Tilauspuku: mittaus ja yksityiskohdat
23April 20, 2010 by Ville Raivio
Helmikuun puolella kirjoittelin pukuprojektistani PukuStudion kera. Aloitus on harmillisesti hieman viivästynyt, mutta kiirettä ei ollut, eikä toivon mukaan tulekaan. Puvun yksityiskohdat ovat jalostuneet päässäni parin kuukauden ajan ja nyt paljastan suurimman osan niistä. Mielessäni on vuosien ajan ollut kolmiosainen ajaton puku, joka kestää ajan hammasta valmistuksensa ja materiaaliensa ansiosta. Savile Row on ollut suurin innoittaja, joten puvun perusmalli on luonnollisesti englantilainen. Musta on pukurintamalla kuolettavan kyllästyttävä valinta, hyvin tummansininen navy blue sen sijaan käy miltei jokaiseen tilanteeseen. Herkimmällä hetkellä olen kuvitellut sitä tilannetta, kun annan puvun eteenpäin pojalleni perinnöksi ja hän – kenties parin muutoksen jälkeen – seisoo se yllään hymyillen.
Bespoke- eli tilauspuvusta tulee kolmiosainen, pystykäänteinen ja kaksinappinen. Kangas on 370-grammaista englantilaista kampalankavillaa Dormeuilin mallistosta Royal 12, numeroltaan 98, väri äärimmäisen tumma sininen. Napit sarvea, kaikki napinreiät käsin ommeltuina. Ihastuin Charles Tyrwhittin yhteen liivimalliin, jonka mukainen tämän projektin liiveistä tulee. Pyöristettyä liivien alaosaa harvemmin näkee, ja juuri tällaisten yksityiskohtien kautta aion kauneuden ihannetta jahdata. Luonnollisesti myös liivien selkämys tulee olemaan villaa ja vasemman puoleiseen liivitaskuun tulee vahvempi tukikangas taskukellon vuoksi. Liivit leikataan Savile Row -tyyliin siten, ettei alinta nappia voi saada kiinnitettyä.
Puvuntakkiin tulee koristeelliset käsitikit (pick stiching), tummanlila vuori, kaksi povitaskua ja kaksi pienempää taskua. Armanin omana lisäyksenä tulee ns. nenäliinatasku. Hartiat ovat vain hitusen topatut englantilaista mallia seuraten, aavistuksen kohotettu käsien sauma (roped shoulder), kaksi takahalkiota ja mukavasti nipistetty lantio. Takin taskut ovat kahden kantin mallia, eikä niistä luoda toimivia. Takin kaulusten napinläpi on suora. Housut ovat vyötäröpituiset, yhdellä laskoksella leikatut, olkaimiin kiinnitetyt ja neljän sentin upslaakeilla varustetut. Housujen etu- ja takataskumalleista en pitkään ollut täysin varma, mutta ostettuani riittävästi housuja osui eteeni juuri hakemaani erilaisuutta. Etutaskumalli pysyy toistaiseksi epävarmana, takatasku sen sijaan toteutuu liittämäni kuvan kaltaiseksi. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi housujen takataskuissa tulisi säilyttää yhtään mitään, joten projektin housujen takataskuista ei tule toimivia. Vetoketjua en housuihin halua, sen sijasta tulee neljän napin kiinnitys.
Tilauspuvun ensimmäinen vaihe on luotettavan ja taidokkaan räätälin löytäminen. Tämän jälkeen asiakas joko varaa ajan tai marssii sisään liikkeeseen ja ilmoittaa halukkuutensa ostaa puku. Ensimmäisellä kohtaamisella räätäli kertoo vaihtoehdoista kokemattomammalle pukeutujalle tai kuuntelee kärsivällisenä, mitä pitkät kuukaudet pohtinut kokeneempi asiakas tällä kertaa haluaisi. Tilauspuvussa jokaisen yksityiskohdan voi sanella itse, mutta toiveiden täytyy olla toteuttamiskelpoisia. Yksityiskohtana: Savile Row’n räätälit ovat perinteistään tietoisia, eivätkä välttämättä suostu ihan mihin tahansa toiveisiin. Heillä on toki yrityksensä maine varjeltavanaan, mutta tämän lisäksi myös suuri määrä henkilökohtaista ylpeyttä. Suomessa tilauspuvun hinta alkaa 3000 eurosta kaksiosaiselle luomukselle perusvillasta, ylärajaa sen sijaan ei ole. Valtaosa Suomen räätäliliikkeistä käyttää Dormeuilin kankaita, jotka sisältyvät tilauksen hintaan. Erilaisia kankaita on kuitenkin satoja, joten räätälin neuvot tulevat tarpeen, jotta asiakas tekee sopivan valinnan puvun käyttötarkoitusta varten. Esimerkiksi pellava ei sovellu ympärivuotiseen käyttöön, mohair puolestaan voi olla turhan kiiltävä. Jos asiakkaalla on jo ennestään kangas, josta haluaa pukunsa luotavan, räätäli tuskin kieltäytyy.
