian Brașovissa toimiva pieni paja, joka valmistaa miesten jalkineita käsin, ja naisille erikoistilauksesta. Yhtiö syntyi kengäntekijä Michael Rollingin päästä vuonna 1992 Itävallassa. Ideana oli tarjota mittajalkineita asiakkaan lestin mukaan valmistettuna, mutta halvemmalla kuin muut. Siispä päämaja Wienissä, valmistus Romaniassa. Vasta vuonna 2002 Saint Crispin’s siirtyi valmiskenkiin, kun perustaja Rollingin serkku Phillip Carr liittyi mukaan. Vuonna 2008 Carr osti kaikki yhtiön osakkeet ja on siitä lähtien luotsannut jalkineita itse. Cripin’sin valmisparit luodaan samoin kuin tilaustuotteet, joita se tekee jokusia vuosittain. S.C. on kouluttanut 24 kengäntekijää, jotka valmistavat noin 1500 paria vuodessa isoisänaikaisia keinoja käyttäen: koneita käytetään vain päällisnahkan ompeluun sekä ulkopohjan kiinnitykseen. Tämä mahdollistaa myös erikoiset ominaisuudet. S.C. esimerkiksi käyttää pidempiä ja paksumpia vahvikkeita jalkineen sisällä kuin suurin osa valmistajista. Näin saadaan erityisen tukevia, muotonsa säilyttäviä popoja, mutta samalla ne tuntuvat paljon jäykemmiltä uusina. Sisäänajo voi kestää viikkoja, mutta palkitsee pidemmän päälle. Myös suurin osa tehtaista käyttää liimaa reunoksen kiinnitykseen Goodyear welt- rakenteen mukaan, S.C. ompelee reunoksen käsin sisäpohjan alle.

Erikoista kyllä, S.C. kiinnittää ulkopohjan puisilla nauloilla – tämä rakenne on käynyt hyvin harvinaiseksi myös tilauskenkien valmistajien parissa. Naulauksen etuna ulkopohja saadaan hyvin kapeaksi juuri ennen korkoa, näin jalkineet näyttävät sirommilta ja hienommilta. Yhtiön lepolestit koverretaan ja hiotaan käsityönä, jolloin lopputulos muistuttaa enemmän puuveistosta kuin jotakin muottia. Koverruksen ansiosta kosteus haihtuu popoista nopeammin ja hiki myös imeytyy puuhun tehokkaammin, kun sen pintaa ei lakata. Crispin’s suosii niin sanottuja crust-nahkoja, jotka värjätään vasta nahkan leikkaamisen jälkeen. Näin värit voidaan sekoittaa täysin vapaasti verstaalla. Valtaosa tilauksista on enemmän tai vähemmän muokattuja. Suurin osa kenkätehtaista sallii asiakkaan valita vain tietyn lestin, koon ja värin erikoistilauksessa, mutta S.C. tarjoaa myös koon muokkauksen. Jos valmislesti ei ole riittävän muotoinen, sitä voidaan muokata asiakkaan jalan mukaan. Näin vaikkapa voimakkaasti ulkonevat varpaat saavat lisätilan, vaikka muuten lesti olisi sama. Useimmilla tehtailla on perusleveys ja leveä lesti, Crispin’sillä leveyksiä on kolme. Valmispareja on rajatusti jälleenmyyjille, erikseen tilattavat parit saapuvat 8-10 viikon sisällä. Äärimmilleen pelkistetyt pahviset kenkälaatikkonsa S.C. valmistaa itse.

Crispin’s käyttää yhteen pariin 20-40 työtuntia, joista viimeistely kiillotuksen kera vie tunnin. Hienot eurooppalaiset nahkat ja erikoisrakenteet tuovat oman lisänsä. Tämän vuoksi Saint Crispin’s pyytää pareistaan alkaen 1350 euroa, lepolestit ja yleisimmät vaihtoehdot sisältyen. Tämä on alle puolet hinnasta, jonka brittiläiset tilauskenkien valmistajat keskimäärin veloittavat, ja hintatasonsa ansiosta S.C. on kerännyt suosiota viime vuosikymmenen. Vaikka ajatus tuntuu erikoiselta, myös korkeimmassa hintaluokassa voi kilpailla hinta-laatusuhteella.

www.saintcrispins.com

Category Jalkineet, Laatuvalmistajat, Verkkokaupat | Tags:
Carmina ja naisten laadukkaat reunoskengät
7

