Vuoden 2015 Linnan juhlat ovat ohitse ja suomalainen media pullistelee naisten ja miesten hepeneitä. Naisten asut saavat erityisen paljon tilaa eivätkä ne oikein kiinnosta minua, joten pari riviä miesten juhla-asuista tekee mieli sanoa. Monenlaista viritelmää näimme tänäkin vuonna, mutta niistä ei saa rumaa sanaa sanoa, sillä moinen olisi vanhoillista, ankeaa, pilkunviilausta ja ihan mälsää. Tämän vuoksi mieluummin esittelen optioita, joilla perinteistä juhla-asua voi niin sanotusti muodistaa.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Frakki löytyy yhä useimmilta Linnaan joutuneilta miehiltä, joten millä tahansa muulla asulla erottuu. Kun frakin perinteistä ulkomuotoa ei enää tunneta, sen yksityiskohdilla ei osata erottautua. Juuri tämän vuoksi vieraamme menevät toiseen ääripäähän eli huutavat, jotta äänensä kuuluisi. Silti luova frakkiasu on mahdollinen. Esimerkiksi takin käänteet voi päällystää tavallisen satiinisilkin sijaan karkealla shantungilla. Frakkipaidan kangas voi olla tylsän ja pelkistetyn sijaan kuvioitu niin kuin Toivolalla. Perinteisten helmiäisnappien sijaan liivissä voi olla vaikkapa metalliset tai kuvioidut napit. Marcella-kankaan sijasta solmuke voi olla valkoista samettia tai jakardikuvioitu.

Nämä esimerkit eivät kuulu Kaanonin mukaiseen frakkiin, mutta koen ne mielekkäämmiksi vaihtoehdoiksi kuin räikeät, kimaltavat tai eri juhla-asuja sekoittavat esimerkit. Myös jäykät juhla-asut voi muokata mieleisekseen, mutta tämä vaatii taitavan valmistajan sekä perehtymistä yksityiskohtiin – toisin sanoen tämä vaatii aikaa, eikä Suomessa miehen sovi käyttää liikaa aikaa ulkonäköönsä. Muuten solvataan pinnalliseksi keikaroijaksi. Epistolan lopuksi haluan silti mainita Kimi Räikkösen frakin, joka on mielestäni unohdettu täysin syyttä ja suotta.

Suomalainen räätäli valmisti sen muutaman vuotta sitten, kun formulasankari sai kutsun kemuihin. Pääsin aikoinaan katselemaan asua, joka ansaitsee maininnan joka vuosi. Takin rintamuksessa ei ollut lainkaan nappeja niin kuin yleensä, mutta sivuun oli lisätty silkkinauhat. Sen etuosan helma oli leveämmälle leikattu kuin tavanomaisesti. Hihansuissa ei ollut nappeja, ne oli korvattu leveämmillä nauhoilla. Liivi oli tavanomaista lyhyempi, mutta ainakaan se ei roikkunut takin alta niin kuin miltei kaikilla Linnan miehillä. Takin vyötäröllä selän puolella ei ollut nappeja, mutta niiden tilalla oli jokin koriste, joka on muististani kadonnut. Sitten oli koko joukko muita pieniä yksityiskohtia, jotka eivät erotu verkkoon tallentuneista kuvista. Lisäksi asu istui niin kuin frakin vaikea leikkaus vaatii. Olen harmissani, kun tämä asu vaikuttaa kadonneen kollektiivisesta muistista, ja mediassa esiintyvät “muotikommentaattorit” tarttuvat vain räikeisiin miesten vaatteisiin.

Räikkösen frakki, hyvä lukija, on juuri sellainen juhla-asu, jossa perinteitä on taivutettu niitä kunnioittaen.