Florsheim-jalkineiden anatomia
0May 23, 2010 by Ville Raivio
Vuonna 1892 perustettu Florsheim on yksi legendaarisista amerikkalaisista jalkinetehtaista. Kuten aivan liian moni muu, myös Florsheim myi sielunsa voiton maksimoimiseksi 80-luvulla ja siirsi tuotantonsa Intiaan. Yhtiön kaikki tämän jälkeiset mallit ovat laadultaan ja materiaaleiltaan kuraa, mutta oli aikakausi jolloin Florsheim oli juuri se jalkine, joka menestyvän amerikkalaisen tuli omistaa. Malleja sekä lestejä oli kymmenittäin ja materiaalit tasokkaita. Valmistajan vuosikymmeniä ajan hammasta kestäneet vintage-jalkineet ovat yhä haluttuja, ja niitä myös löytää runsaasti USA:n eBaystä.



Erityisen maininnan ansaitsevat yhtiön shell cordovan -nahkaiset jalkineet sekä ikoniseksi muodostunut täyssiipikärjysbrogue, joka on tarkastelussa tällä kerralla. Full wing brogue -kenkätyypissä kärkipala jatkuu pitkänä suorana linjana aina kantapäähän asti ja popoja kehystää myrskyreunos. Miltei poikkeuksetta mallissa on myös kaksinkertainen nahkapohja, monien koroissa on lisäksi V-cleat -teräskappale, joka suojaa sitä kulumiselta. Tämä malli on aina raskasrakenteinen sekä kestävä, ja se on omaleimaisen ulkonäkönsä vuoksi ansainnut fanien joukossa lempinimen gunboat, tykkilaiva.



Florsheimin tykkilaivan varvas on pyöreähkö, kärjestä reilusti reunokseen päin kallistuva ja littana. Brogue-koristeet on isketty tarkasti. Ompeleet ovat kaksinkertaiset ja likellä toisiaan. Jalkine on tuplanahkapohjan ansiosta painava, reunos on selkeästi erottuva ja melko paksu. Vaikka pohja on paksu ja rakenne raskas, luonnossa jalkineet ovat yllättävän pieniä ja matalia – kuvat eivät tee mallille oikeutta. Lesti on erittäin tarkasti kokonsa mukainen ja ulottuu aina äärimmäisen kapeasta AA:sta todella leveään EEE-lestiin. Kantapää on kevyesti tuettu ja korko kookas.



Lestiä ei ole muotoiltu jalkaa myötäileväksi, ja tämä muotojen rentous on kaiketi osa mallin viehätystä. Kuvan parin nahka on paksua ja lihaisaa martioitua vasikkaa, joka on sittemmin käytön myötä rypistynyt erittäin vähän. Menneinä vuosikymmeninä Florsheimin korkeatasoisimmat mallistot olivat Imperial ja Royal Imperial, joiden välillä en ole huomannut ulkoisia eroja.



Florsheimin omaleimaisiin koristeihin lukeutuvat nahkapohjien puupintaa jäljittelevä maalaus, viisi messinkinaulaa, jotka sitovat sisä-, väli- ja ulkopohjan toisiinsa, beige vuorinahka, tummanvihreät sisäompeleet, koron rautainen v-vahvike. Korkean tason korostamiseksi Flrosheim on käyttänyt logonsa ja mallistonsa merkitsemiseen kullattua väriainetta. Kokonaisuutena nämä Florsheimin vanhat mallit edustavat korkeaa amerikkalaista tehdaskenkäosaamista, jota nykyisin pitää yllä ainoastaan Alden. Allen-Edmonds on ihan mukava, mutta yhtiön mallit ovat liian teollisia päästäkseen menneen loiston tasolle. Ikoninen täyssiipikärjysmalli on ajaton ja hyvin kestävä valinta. Florsheimin nykyinen tola on surullinen asia.




Mittapäivät ja Mr Andrew Courtney
2May 18, 2010 by Ville Raivio
Noin kaksi kuukautta sitten käväisin Feren mittapäivillä tilaamassa parisen Turnbull&Asserin mittapaitaa. Paikan päällä oli T&A:n mittamestari Andrew Courtney, joka suostui haastatteluun. Mittatilauspaidan hankkiminen on tehty ostajan kannalta mahdollisimman mukavaksi silloin, kun paikan päällä on osaava mittaaja. Hän joko avustaa epävarmaa tilaajaa valintojen tekemisessä tai kuuntelee ja kirjaa ylös pienimmätkin muuttujat, joita kovin innokas vakiokasvo on valinnut. Valinnanvara on toki pienempi kuin bespoke-tilauksissa, mutta T&A:n tapauksessa erilaisia kangaslaatuja oli kymmenittäin ja kuoseja tuhansittain, kauluksia noin kymmenen. Jos termistö, kuten voile, Sea Island -laatu, barathea, tvilli tai gingham eivät entuudestaan ole tuttuja, osaava mittahenkilö on tarpeen, jotta tilaaja saa käyttötarkoitustaan vastaavan lopputuloksen. Esimerkiksi voile -kangas sopii ohuutensa vuoksi vain lämpimään säähän ja tällöinkin saattaa keveytensä vuoksi paljastaa kantajan nisät.