February 28, 2018 by Ville Raivio

Naisille on hyvin vähän vaihtoehtoja laadukkaista jalkineista. Moni valmistaja tai liike toki mainostaa myyvänsä hienoa ja hyvää, mutta jalkineita tunteva tunnistaa toisin. Olen hypistellyt naisten pareja eri liikkeissä ja sanon, ettei hinta ole mikäänlainen tae laadusta. Monet valmistajat, nimiä mainitsematta, luottavat suureen logoon ja “brändiinsä”, jotka vakuuttavat asiakkaan. Kunhan nämä ovat oikeat, voi sitten surutta käyttää halpaa ja elotonta nahkaa, vikaista nahkaa, liimattuja ulkopohjia, muovisia kantavahvikkeita, öljymateriaalista tehtyä vuoria, jämäpaloista ommeltua päällistä, väljiä lestejä ja muovisia, nahkalla pinnoitettuja korkoja. Näiden kaikkien tarkoitus on säästää vaateyksikön valmistuskuluissa, jotta yhtiölle jää enemmän voittoa. Kaikki seikat myös johtavat popoon, joka on vähemmän kaunis ja kestävä. Jos asiakas ei myöskään petkutuksia tunnista, hän ei voi valita paremmin – ja kuinka moni naisten tyylisivusto opettaa lukijaansa tunnistamaan niitä?

Kuitenkin laadukkaita naisten jalkineita tehdään, mutta niiden valmistajat eivät ole suuria muotihuoneita, joiden nimi tunnetaan ympäriinsä. Ne ovat pienempiä pajoja taikka tehtaita, joilla ei ole vaatejättien markkinointibudjettia. Ne erikoistuvat ja luottavat laadun tuntevaan asiakkaaseen. Yksi näistä on Mallorcalla toimiva Carmina, joka käyttää useimmissa naisten pareissaan Goodyear-pohjausta, täysnahkarakennetta ja vasikannahkaisia päällisiä. Näiden ansiosta popot ovat kestävämpiä ja miellyttävämpiä, mutta hintavampia. Kuitenkin materiaalien osa loppuhinnasta on suurempi, samoin työn, sillä Carmina käyttää enemmän käsityötä kuin sadan euron valmistajat. Esimerkiksi nahkavuodat leikataan käsin, päällinen pingotaan lestille käsi- ja konetyön yhdistelmällä, ja nahka jätetään neljäksi päiväksi ottamaan muotoa. Korko valmistetaan useasta pohjanahkapalasta, jolloin se ei murru tai siirry paikaltaan satunnaisesti. Reunospohjauksen ansiosta koko ulkopohjan voi vaihtaa, jolloin parin käyttöikä pitenee, kun taas ohutta liimapohjaa täytyy yrittää korjailla liimalla liiman perään. Yllä olevilla seikoilla saadaan naisten kenkä, jota voi kutsua uskottavammin laadukkaaksi.

Carminan lähettämä esimerkkipari naisten mallistosta on nimeltään 1571, varsikenkä brogue-kuvioinnilla ja kumisella puolipohjalla. Miesten reunoskenkiin tottuneelle lestin hyvin siro muoto on erikoisuus, jonka naisen anatomia suo. Vaikka pari on varsikenkä, se ei näytä kuin maihinnousukengältä. Päällisen ompeleet ovat tiuhat ja suorat, päällisnahka siistiä ja sileäpintaista, ja varren reunaa kehystää pienen pieni nahkatere – koriste, josta ei ole käytännön hyötyä, mutta joka kertoo viimeistelyn huolellisuudesta. Venytyksen jälkeen nahka palaa napsahtaen muotoonsa, mikä on aina hyvä merkki. Vetolenkki on paksua puuvillaa, kantakupin vahvike vahva, nauhojen päässä on koristeellinen nahkatupsu. Nahkapohjan vyötärö, siis kapein kohta, on laidoilta hiomalla pyöristetty. Tämä on merkkinä viimeistelystä. Pohjanahkasta pinotun koron päällisenä on täysi kumipala, joka on kestävämpi kuin yleinen nahkan ja kumin yhdistelmä. Sileä vuorinahka, joka ei hiosta, on väriltään oranssin ja ruskean välimaastossa. Sisällä kantapään alla on jämäkkä vaahtomuovipehmuste ja pinkopohja, jalkapohjan alla oleva kerros, on täyttä nahkaa. Näin se saa muotonsa omistajan jalasta. Reunos on hyvin kapea ja korko samaten – joka väittää, ettei naisten reunoskenkä voi olla siro ja hieno, hän ei tiedä puhumastaan.