Kun hankkeesta on neuvoteltu ja sovittu, räätäli ottaa tilaajasta seuraavat mitat, vaihdellen toki sen mukaan, onko tavoitteena kaksi- vai kolmiosainen puku:
– vartalon pituus
– hartioiden leveys
– olkapään leveys
– selän leveys
– hihan pituus
– rinnanympärys
– palleanympärys
– vyötärönympärys
– lantionympärys
– housun sivun pituus
– hausun sisäsauman pituus
– liivin etuaukon syvyys
– liivin selän pituus
– liivin sivun pituus
– liivin etupituus
Seuraavat mitat selviävät mittasuhteista itsestään räätälin ryhtyessä valmistamaan pukua:
– hihansuun leveys
– lahkeiden leveys
– lahkeen alisuun leveys
– polven ympärys
– reiden ympärys
– lantion väljyys
– takin väljyydet
– halkioiden pituudet
Muuttujia on kymmenittäin ja tuntuvasti enemmän kuin mittatilauspuvussa. Jahka puvun ensimmäinen raakaversio on valmis, on aika ensimmäisen sovituksen. Tämän jälkeen sovituksia on yleensä vielä kaksi lisää, mutta tarvittaessa useampi toki onnistuu. Näiden lukuisten sovitusten tarkoituksena on selvittää, istuuko puku asiakasta miellyttäen vai halajaako hän siihen muutoksia. Kolmen, tarvittaessa jopa viiden, sovituksen jälkeen puku on valmis ja asiakas lunastaa luomuksen toivon mukaan raikuvasti hymyillen.
Seuraavana osiona: työvaiheita 40 käsityötuntia vaativan puvun valmistuksesta.
Category Puvut, Räätälit, Vaateprojektit | Tags:
Hei, tämä projekti ei lopulta toteutunut, sillä Arman lopetti räätälin työt TV-uran alta.
Onko tästä kuvia olemassa?
Kiitos kirjoituksestasi. Valitsemasi liivimalli näyttää hyvin tyylikkäältä. Itse pitkäaikaisena liivien ja taskukellon käyttäjänä kiinnittän aina huomiota siihen, etteivät liivintaskut ole tarpeettoman lähellä napitusta, eivätkä mielellään liian alhaalla kolmanneksi alimmasta napista, johon kellonperät kiinnitän. Toinen, lähinnä kai englantilainen vaihtoehto on oma napinläpi kellonperille:
http://charlesrupertdomeki.wordpress.com/2009/09/08/bookster-custom-made-waistcoat/
Tämä tosin edellyttää kellonperiä, joissa on päässä poikittainen tanko pyöreän lukon sijasta.
Oman kokemukseni mukaan kahden kantin taskut ovat taskukellon kanssa olleet aina hyvin epäkäytännölliset ja pidän tavallisia liivintaskuja aina paljon parempina.
Toivottavasti Arman osallistuu jatkossakin Keikarin debatteihin. On hienoa, kun alan ammattilaiset jakavat tietoaan palstalla. Siitä lienee iloa molemmin puolin.
“Termejä en jaksa tarkemmin eritellä, sillä ne selviävät joko blogin hakutoiminnossa tai Googlesta etsimällä.”
Termit voisi linkittää suoraan juttuun. Tekstistä ei ole pakko tehdä hankalasti luettavaa monille aloittaville keikareille, kun olet kerran tehnyt hyvää työtä kirjoittamalla monista yksityiskohdista aiemmin tai kun tiedät ulkopuolisen lähteen.
Jään innolla odottamaan seuraavaa osiota, tällaista projektia on ilo seurata.