Kun aika on varattu ja paikalle saavuttu, tilaaja riisuutuu paitasilleen ja mittanauha astuu esiin. T&A:n mestari otti 12 mittaa, niiden joukossa seikat, kuten hihan pituus, kauluksen leveys, rinnanympärys, ranteen paksuus, jonka jälkeen päästiin neljän paksun kangaskansion äärelle. Tämän jälkeen tuli vielä päättää kalvosimen ja kauluksen malli. Mr Courtney vielä muisti kysyä, josko käytän rannekelloa, sillä mittapaidan kalvosin leikataan tällöin väljemmäksi. Muita muokattavia kohtia ovat helman pituus, paidan väljyys ja ompeleen väritys. Halusin kestävyyden ja omintakeisuuden vuoksi royal oxford -kankaiset paidat, kaulusmalliksi valitsin valkoiseen paitaan pyöreän klubikauluksen ja siniseen pinnikauluksen. Nämä sen vuoksi, ettei kumpaakaan mallia juuri valmispaidoista löydä. Kalvosin on kummassakin T&A:n omaleimainen kolmen napin malli, jotta käyttö neuleen kera olisi mukavampaa. Lopuksi jututin mittamestaria.
Andrew James Courtney, 38, on nimikkeeltään bespoke-myyjä sekä -valmistaja, mutta hän toimii myös mittatilauspaitojen parissa. Mr Courtney työskentelee Turnbull&Asserin Prince of Wales -huoneessa, joka sijaitsee yhtiön Bury Streetin bespoke-tiloissa. Lukiosta hän valmistui englantilaisen koulutusjärjestelmän mukaisesti A-tasonaan taideaineet. Viimeiset 15 vuotta on kulunut T&A:n palveluksessa, tasaisesti edeten kellarista yläkerran hienompiin tiloihin. Ensin hän toimi T&A:n alihankkijan solmiovalmistajana, sitten T&A:n varastopuolella ja tämän jälkeen erilaisia vaatteita valmistaen. Ennen aikaansa Britannian yhden maineikkaimman paitavalmistajan luona Courtney työskenteli – hyvin omaperäisesti ja yllättäen – mestariteurastajana. Lukion jälkeen tämä taideaineisiin panostanut nuorimies halusi jatko-opintoihin taiteiden pariin, mutta todellisuus iski kasvoille. Rahapulan vuoksi ja kontaktien ansiosta tuleva paitavelho päätyi teurastamoon, jonka kylmyydessä vietettyä aikaa hän kuvailee raskaaksi työksi.
Paitojen, autojen ja muun elegantin ohella mittamestari Courtney on ennen kaikkea Family Man. Hän rakastaa seurata lastensa varttumista ja oppimista, mutta työnsä puolesta intohimo käsin tekemiseen, paitoihin sekä pukupuolelle etenemiseen ovat alati läsnä. Käsitteillä touhaamisen sijasta Courtney nauttii konkretiasta: koneista, materiaaleista, suunnitellun vaatteen valmistumisesta vaihe vaiheelta. Vaikka bespoke- ja mittatilauksissa kaavojen valmistaminen on oleellista, Courtneyn kiinnostus on ennen kaikkea valmistamisessa. Kysyin T&A:n edustajalta tämän valmistajan melko vaihtelevasta laadusta, sillä olin lukenut verkkofoorumeilta lukuisia kertomuksia pieleen menneistä mittatilauksista. Courtney kertoo syyksi inhimilliset erheet, sillä mitat ja tilausten yksityiskohdat kulkevat lukuisan työläisen hyppysten läpi: yksikin virhe jossakin vaiheessa johtaa lopputulokseen, joka voi poiketa huomattavasti tilatusta. Tästä huolimatta T&A on lupautunut korjaamaan selkeät virheet ilman lisälaskua, sillä asiakastyytyväisyys on yksi merkittävimmistä syistä miksi yhtiö on selvinnyt juhlimaan 125:ttä vuottaan 2010. Tämä on huomattava ikä keskinkertaisuuden ja kertakäyttöisyyden aikakautena.
Kysyttäessä, miksi asiakkaan tulisi valita Turbull&Asser, Andrew Courtney ei halua pitää pitkää ylistyspuhetta. Hänen mukaansa T&A myy itse itsensä, sillä valmistajan maine ja laatu ovat omassa luokassaan. “Jokaista sataa T&A-fania kohden on sata toista, jotka eivät valmistajasta perusta. Lontoossa meillä käy aina välistä asiakkaita, jotka eivät tilaa yhtä tai kahta bespoke-paitaa, vaan 50 kerralla. Winston Churchillkin tilasi smokkipaitansa tusina kerralla.” Tyypillisiksi asiakkaiksi hän mainitsee talouspuolen toimijat ja maailmantähdet. Suuresti puhuttanut talouskriisi nakersi myös T&A:n tilausten määrää, mutta “sen sijaan, että asiakkaamme olisivat ostaneet 12 paitaa, he tilasivatkin nyt kuusi. Viime vuosi oli hiljainen.” Courtneyn työn parhaita puolia ovat miellekkyys, ihmisten tapaaminen ja historiallinen työnantaja. Kehnoja puolia puolestaan syystä tai toisesta epäonnistuneet tilaukset.
Kuvat: (C) Jussi-P Aalto
Category Jermyn Street, Kauluspaidat, Vaateprojektit
Flanööri
1May 9, 2010 by Ville Raivio
Tämän vuoden maaliskuussa perustettu Flanööri on kiintoisa uutuus suomalaisten tyylisivustojen joukossa. Keskiössä on miesten klassinen tyyli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, jona aikana pukeutuminen kukoisti erityisesti vuosien 1920-1939 välisenä aikana. Tästä aikakaudesta USA:n puolella käytetään nimitystä Golden Age, sillä keskiverto amerikkalainen mies pukeutui tällöin yhtä hyvin kuin tarkimmat dandyt tänä päivänä. Asiat olivat mallillaan myös Suomessa, jossa vaateteollisuus kukoisti Pallo-paidan, Emil Aaltosen ja Ritari-Puvun kaltaisten toimijoiden ansiosta. Miehet osasivat vaatia vaatteiltaan paljon, ja nykytasoon verrattaessa korkea laatu oli myös työmiehen kukkaron ulottuvilla. Runsaat valokuvat ja sivuston esteettinen taitto ovat yhä suuremmassa arvossa, sillä Flanööri tarjoaa skannausten ja valokuvien muodossa kurkistuksia Suomeen aikakaudella, jolloin kasvava nuori kansakunta arvosti kauneutta kovin toisin kuin tänään. Paljon on kadotettu, mutta Flanöörin ansiosta osa voidaan löytää uudelleen.
Category Linkkikokoelma
Pohjaoperaatio Shoe Healerilla
14May 3, 2010 by Ville Raivio
Menneen talven varalle olin hankkinut Tricker’sin mustat shell cordovan -jalkineet. Huokea löytö eBaystä epäilytti talvikäytössä, sillä tuplanahkapohja on silti nahkapohja. Päätin vaihdattaa pohjat jo ennen kuin kokeilin niitä talvikäytössä, sillä ennakkoaavistukseni eivät olleet hyvät. Viiden käytön jälkeen pohjat olivat kuin Raatteen tien läpikäyneet, joten jätän vastaisuudessa suosiolla nahkaiset pohjat vain kuivan kelin käyttöön. Kosteus ei ehtinyt tulla lävitse, mutta pohjat olivat uskomattoman liukkaat ja sepeli puri syvälle kostuneeseen nahkaan. Jotta pari palvelisi jatkossa paremmin, vaihto-operaatio seurasi englantilaisen Shoe Healerin kautta.
Goodyear welt -rakenteella toteutettujen jalkineiden pohjat vaihtuvat pääpiirteittäin seuraavasti: ensimmäisenä korko isketään irti, seuraavana käydään reunosommelten kimppuun, joita haurastutetaan karhealla hiomapaperilla. Hohtimilla pohja irrotetaan reunoksesta ja päälle kymmenen metrin pituinen reunosommel revitään irti. Kun korkoruuvit ja ompeleet ovat poissa, on uusien pohjien vuoro. Olin alun perin valinnut dainite-pohjat, mutta Shoe Healerin pomomies Richard Smith kertoi liikkeen saaneen erän Loaken omia Victory-pohjia. Smithin mukaan ne ovat kestävämpiä kuin dainite, eikä niihin tartu pikkukiviä kuten commando-pohjiin. Pakkohan häntä oli uskoa ja päätin kokeilla voittoisia pohjia. Välipohja sekä ulkopohjan toinen puoli liimataan yhteen, pohja puristetaan kiinni ja ylimääräinen ulkopohja leikataan irti. Voimakas koneellinen puristus varmistaa puoliskojen tukevan taklaamisen. Reunokset hiotaan ja tämän jälkeen jalkineet pääsevät maanmainioon Goodyear-koneeseen, joka kiinnittää ulkopohjan reunokseen. Koron kohokkeet ja varsinainen korko liimataan yhteen, kiinnitetään pohjaan ja puristetaan vielä koneellisesti yhteen. Koron vahvin kiinnitys tapahtuu ruuveilla, jotka jäävät piiloon kantalapun alle. Lopuksi reunokset hiotaan tarkemmin ja ne värjätään jalkineiden nahkaan sopivalla reunosvärillä.
Jalkineiden cordovan-nahka oli kosteuden vuoksi kehittänyt rumia, karheita laikkuja, joihin pyysin Shoe Healerilta apua. Suutari kiillotti ja huolsi parin käsin, jota palvelua ei tarjota ellei asiakas niin pyydä. Koneellinen kiillotus toki sisältyy pohjien vaihtoon. Työn jälki oli erinomaista, asiakaspalvelu pelasi mallikkaasti ja parin sai kotiovelle DHL:n kuljettamana. Pohjien vaihto Shoe Healerilla kustantaa 35-40 puntaa, johon päälle tulee postitus Englantiin ja sieltä takaisin Suomeen. Kokonaisuus kustansi noin 100 euroa, ja oletan jykevien Victory-pohjien palvelevan moitteettomasti useita vuosia. Kokemus oli erinomainen, varsinkin kun saadut kuvat valottavat käsintehtyjen englantilaispopojen mutkikasta rakennetta. SH:n kolme liikettä huolehtivat vuosittain noin 1500 pohjien vaihdosta, ja prosessi vie aikaa jonkin verran yli tunnin.
Vetoomus suomalaisille suutareille: olisi jo aika saada edes yksi Goodyear-kone Suomeen, jotta lentopostittelulta pohjien vaihdon vuoksi vältyttäisiin. Reunosjalkineita löytyy jo melkoisen monelta Keikarin lukijalta ja tällä hetkellä raha virtaa Englantiin.
Category Jalkineet, Laatusuutarit, Vaatteiden hoito
Tilauspuku: mittaus ja yksityiskohdat
23April 20, 2010 by Ville Raivio
Helmikuun puolella kirjoittelin pukuprojektistani PukuStudion kera. Aloitus on harmillisesti hieman viivästynyt, mutta kiirettä ei ollut, eikä toivon mukaan tulekaan. Puvun yksityiskohdat ovat jalostuneet päässäni parin kuukauden ajan ja nyt paljastan suurimman osan niistä. Mielessäni on vuosien ajan ollut kolmiosainen ajaton puku, joka kestää ajan hammasta valmistuksensa ja materiaaliensa ansiosta. Savile Row on ollut suurin innoittaja, joten puvun perusmalli on luonnollisesti englantilainen. Musta on pukurintamalla kuolettavan kyllästyttävä valinta, hyvin tummansininen navy blue sen sijaan käy miltei jokaiseen tilanteeseen. Herkimmällä hetkellä olen kuvitellut sitä tilannetta, kun annan puvun eteenpäin pojalleni perinnöksi ja hän – kenties parin muutoksen jälkeen – seisoo se yllään hymyillen.
Bespoke- eli tilauspuvusta tulee kolmiosainen, pystykäänteinen ja kaksinappinen. Kangas on 370-grammaista englantilaista kampalankavillaa Dormeuilin mallistosta Royal 12, numeroltaan 98, väri äärimmäisen tumma sininen. Napit sarvea, kaikki napinreiät käsin ommeltuina. Ihastuin Charles Tyrwhittin yhteen liivimalliin, jonka mukainen tämän projektin liiveistä tulee. Pyöristettyä liivien alaosaa harvemmin näkee, ja juuri tällaisten yksityiskohtien kautta aion kauneuden ihannetta jahdata. Luonnollisesti myös liivien selkämys tulee olemaan villaa ja vasemman puoleiseen liivitaskuun tulee vahvempi tukikangas taskukellon vuoksi. Liivit leikataan Savile Row -tyyliin siten, ettei alinta nappia voi saada kiinnitettyä.
Puvuntakkiin tulee koristeelliset käsitikit (pick stiching), tummanlila vuori, kaksi povitaskua ja kaksi pienempää taskua. Armanin omana lisäyksenä tulee ns. nenäliinatasku. Hartiat ovat vain hitusen topatut englantilaista mallia seuraten, aavistuksen kohotettu käsien sauma (roped shoulder), kaksi takahalkiota ja mukavasti nipistetty lantio. Takin taskut ovat kahden kantin mallia, eikä niistä luoda toimivia. Takin kaulusten napinläpi on suora. Housut ovat vyötäröpituiset, yhdellä laskoksella leikatut, olkaimiin kiinnitetyt ja neljän sentin upslaakeilla varustetut. Housujen etu- ja takataskumalleista en pitkään ollut täysin varma, mutta ostettuani riittävästi housuja osui eteeni juuri hakemaani erilaisuutta. Etutaskumalli pysyy toistaiseksi epävarmana, takatasku sen sijaan toteutuu liittämäni kuvan kaltaiseksi. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi housujen takataskuissa tulisi säilyttää yhtään mitään, joten projektin housujen takataskuista ei tule toimivia. Vetoketjua en housuihin halua, sen sijasta tulee neljän napin kiinnitys.
Tilauspuvun ensimmäinen vaihe on luotettavan ja taidokkaan räätälin löytäminen. Tämän jälkeen asiakas joko varaa ajan tai marssii sisään liikkeeseen ja ilmoittaa halukkuutensa ostaa puku. Ensimmäisellä kohtaamisella räätäli kertoo vaihtoehdoista kokemattomammalle pukeutujalle tai kuuntelee kärsivällisenä, mitä pitkät kuukaudet pohtinut kokeneempi asiakas tällä kertaa haluaisi. Tilauspuvussa jokaisen yksityiskohdan voi sanella itse, mutta toiveiden täytyy olla toteuttamiskelpoisia. Yksityiskohtana: Savile Row’n räätälit ovat perinteistään tietoisia, eivätkä välttämättä suostu ihan mihin tahansa toiveisiin. Heillä on toki yrityksensä maine varjeltavanaan, mutta tämän lisäksi myös suuri määrä henkilökohtaista ylpeyttä. Suomessa tilauspuvun hinta alkaa 3000 eurosta kaksiosaiselle luomukselle perusvillasta, ylärajaa sen sijaan ei ole. Valtaosa Suomen räätäliliikkeistä käyttää Dormeuilin kankaita, jotka sisältyvät tilauksen hintaan. Erilaisia kankaita on kuitenkin satoja, joten räätälin neuvot tulevat tarpeen, jotta asiakas tekee sopivan valinnan puvun käyttötarkoitusta varten. Esimerkiksi pellava ei sovellu ympärivuotiseen käyttöön, mohair puolestaan voi olla turhan kiiltävä. Jos asiakkaalla on jo ennestään kangas, josta haluaa pukunsa luotavan, räätäli tuskin kieltäytyy.
Kun hankkeesta on neuvoteltu ja sovittu, räätäli ottaa tilaajasta seuraavat mitat, vaihdellen toki sen mukaan, onko tavoitteena kaksi- vai kolmiosainen puku:
– vartalon pituus
– hartioiden leveys
– olkapään leveys
– selän leveys
– hihan pituus
– rinnanympärys
– palleanympärys
– vyötärönympärys
– lantionympärys
– housun sivun pituus
– hausun sisäsauman pituus
– liivin etuaukon syvyys
– liivin selän pituus
– liivin sivun pituus
– liivin etupituus
Seuraavat mitat selviävät mittasuhteista itsestään räätälin ryhtyessä valmistamaan pukua:
– hihansuun leveys
– lahkeiden leveys
– lahkeen alisuun leveys
– polven ympärys
– reiden ympärys
– lantion väljyys
– takin väljyydet
– halkioiden pituudet
Muuttujia on kymmenittäin ja tuntuvasti enemmän kuin mittatilauspuvussa. Jahka puvun ensimmäinen raakaversio on valmis, on aika ensimmäisen sovituksen. Tämän jälkeen sovituksia on yleensä vielä kaksi lisää, mutta tarvittaessa useampi toki onnistuu. Näiden lukuisten sovitusten tarkoituksena on selvittää, istuuko puku asiakasta miellyttäen vai halajaako hän siihen muutoksia. Kolmen, tarvittaessa jopa viiden, sovituksen jälkeen puku on valmis ja asiakas lunastaa luomuksen toivon mukaan raikuvasti hymyillen.
Seuraavana osiona: työvaiheita 40 käsityötuntia vaativan puvun valmistuksesta.
Category Puvut, Räätälit, Vaateprojektit
Copyright © 2023 Ville Raivio














































