Keikari.com

Vuonna 1830 James Smith perusti nimeään kantavan sateenvarjoverstaan Lontoon West Endissä. Alusta lähtien yritys keskittyi korkealaatuisiin käsintehtyihin kävelykeppeihin ja sateenvarjoihin. Aluksi verstaan erikoisalaa olivat seremonialliset sateenvarjot, mutta sittemmin moisten kysyntä katosi ja muutos oli tarpeen. Englannin ilmaston ja James Smithin korkean laadun ansiosta bisnes on kulkenut erittäin mallikkaasti jo 179 vuoden ajan. Yritys oli Fox Umbrellasin ohella ensimmäisiä, jotka ryhtyivät valmistamaan sateenvarjoja nykyaikaisilla metallivarsilla. Maineikkaiden asiakkaiden joukkoon on mahtunut presidenttejä, pääministereitä, aatelisia ja hävyttömän rikkaita herrasmiehiä. Myymälässä vierailevalle asiakkaan sateenvarjo katkaistaan sopivaan pituuteen ja varustetaan mieluisella kahvalla ennen kuin valuutta vaihtaa omistajaa.

Nykyinen pääpuoti Oxford Streetillä on legendaarinen myös julkisivunsa vuoksi. Kaupunkihistorioitsijat tietävät kertoa, että James Smith & Sons on täydellinen esimerkki viktoriaanisesta katujalkamyymälästä, eikä ulkoasua juuri ole muutettu 140 vuoteen. Tänä päivänä James Smith & Sons on todennäköisesti maailman tunnetuin perinteisiä englantilaisia sateenvarjoja tarjoava yritys.  Erilaisia malleja, värejä sekä puulaatuja on tarjolla sadoittain. Myös kävelykeppejä ja nautaeläinten sarvista valmistettuja asusteita löytyy valtaisa myriadi. Käsityöstä huolimatta sateenvarjot on järkevästi hinnoiteltu. Taatusti kestävän ja aidon James Smith & Sons -varjon omistajaksi pääsee alle sadalla punnalla. Bespoke-palvelun ansiosta vain taivas on rajana asiakkaan mielikuvituksen toteuttamisessa.

http://www.james-smith.co.uk

Kuva: (C) James Smith & Sons

Vuonna 1868 herrasmies nimeltä Thomas Fox avasi puodin Lontoossa. Hän valmisti käsityönä erittäin korkealaatuisia sateenvarjoja, joiden runko oli valaanluusta ja varjo-osa silkkiä. Vuonna 1880 tuotannossa tapahtui suuri mullistus, kun Fox siirtyi käyttämään ruostumattomasta teräksestä valmistettuja runkoja. Painavan valaanluun tilalle tuli kevyt ja yhtä kestävä teräksinen rakenne. Kauppa kukoisti, ja Fox sai tilauksia siniverisiltä, presidenteiltä sekä pääministereiltä kautta pallon.

Toisen maailmansodan aikana yritys valmisti laskuvarjoja Iso-Britannian armeijan käyttöön. Käyttöön otettiin mullistava uusi materiaali, nailon. Havaittuaan miten käänteentekevä uusi keinokuitu oli, Foxin verstas mullisti sadesuojabisneksen valmistamalla ensimmäisenä maailmassa nailon-kankaisen sateenvarjon. Tällöin elettiin vuonna 1947, ja Foxin uusi sateenvarjo sai ensiesittelynsä Crystal Palacen maailmannäyttelyssä. Sanomattakin on selvää, että Fox sai erittäin vahvan nosteen joka on vain vahvistunut vuosien rullatessa eteenpäin.

Sittemmin yhtiön nimi on muuttunut muotoon Fox Umbrellas Ltd., mutta työtavat eivät. Kaikki Foxin sateenvarjot valmistetaan alusta loppuun käsityönä Englannissa, ja tietysti parhaista raaka-aineista. Moni työntekijöistä on ollut Foxin palveluksessa vuosikymmeniä, parhaimmillaan jopa 50 vuotta. Erilaisia sateenvarjomalleja on tarjolla kymmenittäin, ja bespoke-tilaukset luonnistuvat myös. Vaikka käsityön olettaisi hintavaksi, halvimmillaan aidon Foxin saa hitusen alle sadalla punnalla. Ylärajaa puolestaan ei ole, mikäli euronsa haluaa uniikkiin sateenvarjoon hukuttaa. Yhtiön verkkosivut ovat köyhät, mutta toimivat. Verkkokaupan valikoima on kiitettävä, mutta postikuluja Suomeen tilatessa kertyy mittavat 20 puntaa. Myös kävelykeppejä löytyy aina vaatimattomista täyspuisista hopeanuppisiin eebenpuuversioihin.

http://www.foxumbrellas.com

Lenkkirauta löytyy miltei poikkeuksetta kaikista korkealaatuisista reunoskengistä. Niin amerikkalaiset kuin englantilaisetkin suuret nimet varustavat jokaisen jalkineparinsa teräksisellä, puisella, muovisella tai vanerista valmistetulla lenkkiraudalla, joka tarjoaa askeleella tukea. Poikkeuksen säännöstä muodostaa Allen-Edmonds, joka markkinoi raudattomuuden takaavan rullaavan käynnin. Ikoninen Alden taas nimenomaan markkinoi jalkineitaan karkaistun ja muotoillun lenkkiraudan avulla, ja toteaa heidän rautojensa takaavan erinomaisen tuen ja kestävyyden. Mielipiteet jakautuvat raudan suhteen kovasti kahtia. Toiset väittävät AE:n tuotteiden olevan ajan myötä suoranaista rääkkiä jaloille, toiset väittävät raudattomuuden tarjoavan pehmeää käyntiä. Metallinpaljastimet eivät ulise AE:n suosijoille, joten tämäkin on vissi etu. Tosiasiassa lenkkirauta ei juurikaan tue jalkaa, vaan jalkinetta kiertävää reunosta. Esimerkiksi Allen-Edmondseissa on 360-asteinen reunos – jota kriittisimmät kenkäfriikit pitävät epäesteettisenä -, joten ne eivät tarvitse lisätukea. Aldeneissa taas on eriasteinen reunos joka tarvitsee raudan suoman tuen.

Lenkkiraudan pää sijoitetaan pituussuunnassa kantapään puolivälin kohdalle, ja kiinnitetään liimalla. Kuvassa jalkine, jonka rauta on irrotettu ja esimerkin vuoksi kiinnitetty väärään kohtaan.

Kuvat: (C) Exitshoes.com

Koti kertoo tavattomasti asujastaan. Missä toinen suosii rohkeita värejä ja kuvioita, toinen nauttii askeettisesta sisutuksesta joka ohjaa ajatukset pintojen sijaan sisäänpäin. Valtaosa tapaamistani ihmisistä ei punnitse kotinsa ulkoasua kovin harkiten. He mieluummin ostavat sohvan, tuolin tai maton mikäli tarve ilmenee, ja olettavat kaiken sopivan harmonisesti yhteen. Näin voi todella käydä, mikäli asujan maku on hyvin tarkka ja varma. Useimmiten lopputuloksena on kuitenkin eklektinen sekamelska, joka ilmaisee ettei talon tai huoneiston omistajalla ole kummoista esteettistä silmää. Asialla ei ole merkitystä, mikäli asuja ei yksinkertaisesti piittaa suunnitelmallisesta sisustamisesta. Tärkeintä on asujan oma tyytyväisyys kotiinsa. Oletan kuitenkin, että suurella osalla Keikarin lukijoista on kiinnostusta persoonansa ilmaisemiseen myös kodissaan ympäröimällä itsensä huonekaluilla ja esineillä jotka tuntuvat omilta. Tämän artikkelin myötä Keikarin tarjonta laajenee myös klassisen ja ajattoman sisustamisen maailmaan.

Chesterfield-nojatuoli tai -sohva on todellinen klassikko, joka on erittäin suosittu Kanadassa ja Iso-Britanniassa sekä vähemmissä määrin ympäri Euroopan. USA:ssa tyyli nauttii vähäisempää suosiota, ja yleisin termi sille on Davenport. Omaleimainen nappikoristelu ja muhkeat linjat huokuvat ajatonta eleganssia, joka on melko maskuliinista. Tähän tyyliin kuuluu lukuisin syvään uurretuin napein kiinnitetty verhoilu, ja käsinojat jotka ovat samalla korkeudella selkänojan kanssa. Chesterfield-tyylisen huonekalurakenteen alkuperästä on lukuisia versioita. Yhden tarinan mukaan malli on saanut nimensä ja alkuperänsä englantilaisessa Chesterfieldin kaupungissa, toinen kertoo nimen ja alkuperän olevan peräisin Chesterfieldin jaarlilta. Useammasta lähteestä ammentaen olen koonnut seuraavaan melko kattavan kertomuksen Chesterfield-tyylin alkuperästä.

Englanninkielisen sofa-sanan alkuperä on todennäköisesti arabiankielisessä sanassa suffah, joka tarkoittaa pitkää verhoiltua istuinta jossa on käsinojat ja selkämys. Chesterfield-sohvaa edelsivät 1700- ja 1800-luvuilla monimutkaisesti koristellut sohvat, joiden jalat oli usein veistetty muistuttamaan eläinten käpäliä. Käsinojat kaartuivat sisäänpäin ja selkämyksissä oli risteileviä puupunoksia. Syvään uurretuilla napeilla kiinnitetyt kankaat olivat useimmiten joko kirkasta yksiväristä samettia tai kudottua kuviokangasta. Chesterfieldin ensimmäinen vaihe syntyi 1830-luvun jälkeen, jolloin silloisiin katalogeihin ilmestyi metallikiertein jousitettuja sohvia, jotka pehmustettiin hevosenharjalla ja kangastäytteellä. Jotta jousilla saatiin riittävästi tilaa, sohvista kehitettiin syvempiä, leveämpiä ja täten myös mukavampia. Näinä vuosikymmeninä syntyi myös Chesterfield-malli, joka oli ensimmäisiä kauttaaltaan verhoiltuja sohvia. Useimmiten malli yhdistetään nahkaan, mutta viktoriaanisella aikakaudella käytettiin myös laajalti kangasverhoiluja. Oxford English Dictionary toteaa, että Chesterfield-termiä käytettiin sohvien yhteydessä ensimmäisen kerron vuonna 1900.

Tänä päivänä Chesterfield-tyylillä valmistetaan kookkaita nojatuoleja sekä massiivisia sohvia tai sohvaryhmiä. Materiaalien kehitys on johtanut valtaisaan valikoimaan verhoilukankaissa ja käsittelyissä. Päällykset voivat olla konepestäviä, irroitettavia, kiinteitä tai kuivapestäviä. Nahka- ja kangaslaatuja on ehtymätön valikoima eri koristeluin, viimeistelyin, käsittelyin ja kudonnoin. Vaikka useimmiten malli hankitaan nahkaisena, sametti ja puuvilla eivät ole yhtään kelvottomampia materiaaleja. Chesterfieldin kenties suurin ansio on se, että malli on totuttu näkemään hyvin rohkeissakin väreissä. Esimerkiksi aniliininsininen, oxblood-punainen tai pullonvihreä eivät missään nimessä ole poissuljettuja vaihtoehtoja, vaikka musta ja ruskea ovat yleisimmät värit. Koska korkealaatuiset Chesterfield-nojatuolit ja -sohvat valmistetaan yhä valtaosin käsityönä, ne ovat melko kalliita. Korkean hinnan ja yläkuokkaisen imagon vuoksi malleja nähdään laajalti laatuhotelleissa, poliittisissa piireissä, fine dining -ravintoloissa ja kartanoissa – herrainklubeja unohtamatta.

Mitä klassiseen sisustukseen tulee, Chesterfield on taatusti munakas valinta. Oikein hoidettuna nojatuolit ja sohvat kestävät vuosikymmeniä iskemättömän näköisenä, ja onpa antiikkimarkkinoillakin runsaasti yli satavuotiaita yksilöitä jotka ovat säilyttäneet elegantin auransa. Koska tietotaitoa löytyy yhä rutkasti Englannista, bespoke-huonekaluja voi tilata täysin omien mieltymyksiensä mukaan. Mikäli huonekalunsa hankkii parikymmenvuotiaana, voi ne huoletta jättää perinnöksi vuosikymmenten päästä. Ajattomuus on valttia.