Merinovilla valmistetaan samannimisen lammasrodun villakuidusta. Tämä pienikokoinen lammas jalostettiin nykymuotoonsa Espanjassa 1300-luvulta alkaen. Jo tällöin maa tunnettiin erityisen hienosta villastaan, mutta yhä hienommaksi se muuttui, kun espanjalaiset lammasrodut risteytyivät hyvin hitaasti Pohjois-Afrikasta saapuneiden berberilampaiden kanssa. Afrikan-lampaat saapuivat Espanjan eteläosat valloittaneiden muslimien mukana. Myös ilmastolla, rehulla ja kasvatuksella oli osansa kehityksessä. Keskiajalla valtaosan lampaista omisti katolinen kirkko tai aateli, erityisesti Espanjan kuninkaat varjelivat omia merinojaan vallalla ja voimalla: niiden maastavienti oli aikoinaan kielletty kuoleman uhalla.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Zegna, tumma puku, koko 50

Toki muut jaloveriset olivat hyviä veljiä, joten 1800-luvulla Brittein kuningas Yrjö III onnistui saamaan itselleen merinoja vaihtokaupalla. Ne eivät kuitenkaan kylmässä pohjolassaa menestyneet, joten ensimmäiset muutama kymmentä merinolammasta laivattiin Australiaan 1800-luvun kynnyksellä – ja loppu on niin sanottua historiaa. Uuden mantereen ilmasto oli eläimille ihanteellinen, ja tarkan jalostuksen avulla niiden villa kasvoi yhä sileämmäksi, ohuemmaksi ja hienommaksi, aikanaan peitoten Britannian ja Espanjan tuotokset. Tänä päivänä planeetan laadukkain merino kasvaa yhä Australiassa, Tasmaniassa sekä Uudessa Seelannissa.

Tavanomaisen lampaan villasta merino erottuu edukseen. Karkeimmat, mattoihin käytetyt villakuidut ovat ympärysmitaltaan 35-45 mikronia, kun taas merinokuiduista suurimmat ovat 23 mikronia. Pelkkinä numeroina ero ei vaikuta suuren suurelta, mutta käsin tunnustellessa merino on aina sileämpää, ohuempaa ja iholla miellyttävämpää kuin muiden lammasrotujen tuotokset. Hienoimmat merinokuidut ovat tällä hetkellä 15.5 mikronia, jalostajat toki kilvoittelevat yhä ohuempien villojen tuottamiseksi. Vaikka merino on ohuempaa ja sileämpää, kuidun sisällä on pienen pieniä tyhjiä tiloja, joihin kehon lämpö eristyy. Tämän ansiosta merino on lämpimämpää kuin painon puolesta voisi olettaa, ja kehosta huokuva lämpö varastoituu materiaaliin, joka toimii yllä kuin villainen patteri. Kaikki nämä edut siirtyvät vaatteisiin, joiden materiaali on merinolankaa.

Koska merino on niin miellyttävää iholla, se on hyvin suosittua kerrastoissa. Samoin sukat, kaulaliinat ja neuleet ovat yleisiä, mutta merino toimii mainiosti myös kudotuissa pukukankaissa. Harmillisesti merinokuidun vetolujuus on kuitenkin heikko, joten se ei toimi kovaa hankausta tai kulutusta kokevissa vaatteissa. Pelkkä merkintä merinosta ei takaa laatua, sillä vaatevalmistajilla ei ole tapana kertoa, kuka on langan kutonut tai minkä tasoista raaka-ainetta on käytetty. Niin kuin kaikissa materiaaliessa, myös merinoa löytyy erinomaisesta kehnoon, ja usein hintava raakavilla nostaa myös vaatteen hintaa. Silti merino on kuin onkin yli puolen tuhannen vuoden jalostuksen ja kehityksen tulos, jonka pehmeä, lämmin kosketus vetoaa jokaiseen.