Keikari.com

Unkarilainen jalkinemestari László Vass syntyi Budapestissa 1946. Neljätoistavuotiaana hän siirty ammattikouluun opiskelemaan jalkinevalmistusta neljäksi vuodeksi, ja tämän jälkeen jatkoi opintojaan Unkarin muoti-instituutissa viiden vuoden ajan. Opinnot kattoivat kaikki vaiheet jalkineiden suunnittelusta valmistamiseen. 23-vuotiaana Vass suoritti mestarintutkintonsa, jossa hänen tuli valmistaa budapest-mallinen jalkine käsityönä mestarien valvonnassa. Tämän jälkeen suuntasi kahdeksaksi vuodeksi työskentelemään toisessa unkarilaisessa vaatehtimossa. Aikanaan jalkineiden suunnitteleminen ja valmistaminen toisten palkollisena ei enää tyydyttänyt, ja Vass päätti perustaa oman verstaan. Vuonna -78 perustettu liike keskittyi valmistamaan naisten jalkineita seuraavan kymmenen vuoden ajan, kunnes Unkarin laajentunut maahantuonti teki kilpailun ulkomaisten valmistajien kanssa mahdottomaksi. Vass päätti palata juurilleen miesten jalkineiden pariin.

Alusta lähtien Vass on halunnut tarjota ajattoman kauniita jalkineita, jotka valmistetaan verkkaisena käsityönä parhaista raaka-aineista. Unelma on kantanut – tänä päivänä Vass on yksi Euroopan arvostetuimmista jalkinealan toimijoista. Hän on valvonut yli kymmenen suutarmestarin koulutusta ja kirjoittanut teoksen “Handmade Shoes for Men” yhteistyössä unkarilaisen toimittajan kanssa. Kirja on toistaiseksi ainoa dokumentin kaltainen teos, jossa käydään läpi käsintehtyjen jalkineiden koko tuotantoketju ja valmistusprosessi.

Vassin suutariliike valmistaa vuosittain 14 jalkinemestarin voimin ainoastaan 1000 paria jalkineita, joista jokainen vaatii vähintään kahden kuukauden työn sekä yli 300 tuotantovaihetta. Valmiit parit edustavat valmisjalkineiden ehdotonta kärkiluokkaa. Niiden lisäksi mittatilaus ja bespoke-palvelu ovat tarjolla hyvin vaativien asiakkaiden tarpeeseen. Halutessaan asiakas saa myös vyönsä ja pienet nahka-asusteensa samassa värissä ja materiaalissa kuin poponsa. Missä englantilaiset jalkineet ovat laajalti tunnettu käsite, unkarilainen suutaritaito on harvan tietämä Keski-Euroopan ulkopuolella.László Vass on myös yksi harvoista budapest-tyylisiä jalkineita tarjoavista yhtiöistä. Maailmassa toimijoita on jäljellä alle kymmenen, ja Heinrich Dinkelackerin ohella Vass edustaa ehdotonta parhaimmistoa.

Vassin käsintehdyt jalkineet tarjoavat erinomaisen hinta-laatusuhteen: 400 euroa on valmismallien lähtöhinta, eikä mittatilaus kustanna suuresti enempää. Vasikannahat ovat Ranskasta ja Englannista, sisämateriaalit ja nahkapohjat maineikkaan saksalaisen Rendenbachin tammiparkitsemia. Toisin kuin valtaosalla jalkinevalmistajista, Vassin mallit ovat aidosti käsintehtyjä alusta loppuun saakka. Tämä pätee nahkan leikkaamiseen, brogue-koristeiden iskemiseen, lestaamiseen, pohjaamiseen ja viimeistelyyn. Jos pääsee asioimaan paikan päälle Budapestin myymälään, asiakas saa kymmenen prosentin käteisalennuksen erikoistilauksista. Liikkeen jalkineita ei ole kätevästi tarjolla yhdessäkään verkkokaupassa, mutta postimyynti onnistuu ottamalla yhteyttä suoraan valmistajaan.

Venetsialaisjalkine (Venetian style shoe) on louferimalli, jonka kieliosa on hitusen avoin jalan etuosan kaarretta vasten ja täysin koristelematon. Esimerkiksi penny louferissa, beef roll louferissa ja tupsulouferissa on selkeät koristeet iltin kohdalla. Venetsialaisjalkineen historia on hämärän peitossa. Koska se on rakenteeltaan hyvin samankaltainen intiaaniheimojen käyttämien mokkasiinien kanssa, on turvallista olettaa mallin kehittyneen jo vuosisatoja sitten. Kuten mokkasiinissa, venetsialaisjalkineessa ei ole koristelua iltin päällä, mutta jälkimmäisessä on vahva antura sekä tukeva kantakuppi. Todennäköisesti venetsialaisjalkine on kehittynyt mokkasiinien vahvistamisen myötä.

Venetsialaisensa on suotavaa yhdistää samoin kuin muutkin louferit, eli hyvin vapaasti. Jalkineiden koko ja väri määrävät minkä värisiin tai kuvioisiin housuihin ne voi yhdistää, mutta valikoima on joka tapauksessa laaja:

• suorat villahousut
• puuvillahousut – prässeillä tai ilman
• pellavahousut
• farkut

Koska Keikari koskettaa myös kauniin elämän osa-aluetta, laajennan kirjasuositukset arkkitehtuurin ja kaupunkihistorian pariin. Lehtimies Antti Manninen piti useamman vuoden ajan Helsingin Sanomissa ansiokasta palstaa, joka kertoi pääkaupungin puretuista rakennuksista. Vaikka kirjan tekstit ovat lyhyitä ja kankeaan tyyliin kirjoitettuja, sekä osa uusista kuvista suorastaan kelvottomia, “Puretut talot” on erinomaisen kiinnostava katsaus Helsingin menneisyyteen. Kenties räikein esimerkki 50- ja 60-luvulla vallinneesta piittaamattomuuden, tuhovimman ja rahanjanon mentaliteetista on Norrménin talon hävitys. Kirjan kannessa komeileva uusrenessanssia edustanut asuintalo revittiin maahan aitiopaikaltaan Uspenskin katedraalin viereltä, ja tilalle pystytettiin inhoa nostattava Alvar Aallon ideoima Stora Enson pääkonttori. Tämä vain yhtenä esimerkkinä keskustan kadonneesta eleganssista.

Vaikka muistokirjoitusten lukeminen nostattaa vähintäänkin raivoa, hämmästystä ja syvää pettymystä purettujen talojen kohtalosta, sen plärättyään osaa totisesti arvostaa säästyneiden rakennusten ajatonta kauneutta. Historialliset teokset ovat aina myös mallikkaita oppikirjoja siitä, miten ei tule menetellä.

Jalkineissa split toe -rakenne tarkoitaa sitä, että kärkiosa on ommeltu yhteen kahdesta nahkakappaleesta. Tämä tuo popoihin enemmän tekstuuria ja koristeellisuutta, ja kuuluu olennaisena osana Norwegian-mallisen jalkineen rakenteeseen. On puhtaasti makuasia haluaako jalkoihinsa split toe -rakenteen, joskin klassisiin malleihin – kuten oxford, semi-brogue ja full-brogue – rakenne ei kuulu.