Dear Topi,
tämä bespoke-projekti jaetaan edistyneiden vakilukijoiden nautinnoksi. Termejä en jaksa tarkemmin eritellä, sillä ne selviävät joko blogin hakutoiminnossa tai Googlesta etsimällä.
Termejähän on monia, tuskin tuo lukukelvonta tekstiä on vieläkään. Ainakin lukijoille tuli selväksi ostajan preferenssit, joka tässä oli pääasia.
Niin se meni hyvä viesti pienellä jälkikorjauksella lukukelvottomaksi. trhokan forward-pleatia vs. tavallinen eli reverse pleat. No, vastasit kuitenkin kysymykseeni tai ainakin siihen, mitä piti kysymäni – perinteiset vekit tulee.
Dan.
Miellyttävä huomata herra Alizadin myös lukevan Keikaria kommentista päätellen – vaikka ainoastaan seuratakseen oman työnsä edistymistä. ;)
Ja myös pisteet Armanin omalle puvulle noissa kuvissa, itsellä lähes samankaltainen päällä tälläkin hetkellä.
Loistavaa!
Tuskin maltan odotta kuvareportaasia. Loistava tilaisuus päästä kurkistamaan ikään kuin “behind the scenes” räätälinpuvun valmistusprosessiin.
Trhokka,
valitettavasti brittien maku vekkien suhteen on kehno. En pidä tuplavekeista enkä varsinkaan etusuuntaisista sellaisista. Puvusta tuleekin Savile Row -vaikutteinen, ehtaa tavaraa saa vain itse Row’lta. Tämäkin sitten aikanaan.
Anglofiilina olisin olettanut sinun ehdottomasti haluavan Row’n perinteiden mukaiset forward-facing laskokset. Artikkeli on erittäin mielenkiintoinen, jään innolla odottelemaan muita kuvareportaaseja.
Iltaa, Dan.
Yhdellä vekillä eli prässillä eli taitoksella, tai miten asian haluaakin ilmaista. Reverse pleat -rakenne on miellyttävä, toisin sanoen sellainen jossa kangas on leikattu kantajasta poispäin:
http://www.linksengineer.com/Admin/NewsImages/925a47a5-a9d9-4a6d-a489-5f5c766a6d1e.jpg
Tällä mennään.
Housut yhdellä vekillä? Tavallisella vai ns. reverse pleat?
Lycka till projektin etenemiseen.
Eri räätälien kädenjäljestä ei Suomessa saa mistään kovin hyvää kuvaa. Räätälinpuvun ostaminen tuntuu vähän sellaiselta sika säkissä -hommalta, joka hintaan nähden saattaa sisältää aikamoisia riskejä. Erittäin mielenkiintoista saada ainakin yhden räätälin kädenjäljestä kuvareportaasi.
Tervehdys kaikille,
Mohairista yksi käytännön kommentti. Mohair on sekä sopiva, että sopimaton mihin vuoden aikaan tahansa. Riippuu täysin kudonnan tiheydestä, langan paksuudesta sekä kankaan painosta. On olemassa talvimohaireja, sekä kesämohaireja.
Hyviä vointeja toivottaa,
Arman
Päiviä, Arska.
Kuvaa tulee vaikka kuinka; juuri se on projektin yksi pääkohdista.
Päiviä, Jami.
Liivimalli on CT:n Black Label -mallistosta tuo musta-valkoista kangasta oleva puku.
Päiviä, henkkaa.
Luomus valmistuu Armanin aikataulun mukaan, käsityötä ei pidä hoputtaa. Flanellihousut ovat Stockmannin viime syksyn Hulluilta päiviltä.
Aiheesta oli aiemmin keskustelua foorumin puolella, mutta mohair on nimenomaan kesään sopiva, viileä kangas.
Linkki liivimalliin ei toimi. Olisin hyvinkin kiinnostunut sen näkemään.
Hienoa, nyt tämä alkaa. Jos suinkin mahdollista, kuvaa kuvien kera kaikki työvaiheet. Palan halusta nähdä, miltä räätälinpuvun sisukset oikeasti näyttävät ja kuinka ne on luotu.
Niin ja mistä flanellhousut ovat? Ei tuollaisia (ainakaan yhtä slimmejä) Turusta löydy.
Hienoa, koska luomuksen pitäisi olla valmiina?