Maanmainio New Yorker -lehti lähetti tutkivan toimittajansa Pratoon, Italiaan, selvittämään ikävää ilmiötä. Huhtikuun numerossa julkaistu pitkä tutkivan journalismin pätkä valottaa rumaa bisnestä, jota käydään laatua ja hienoutta henkivällä Made in Italy -leimalla. Pratoon on noussut 1990-luvulta alkaen kymmeniä ja satoja kiinalaisten siirtolaisten pajoja sekä tehtaita, joissa useimmissa työläisten oikeuksia poljetaan ja veroja kierretään surutta. Käytännössä hyväksikäytön ruletti pyörii samalla tavalla, josta Roberto Saviano raportoi erinomaisessa, kauheassa teoksessaan Gomorra. Suuret muotijätit, kuten Gucci tai Dolce&Gabbana tai Fendi, haluavat X-määrän vaatteita. He antavat toimeksiannon aliurakoitsijalle, joka pystyy tarjoamaan sopivan laadun halvimmalla. Diilin voittanut paja voi kuitenkin käyttää omia aliurakoitsijoita, jolloin alkuperä hämärtyy täysin ketjujen alla. Jos hyväksikäyttö paljastuu, muotihuone itse voi sanoa vain antaneensa homman alkuperäiselle aliurakoitsijalle.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Kaiken takana on tietenkin voittojen kasvattaminen yhä suuremmiksi ja himoitun Made in Italy -leiman taika. Hyväksikäytön ongelmista ei pääse suosimalla käsintehtyjä, hintavia vaatteita, sillä New York Times puolestaan raportoi viime kuussa ompelijoiden riistosta. Italian saappaankorossa sijaitsevassa Barissa aliurakoivat ompelijat saavat surkeat pari lanttia tuntipalkkaa, eikä pesteissä ole turvaverkkoja. Seudulla ei yksinkertaisesti ole työpaikkoja, joten kotirouvat ottavat vastaan sen, mitä löytyy. Ruletti pyörii kaikkialla.

Jos italialaisen vaatevalmistuksen moraali kuvaa myös maan yleistä moraalia, Italian talouden kurja jama, veronkierto, nuorisotyöttömyys, rapistuva infrastuktuuri sekä levottomuudet ovat itse ansaittuja. Moraalista italialaista vaatetta etsivälle ainoa ratkaisu on suosia artesaaneja tai valmistajia, jotka itse omistavat tuotantonsa. Tällaisia ovat suuremmassa kaavassa esimerkiksi Isaia, Brioni, Kiton, ja pienemmässä yksityiset pajat. Ei muotihuoneita, jotka ketjuttavat ja alihankkivat ja luovat enemmän pahaa kuin hyvää.

Inside Italy’s Shadow Economy

https://www.newyorker.com/magazine/2018/04/16/the-chinese-workers-who-assemble-designer-bags-in-tuscany