Cordings-housujen anatomia

1

February 15, 2022 by Ville Raivio

Cordings on vuonna 1839 perustettu hyvin englantilainen miesten pukija. Yhtiö on erikoistunut brittiläisiin maaseutuvaatteisiin, kuten kaikkeen tweediseen, vakosamettiin, molskiin, ja Tattersall-paitoihin, mutta näiden lisäksi heillä on myös edustavien asujen valikoima. Maine on kuitenkin rakennettu sellaisten pukineiden harteille, joissa on vahva kangas ja maan värit.

Cordingsilla on vain yksi oma myymälä, joka löytyy Lontoon Piccadillystä, ja sen koristeellinen arkkitehtuuri hakee vertaista enemmän Ranskasta kuin Englannista. Yrityksen valmistus tapahtuu osin Iso-Britanniassa ja osin EU:n alueella, mutta valtaosa kankaista kudotaan Brittilässä. Solmioiden kuviot keskittyvät metsästyksen kuvastoon, housujen värivalikoima on laaja, ja onpa Cordings myös erikoistunut covert coat -takkimalliin. Se kun on kovin brittiläinen malli.

Cordings lähetti sivuston tarkasteluun muutamat suorat housut, joista yrityksen omintakeinen tyyli erottuu hyvin. Tweed-housuissa materiaalin paino on kuin onkin lähes 600-grammaa – neliömetri siis painaa saman verran kuin kolme metriä keskivertoa pukukangasta. Tämä takaa suoran laskeutumisen, lämpimyyden sekä vahvan kestävyyden. Viher-ruskeissa housuissa kangas on 430-grammaista. Se on tavanomainen talvikankaiden paino kutomoiden parissa.

Firma erottuu kilpailijoistaan erityisesti housuissa, sillä niissä on sellaisten ominaisuuksien yhdistelmä, joka on 2000-luvulla harvinainen. Cordingsin malleissa on korkeampi vyötärö, vahva kangas, useimmiten napit sepaluksessa, yleensä vyötäröllä sivukiristimet, vahvat taskupussit, napit olkaimille sekä tyköistuva leikkaus. Esimerkiksi lahkeensuun ympärys on vain noin 43-senttiä. Harva firma pystyy tarjoamaan saman paketin valmiina. Brittityylistä poiketen housuissa ei ole kaksi laskosta vaan yksi, useissa malleissa pelkkä flat front eli prässi on silitetty taittamattomalle kankaalle.

Housujen nappimateriaali on ureaa tai naudansarvea, ja vyötärönauha on tavallista pidempi. Tweedisissä housuissa kangas on niin tuhtia kuin odottaa sopi, mutta pinta ei tunnu niin karhealta kuin näyttää. Ihon suojana on vahva vuorikangas, joka estää samalla hankausta. Vyötärön sisäpuolella vuori on puuvillaa ja kankaan kuviot on kohdistettu huolella. Firman logossa polleana astelee metsästäjä kahden luottokoiran seurassa.

Vihreänruskeissa housuissa kangas on hitusen kiiltelevä, sillä malli on suunniteltu edustavampaan menoon kuin tweed. Tarkkaa sävyä on haastava tallentaa kameralle, sillä väri näyttää elävän omaa elämää valon määrän sekä lähteen mukaan. Kellertävä sisävalo on eri kastia kuin kirkas ulkovalo. Sepaluksen napit ovat hitaammat kuin vetoketju, eikä tämä kaikkia miellytä. Toki mukavana puolena on turvallisuuden tunne. Nappien väliin ei voi kivuliaasti jäädä mitään kallisarvoista anatomian osaa. Yhtiö tarjoaa noin 20 punnalla vaihtopalvelun, jossa nappien tilalle saa vetoketjun.

Cordings valmistaa housunsa lyhentämättömillä lahkeilla. Näin asiakas saa tismalleen haluamansa pituuden, myös ne harvat kaksimetriset, mutta samalla ylimääräisen vaivan viimeistelyn teettämisessä. Sivukiristimet ovat metallia ja nähtäväksi jää, pureeko metalli kankaan ruvelle vuosien kuluessa. Metalli on kuitenkin yleisin materiaali tällä saralla. Useissa firman malleissa ei ole vyötäröllä lenkkejä, joten vyön käyttäjä ei saa niistä iloaan irti. Housujen viimeistely on huolellista: irtolankoja tai vinoja saumoja en löydä, leikkaus on näissä housuissa samassa koossa vakio.