Kokonaisuutena Carmina todistaa, että laadukkaita naisten kenkiä voi yhä löytää, mutta niiden tunnistaminen vaatii vaivaa, eikä moisia ole tarjolla useassa myymälässä. Jos useampi nainen kuitenkin täysnahkaisia reunoskenkiä vaatisi, todennäköisesti useampi valmistaja vastaisi huutoon. Suomen naiset, huutakaa siis!

Category Jalkineet, Laatuvalmistajat, Naisten klassinen tyyli, Verkkokaupat | Tags:
Nahkakengän eduista
1

March 12, 2017 by Ville Raivio

Kävin keskustelun kengäntekijä Jussi Paljakan kanssa nahkaisten jalkineiden eduista, sillä minäkään en kaikkea tiedä. Alla havainnot juttujen annista.

VR: Miksi täysnahkavahvike on parempi kantakupissa ja kärjessä kuin kuitunahka tai muovi?

JP: Vaikka mittatilauskengän kantapää on jo alun perinkin tehty mahdollisimman sopivaksi, muotoutuu nahkainen kantakappi käytössä vielä entistäkin paremmaksi. Nahka lisäksi ”hengittää” ja absorboi eli sitoo itseensä jalan kosteutta. Jos kengäntekijällä on tallessa asiakkaan kenkälestit, voidaan huollon yhteydessä linttaan astuttu kenkä palauttaa alkuperäiseen muotoonsa, kun se kostutetaan läpeensä ja annetaan kuivua lestin päällä.

VR: Miksi nahkainen pinkopohja (jalkapohjan alle jäävä kappale) on parempi kuin muut?

Jos tehdään reunoskenkä, täytyy pinkopohjan olla hyvälaatuista nahkaa, jotta reunoshihna ei repeä irti. Nahkaiset kengän osat hengittävät ja absorboivat kosteutta.

VR: Mitä eroja on pikilangalla ja pellavalangalla ja synteettisellä?

Synteettinen, normaalisti polyesterilanka, on hyvä, jos kenkä joutuu poikkeuksellisen vaativaan kosteusrasitukseen, siis sellaiseen, jossa lanka ei välttämättä ehdi käyttökertojen välissä kuivua. Se on paras paksupohjaisten vaelluskenkien reunoshihnan ompeluun.

Pikilanka on ohuesta pellavalangoista kerrottu ”naru”, joka kyllästetään suutarinpiellä. Pien pitää olla puutervapikipohjaista eikä bitumipikeä. Piki sitoo pellavasäikeet yhteen, jolloin narusta tulee todella lujaa. Pikilanka on tahmeaa, jolloin se ei luista ompeleissa, eli se pysyy kireällä. Pikilanka hylkii myös vettä. Jos halutaan vaalea pohjaommel, käytetään suutarinpien sijasta hartsi-vaha seosta.

VR: Mitä etuja on nahkavuorilla?

JP: Nahka on jalalle pehmeämpi ja kestävämpi kuin kangasvuori. Lisäksi tässäkin asiassa nahka ”hengittää” ja absorboi kosteutta. Mikäli nahkavuorin väri valitaan oikein, on se myös osa kengän ulkonäköä ja tyyliä.

VR: Miten kenkälankki vaikuttaa nahkaan? entäs kenkävoide?

JP: Kenkälankki uudistaa nahan värin ja saa sen myös kiiltämään. Lankissa liuottimena käytettävä alkoholi irrottaa vanhan likaantuneen lankin, joten sitä kannattaa käyttää runsaasti, ja se kannattaa harjata riittävän voimakkaasti kenkään.

Kenkävoiteessa olevat öljyt ja vahat korvaavat nahasta ajan myötä poistuneet öljyt, ja pitävät nahan elastisena.

Hyvälaatuinen nahka ei tarvitse liikaa ihmeaineita kestääkseen, ne vain pilaavat kengän ulkonäön. Ennen vanhaan, kun ei ollut kumisaappaita, nahkasaappaat todellakin kyllästettiin tökötin (koivuterva) ja traanin (hylkeenrasva) seoksella, mutta harva nykyään valitsee nahkakengän, jos joutuu kävelemään välillä hevosen lannassa ja välillä säärtä myöten vedessä.

VR: Miksi valita nahkapohja kumisen sijaan?

JP: Suomessa on nahkapohjilla syyttä huono maine, sillä täällä on viimeisinä vuosikymmeninä myyty ala-arvoisesta pohjanahasta tehtyjä kenkiä. Jotkut sanovat, etteivät nahkapohjat sovellu Suomen märille kaduille, mutta ymmärtääkseni Englannissa on vielä vaativammat kosteusolosuhteet, eikä siellä kukaan epäile nahkapohjien kestävyyttä. Kumipohja on kyllä hyvä vaihtoehto, mikäli kenkää käytetään paljon märillä keleillä. Normaalikeleillä ja satunaisilla sateilla nahkapohja on herrasmiehen valinta niin kesällä että talvella. On olemassa myös nahkapohjia, johon on lisätty päkiän kohdalle kumiupotus. Tässä mallissa monien mielestä yhdistyy nahkapohjan ja kumipohjan parhaat ominaisuudet.

VR: Miten oikeasti istuva kenkä tukee jalan terveyttä?

JP: Iso osa jalkavaivoista johtuu siitä, että on käyttänyt vuosikausia väärän kokoisia ja ominaisuuksiltaan puutteellisia kenkiä. Hyvin toimiva kenkä ei luonnollisestikaan purista varpaista leveys- tai korkeussuunnassa. Kengän takaosan tulee olla tarkasti kantapään mallinen ja jalkapöydän kohdalla kengän on hyvä olla nauhoja kiristäessä napakan kireä, jotta se pysyy liikkumatta jalassa. Oikean korkuinen korko helpottaa kävelemistä ja päästää akillesjänteen ja pohkeen vähän helpommalla kävellessä varpaille noustessa. Jos on taipumusta lattajalkaisuuteen (laskeutunut jalan kaari), voidaan kengän lestiin tehdä jalan kaarta tukeva muoto tai valmistaa irrallinen tukipohjallinen.

VR: Mitä hyötyä on lenkkiraudasta ja pärjääkö ilmankin?

JP: Kun kengän pinkopohja kastuu läpeensä, tulee siitä plastista, jolloin se pyrkii painumaan koron ja päkiän väliltä. Ulkopohjan ja pinkopohjan väliin laitettu lenkkirauta (tai puinen lenkkituki, jota itse käytän) estää tämän painumisen. Hyvälaatuinen pohjanahka vettyy todella hitaasti, joten hyvin huollettu laatukenkä ei välttämättä painu, mutta lenkkituesta ei toisaalta ole mitään haittaakaan, joten mielestäni se on hyvä olla olemassa.

VR: Miksi joissain siroissa italialaisissa kengissä ulkopohjan kärki ei ole koholla, kuten tavallisissa kengissä?

JP: Tuota kärjen kohollaan olemista kutsutaan kengän käynniksi. Jotta kengällä voidaan kävellä, täytyy siinä olla tuota käyntiä, muuten kävely on töpöttelyä. Toinen vaihtoehto on se, että pohja on erityisen taipuisa, jolloin se myös joustaa kävellessä. Vieraillessani syksyllä italialaisten suutareiden pajoissa, sain kokeilemalla todeta miten taipuisaa pohjanahkaa he käyttävät. Huono puoli tuossa taipuisan pohjan vaihtoehdossa on se, että varpaiden ja päkiän yläpuolelle tulee helpommin ryppyjä tai taitoksia.

VR: Miksi käytetään sovituskenkiä, eikö pelkkä jalan mittaus riitä?

JP: Mittauksessa jalasta otetaan muutamia strategisia ympärysmittoja, mutta pelkkä ympärysmitta ei kerro jalan kolmiulotteista muotoa, esim. jalkapöydän kohdalta mitattuna voidaan saada sama mitta luisesta ja korkeasta ja toisaalta pyöreästä jalan profiilista. Suurin syy kuitenkin sovituskenkien käyttöön on yksilölliset vaihtelut kengän tuntemukseen jalassa. Tämä johtuu käyttötottumuksesta ja varmasti ihan erilisesta jalan hermoston herkkyydestä. Eli jos tehdään kahdelle eri ihmiselle kengät samalla väljyydellä, voi toinen kokea sen sietämättömän puristavalta, kun se toisen mielestä hölskyy jalassa.

VR: Ovatko reunoskenkä ja Goodyear-welt kenkä sama asia?

JP: Reunoskenkä on perinteinen rakenne, jossa reunoshihna ommellaan syvin pistoin, jotka ulottuvat pinkopohjan vahvaan keskiosaan.

Goodyear-welt imitoi reunoskenkää, mutta siinä reunoshihna ommellaan pinkopohjaan liimattavaan ritsiin, eli koko rakenteen kestävyys on itse asiassa vain tuon kapean liimasauman varassa. Jos halutaan teollisesti tehdä ommeltuja pohjarakenteita, on läpiommeltu reunoskenkä rakenne Blake/Rapid Goodyear-welt -rakennetta vahvempi. Läpiompelu edellyttää kuitenkin ylimääräisen kengän lestiltä poistamisen ja takaisin laittamisen, mikä hidastaa kengän tekoa.

Category Jalkineet, Sanastoa | Tags: