Keikari.com

Vuonna 1781 englantilainen William Asprey perusti nimeään kantavan silkinpainantaverstaan Mitchamiin. Kauppa kannatti, ja pyörät pyörivät tasaiseen tahtiin. Williamin poika Charles ja pojanpoikansa (sangen omaperäisesti) nimeltään Charles laajensivat perheen bisnestä jalometallien pariin. Varhainen erikoisuus olivat nahkaiset toalettilaukut, joissa herrasmiehet ja -leidit saattoivat matkoillaan kuljettaa suuriakin määriä hygieniatarvikkeita. Vuonna 1847 yhtiö siirsi toimitilansa osoitteeseen 167 New Bond Street, jossa Asprey yhä 162 vuotta myöhemmin toimii. Vuosien myötä bisnes laajeni kattamaan miltei kaikki luksustarvikkeet aina kellojen kautta korurasioihin ja matkalaukkuihin.

1800-luku oli Aspreylle kultaista aikaa. Yhä useampi aatelinen, herraskainen tai jopa kuninkaallinen asiakas soi suopean katseen ja yhä suopeamman ostoskäynnin yhtiön tiloihin. Jopa kaukomaiden hallitsijat matkasivat Englantiin Aspreyn asiakkaiksi. Yhtiö myös laajensi imperiumiaan tehokkaasti ja aktiivisesti. Vuonna 1859 yritys imaisi itseensä Edwards-nimisen toalettisalkkujen valmistajan ja myöhemmin osti rakennuksia myös toimitilojensa lähistöltä. Vuonna 1862 maine vahvistui entisestään. Tällöin Asprey voitti toalettilaukuistaan kultamitalin International Exhibition -näyttelyssä, ja myöhemmin samana vuonna kuningatar Victoria myönsi yhtiölle kuninkaallisen hovinhankkijan sinetin. Toinen mokoma napsahti kuningas Edward VII:ltä, joka myöhemmin luopui kruunustaan ja muuttui legendaariseksi Windsorin herttuaksi. Kun maineikas dandy myöhemmin kuoli, eräs Aspreyn työntekijä muisteli tapahtumaa näin: “liki kaikki valtionhallinnossa olleet henkilöt saapuivat hautajaisiin, ja moni heistä kävi Aspreyllä, kolme tai neljäkin saattoi tavata kerralla.”

1900-luvulla Asprey kasvoi huomattavasti, kun yhtiö hankki omistukseensa uusia valmistustiloja ja palkkasi vain parhaimpia hopea-, kulta- ja koruseppiä sekä kellovalmistajia. Kauppa kannatti mainiosti, mutta vuonna 1995 Asprey siirtyi perheomistuksesta Brunein prinssi Jefrille. Vuonna 2006 omistus siirtyi parille amerikkalaiselle private equity -toimijalle, jotka haluavat tehdä Aspreystä valovoimaisimman englantilaisen luksusvalmistajan. Tänä päivänä Asprey International Limited tarjoaa erittäin korkealaatuisia koruja, kelloja, nahkatarvikkeita, kristalli- ja hopeatarvikkeita, vaatteita, kahvi- ja teeastiastoja, sisustustarvikkeita, lautapelejä, posliinia ja paljon, paljon muuta.

Toisin kuin kovin moni muu laatuvalmistaja, Asprey on jo hyvin aikaisessa vaiheessa keskittynyt miltei kaikkien kuviteltavissa olevien laatutarvikkeiden valmistamiseen. Erikoislaatuisen maun toteuttaminen onnistuu myös, sillä Asprey tarjoaa bespoke-palvelua miltei kaikissa valmistamissaan hyödykkeissä. Esimerkiksi Gant, Armani ja Corneliani ovat aloittaneet vaatteista, mutta laajentaneet myöhemmin imperiumiaan tarjoamalla keskinkertaisia sisustustarvikkeita ja asusteita, jotka teetetään alihankkijoilla. Asprey erottuu edukseen, mutta laadulla on valitettavan kova hinta. Toisaalta yhtiön liikkeissä asioivat haluavatkin pitää hintatason nykyisellään, jotta eksklusiivisuus säilyisi. Tämä myös näkyy, sillä Aspreyn tuotteet säilyttävät arvonsa ja ovat kovin haluttuja käytettyinäkin.

Kuva: (C) Asprey

http://www.asprey.com/

Vuonna 1908 perustettu ranskalainen Paraboot tarjoaa Goodyear welt -rakenteella käsin valmistettuja jalkineita. Kovin ranskalaiseen tapaan yhtiön englanninkieliset verkkosivut eivät juuri sisältöä tarjoa, eikä Parabootin historiaa löydy muilta sivustoilta. Lukemani perusteella uskalla silti lisätä yhtiön laatuvalmistajien joukkoon, vaikka Paraboot kovin mauttomasti lisää rennompiin malleihinsa näkyvän logon. Klassisen kauniissa reunoskengissä ongelmaa ei ilmene.

Tänä päivänä noin 25% Parabootin jalkineista päätyy vientiin. Valtaosa yhtiön käyttämistä nahkalaaduista on peräisin Ranskasta, ja 60-malliston vuodat leikataan käsityönä. Yhden Paraboot-jalkineen valmistaminen vaatii yli 150 työvaihetta, ja yhtiö valmistaa itse kaikki käyttämänsä kumipohjat ja -korkolaput. Parabootin reunoskengät kustantavat Englannissa 200 punnasta ylöspäin, Ranskassa vieraileva löytää omansa huokemmalla.

http://www.paraboot.com/

Englantilainen The Gentleman’s Shop perustettiin jännittävännimisessä Hungerfordissa vuonna 1988. Verkkoon puoti suuntasi vasta 1999, mutta on siitä lähtien tarjonnut erinomaisen toimivan ja kattavan online-kaupan. Perille Berkshiren piirikuntaan matkaava löytää 1500-luvulta peräisin olevan vaalean kivitalon, joka tarjoaa viisi autenttista herrasmiesparturia ja kolme huonetta täynnä toalettitarvikkeita. Näiden lisäksi myös asusteita, laukkuja, salkkuja sekä kalvosinnappirasioita on kaupan.

Edustettuja valmistajia on kymmenittäin, muiden muassa Truefitt&Hill, Acca Kappa, Cura, Dovo, Focus, Geo F. Trumper ja Simon Carter. Valtaosa yrityksistä on Suomessa tuntemattomia, mutta valikoima on silti hykerryttävä.

http://www.gentlemans-shop.com

Edvard VIII (Edward Albert Christian George Andrew Patrick David Windsor [1894 – 1972]) oli Iso-Britannian kuningas ja maan kaikkien siirtomaiden hallitsija 20. tammikuuta 1936 alkaen, kunnes luopui kruunustaan voidakseen naida rakastamansa naisen. Kyseinen nainen oli USA:n kansalainen Wallis Simpson, kahdesti eronnut seurapiirirouva, josta Edvard tuli sairaalloisen riippuvaiseksi. Kruunusta luopumisen jälkeen Edvardin arvonimeksi tuli Windsorin herttua. Yksin tämä ei kuitenkaan riitä herttuan elämäntarinaksi, sillä hän on myös yksi eniten miesten pukeutumiseen vaikuttaneista henkilöistä kautta historian. Herttuan rennosta otteesta syntyi lukuisia miesten tyylin muutoksia, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti. Smokki vakiintui frakkia yleisemmäksi iltajuhlien asuksi, smokkipaidan kaulus vaihtui kovasta pehmeään, Fair Isle -neuleet ilmestyivät vapaa-ajan pukeutumiseen, mokkakengät nähtiin kaupunkipuvun kanssa, myös kirkkaat ja kookkaat ruutukuosit tulivat osaksi herrasväen tyyliä, niin sanottu Drape cut yleistyi ja tummansininen tuli hyväksytyksi yhtenä kelpo vaihtoehtona smokin väritykseen. Herttua tiesi asemansa edelläkävijänä sekä brittiläisen tyylin vahvimpana lähettiläänä.

Jo nuoruudessaan, Walesin prinssinä, Edvard herätti huomiota rohkealla tyylitajullaan. Toisin kuin aateliston korkeimmilta jäseniltä odottaisi, hän inhosi kaikkea virallista ja muodollista. Aina tilaisuuden koittaessa Edvard kääri hihansa ylös ja nakkasi pikkutakkinsa pois päältään. Hän rakasti vaatteita ja tälläytymistä, mutta jäykät edustustilaisuudet eivät lainkaan miellyttäneet. Legendan mukaan Edvard oli ensimmäinen joka tilasi smokkinsa tummansinisenä, sillä hän uskoi sävyn näyttävän keinovalossa mustaakin mustemmalta. Tämä on totta. Toisen legendan mukaan hän oli myös ensimmäinen nimihenkilö, joka käytti ruskeita mokkakenkiä sinisen puvun kanssa. Näiden tarinoiden sijaan on todistettu fakta, että yhdessä räätälinsä Scholten kanssa Edvard suunnitteli nykyisen smokkipaitamallin, jossa on pehmeä kaulus, ranskalaiset kalvosimet ja laskostettu etumus. Myös lukuiset kuvat kertovat herttuan ilmiömäisestä taidosta yhdistellä lukuisia värejä ja kuvioita ilman, että kokoonpanosta tuli räikeän virheellinen.

Herttuan suosikkeihin kuuluivat aiemmin mainittujen erikoisuuksien lisäksi kärjistään leveä paidankaulus, lätkä- ja siipikaulusmallit, kaksiriviset liituraitapuvut, argyle-kuvioiset sukat ja mokkakengät. Aikalaisiinsa verrattuna herttuan pukeutuminen oli jatkuvasti aikaansa edellä. Edvard oli ylintä aatelistoa ja maansa kuningasperheen jäsen, joten hänen ei tarvinnut reilummin piitata muiden mielipiteistä – meidän onneksemme.