Loppujen lopuksi Cordingsin housuissa on omintakeinen tyyli, jossa kohdin vanha termi house style on hyvin kuvaava. Kokonaisuus on huolella suunniteltu tietynlaista käyttöä varten, eikä se kaikkia miellytä. Näin on hyvä. Liian moni vaatevalmistaja yrittää tarjota jokaiselle jotakin, jolloin kokonaisuus on vetistä puuroa, joka ei täytä. Minä kun satun pitämään ennen kaikkea korkeasta vyötäröstä ja tuhdista kankaasta, jaan kehuja suunnittelijan näkemykselle. Leikkaus on tyköistuva, mutta ei liikaa. Pääharmi valmistajan kanssa on myymälöiden sekä jälleenmyyjien puute, jolloin asuja ei pääse sovittamaan juuri missään. Verkkokaupassa yhtiö hoitaa kuitenkin lisämaksut tilaajan puolesta, joten yllätyksiä ei ilmene. Lisäksi brittien ero Euroopan unionista on nostanut hintoja entisestään, eikä suuria alennusmyyntejä ole. Laadussa kuitenkin löytyy.

www.cordings.co.uk


Miksi poltin farkkuni

4

January 29, 2022 by Ville Raivio

Vuosia sitten Helsingin Sanomat haastatteli minua. Toimittajalle jauhoin monista aiheista, mutta kelpo klikkityyliin toimitus tarttui yhteen aiheeseen, josta sai mahdollisimman seksyn ja jännittävän otsikon. Tekstissä ei ollut tilaa kertoa laajemmin, miksi poltin viimeiset farkkuni monta vuotta sitten, enkä ole niitä sen jälkeen käyttänyt. Nytpä aihe palasi mieleen, joten tässä laajemmin. Tärkein syyni farkkujen vastustamiseen on siinä, kun nuo mokomat ovat köyhdyttäneet länsimaisen pukeutumiskulttuurin. Kun kaupungilla katselee vastaantulijoita ja laskee, kuinka monella on jalassa farkut, huomaa kyllä hegemonian. Itse denim-kangas on nerokas keksintö, koska se on verrattain halpa, hyvin kestävä, konepestävä ja indigolla värjättynä haalistuu kiinnostavalla tavalla. Vaan on se nyt hyvin tylsää katseltavaa, kun valtaosa kulkee elämänsä ohi farkuissa ja T-paidassa kuin kloonina toisista.

Mitä useammalla on farkut, sitä harvemmin näkee muita kankaita, joita löytää vanhoista valokuvista suurissa ja kiinnostavissa määrissä. Värien, kuvioiden, kudontojen ja valikoiman sijaan tarjolla on sitä samaa kuviotonta sinistä. Tämä on tylsää ja persoonatonta, joten en halua käyttää farkkuja. Lisäksi farkut ovat kapea ratkaisu, jota yritetään tunkea jokaiseen tilanteeseen, koska se on niin helppoa ja mukavaa – ja elämän täytyy olla helppoa ja mukavaa. Olen nähnyt väkeä farkut jalassa myös juhlatilaisuuksissa. He eivät ymmärrä, että esimerkiksi häät ovat paitsi sosiaalinen tilaisuus, myös rituaali, jossa perinteisesti mies ja nainen siirtyvät ainoan elämänsä seuraavaan vaiheeseen. Kun vieras saapuu farkuissa, hän sanattomasti viestii, ettei pidä tapahtumaa tärkeänä. Tälle vieraalle päivät ovat yhtä ja samaa pökälettä, joka puskee alati esiin.

Toinen vekkuli ilmiö on farkkujen muodollistaminen, joka on suomalaisen bisnespukeutumisen kansallinen erikoisuus. Tarkoitan siis näitä veikkoja, jotka vetävät samat arkifarkut jalkaan kuin viikoloppuna, mutta heittävät sen kaveriksi puvuntakin ja kauluspaidan. Sitten he tuumaavat, että nyt on sopivaa työpukeutumista, mutta ei mitään liian vakavaa. Tämä on mielestäni tärkein oivallus Suomen ja vaatteiden suhteen. Muodollisuus ja virallisuus ovat meillä erittäin vierastettuja adjektiiveja. Sana rento toistuu mainoksissa sekä somessa kuin kristillinen rukous, joka lupaa hyvää mieltä ja autuutta ja vapautta kärsimyksestä. Erittäin harvassa työyhteisössä on kirjallinen ohje pukeutumisesta, koska yksilönvapaus koetaan hyvin tärkeäksi. Silti yhdenvertaisuuden arvo kuiskuttelee korvaan alati, ettei kannata liikaa erottua. Loppukaneettina ilmaisen, etten halua kieltää farkkuja toisilta. Toivon vain, ettei niitä yritettäisi vetää pattipolvien peitoksi jokaiseen tilaisuuteen, ja väki avaisi luomensa näkemään myös niiden vaihtoehdot. Aina on myös toisia housuja. Nopeina esimerkkeinä farkut voi korvata vaikkapa sinisillä vakosametti-, molski-, chino- tai tvillihousuilla.


Herrainpukimo ja mittafrakki

1

December 5, 2021 by Ville Raivio

Turun oma Herrainpukimo tarjoaa muiden mittavaatteiden ohella myös frakkeja. Palvelua ei juuri mainosteta, eikä ikkunassa näe mallikappaleita, mutta asu on saatavilla. Tähän mennessä niitä on myyty harvoin, koska aniharva suomalainen tarvitsee frakkia muutoin kuin kerran häissä, jos silloinkaan. Hekin yleensä vuokraavat, koska se on halvempaa. Frakin kuihtuminen on sääli ja harmi, mutta se seuraa yleistä länsimaista ilmiötä, jossa muodollisuus nakerretaan muru kerrallaan pois.

Tumma puku on Suomessa valinnut paikan helpoimpana ja kätevimpänä hääasuna, koska sitä voi käyttää myös suuren juhlan jälkeen vaikka toimistolla. Vaan eihän se nyt ole yhtä komea kuin frakki. Mikään vaate ei ole. Akatemian parissa frakkeja näkee yhä, vaikka vaatekappale on muuttunut kovin harvinaiseksi Pohjoismaiden yliopistojen ulkopuolella. Silti yleisin valinta akatemian parissa on valmisfrakki, jonka kankaassa on kaiketi puolet muovia. Sellainen hiostaa ja harvoin pukee ketään.

Frakki on vaikea vaate, koska sen leikkaus on niin poikkeava. Housujen vyötärö perinteisesti ulottuu napaan tai sen yli, frakkiliivin pituus on vain housujen vyötärönauhan päälle, ja takin etuosalla samoin. Toisin sanoen housut ovat hyvin korkealla ja takki edestä hyvin lyhyt. Tämä on historiallinen jatkumo, koska asu syntyi alun perin ratsastukseen, ja pitkällä matkalla lyhyt takin etumus on mukavampi.

Leikkauksella on silti mukavia puolia, koska korkea lahje näyttää pidentävän jokaista miestä, ja vyötäröltä harteille levenevä takki saa yläruumiin näyttämään voimakkaammalta. Toisin sanoen frakki tekee miltei joka miehestä pidemmän ja lihaksikkaamman näköisen, vaikka totuus olisi toisin.

Yhteistyönä Herrainpukimon kanssa teetin mittafrakin, jonka mittasuhteet ja kangas ovat perinteiset. Barathea-villakangas on historian saatossa useimmiten käytetty frakin materiaali ja tämän asun noin 550-grammainen esimerkki on raskas. Toki vuosikerta-asuissa, joita voi hypistellä kirpputoreilla, kankaat ovat yli 1000-grammaisia, koska kudontakoneet ja lammasrodut eivät silloin olleet nykytasolla. Vaan ennen myös rakennusten eristys oli kehnompi, joten sisätiloissa oli viileämpää.

Tämän asun käänteissä, housujen sivusaumassa ja napeissa on päällysteenä satiinisilkki, joka on myös perinteinen. Erikoisuutena on takin napitus, joka hoituu erillisellä kangaskaistaleella, ja tuli tehtaan vakiona. Sen lisäksi valitsin housujen vyötärölle niin sanotun DAKS-nauhan, koska pidän sen ulkomuodosta ja toiminnasta enemmän kuin sivukiristimistä. Luonnollisesti takin rinnan sisällä ei ole liimakangasta vaan irtoliina, jonka ansiosta lämpö ja kosteus haihtuvat paremmin. Tämä on erityisen tärkeää, kun iltatilaisuudessa joukot ja tyhmyys tiivistyvät, tai jos uskaltautuu jopa tanssimaan.

Kuvista näkee Herrainpukimon lopputuloksen asulle, ja sen kaavoitus on teetetty pukukaavani perusteella. Takin liepeet päättyvät polvitaipeeseen, takin etumus housujen ylle, ja housut ovat navalla, kuten on hyvä. Frakin ei ole tapana olla tyköistuva, joten tähänkin jätimme hitusen väljää, joka takaa mukavuuden. Paksu kangaskaan ei taivu yhtä helposti kuin kevyt, joten leikkauksen täytyy se huomioida. Frakkiliivejä Herrainpukimosta ei saa mitoilla, joten liivi on poissa kuvasta, jotta huomio pysyy asussa. Lopputulos istuu paremmin kuin vuokra-asu, eikä kankaassa ole muovia, joten mittafrakki on tyylikkäämpi ja mukavampi valinta, jos tietää saavansa sille käyttöä.


Keikari ja Sakari Sauso

0

November 29, 2021 by Ville Raivio

Viime keväänä lähestyin Suomen omaa Sakari Sauson käsinefirmaa idealla. Halusin suunnitella heille pienmalliston käsineitä, koska en juuri löytänyt Suomesta sellaisia malleja, joista eniten pidin. Idea tarttui, kyti ja syttyi. Mallisto on vihdoin saapunut Unkarista Suomeen ja nyt se on saatavilla Sauson verkkokaupassa sekä myymälässä. Oikeastaan olen hitusen myöhässä, koska suosituin malli on melkein myyty loppuun, ja siitä on laitettu uusi erä tuotantoon. Mallistoni käsineitä on kolme ja niiden värit on valittu jalkineiden väriin sopivaksi. Yleisimmät ovat tietysti keskiruskea, musta ja tummanpunainen.

Uljas on suosikkini, koska sen materiaali on pehmeää, vahvaa ja kiinnostavan näköistä peuraa. Sen lisänä on Jalo, keskiruskea lampaan napppanahkasta ommeltu malli, sekä Urho, joka on tummanpunainen nappakäsine. Kaikissa on ranteen kohdalla nappi, joka sulkee käsineen tehokkaasti. Näin viima ei pääse sisään yhtä helposti – ja onhan nappi myös hieno koriste. Lisäksi käsineissä on päänahkan väriä vaaleampi nahkatere reunassa. Se tuo komiaa kontrastia. Uljas on suunniteltu mustien jalkineiden pariksi, mutta valkoinen kontrastiväri estää niitä muuttumasta tylsiksi, kuten mustat käsineet yleensä ovat. Jalo on keskiruskea eli se passaa kaikkien ruskeiden popojen pariksi. Urho on tummanpunainen, koska tuo väri on reunoskengissä melko yleinen, mutta sen pariksi sopivia käsineitä on hyvin vaikea löytää.

Uljaassa on käsin ommellut kontrastiompeleet, kun kahdessa muussa saumat on koneellisesti ommeltu samanvärisellä langalla kuin päällinen. Käsineiden kämmenselässä on kahdesta käsin ommellusta saumasta muotoiltu kuvio. Katsojasta riippuen se kuvastaa joko tiimalasia, joka meille kaikille juoksee, tai sitten jousisoittimen kaarevaa muotoa. Mallien vuorit eroavat toisistaan. Kaikissa hansikkaissa on tavallista pidempi varsi, koska haluan näiden suojaavan käsiä tehokkaasti. Suomen talvi on pitkä ja raaka, eikä käsissä ole rasvakerrosta eristeenä. Viimeisenä malleissa on niin sanottu quirk-rakenne sormien välissä. Se vaatii enemmän vaivaa ja tekee valmistuksesta kalliimpaa, mutta lopputuloksena sormet joustavat enemmän kuin tavallisissa hansikkaissa.

Olen mallistoon koko lailla tyytyväinen ja uskon myös lukijan innostuvan, jos hän nauttii laadusta ja erilaisesta ilmeestä. Sovittaminen onnistuu joko Sauson myymälässä Helsingin ytimessä tai kotona, sillä postimyynnin palautukset ovat ilmaisia. Myös kotiin lainattava käsimitta löytyy.


Beige villakangastakki

0

October 17, 2021 by Ville Raivio

…tai jos nyt ei beige, ainakin hiekan värinen. Sen parina ruskea lätsä, tummansininen kaulaliina, harmaat suorat housut, tummanpunaiset popot ja mustat käsineet, joiden ommel on melko samaa sävyä popojen kanssa. Ideana yhdistää mahdollisimman monia värejä ilman, että kokonaisuus on prisma.

 




Copyright © 2013 Ville Raivio

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari