RSS Feed

Care of Carl

0

November 6, 2018 by Ville Raivio

Care of Carl on ruotsalainen miesten vaatekauppa, joka perustettiin Boråsissa vuonna 2010. Tänä syksynä verkkokauppa on laajentanut Suomeen. Henning Källqvist ja Gustaf Rudholm kaipasivat alun perin verkkokauppaa, jossa olisi tarkoin valikoitu ja laadukas valikoima sellaisia valmistajia, joita Ruotsissa ei juuri ollut tarjolla. Puodin nimi saatiin toisesta nimestä, joka molemmilla on Carl. Care of Carl nimettiin perustusvuonaan Prisjakt-kuluttajasivuston arvostelussa vuoden verkkokaupaksi. Kilpailijoistaan CoC erottautuu ennen kaikkea asiakaspalvelun avulla. Verkkokaupassa jokainen vaatekappale on mitattu erikseen ja työntekijät ovat sovittaneet vaatteita ennen listaamista. Lisäksi tuoteinfossa kerrotaan, millä metodeilla vaatteet on mitattu, ja mainitaan, onko leikkaus tavallista kapeampi tai leveämpi. Näin asiakas voi verrata ilmoitettuja mittoja kotona kaapissa oleviin vaatteisiin, ja istuvuus selviää tarkemmin. Asiakaspalvelu toimii myös puhelimen ja sähköpostin avulla.

Yrityksellä on toimisto ja varasto Ruotsin Boråsissa, mutta ei kauppatilaa. Verkkokauppa toimittaa toki kaikkialle Pohjoismaissa. Care of Carl myös tarjoaa sivustollaan inspiraatiota. Verkkojulkaisu Carl Magazine toimii kuin tyylilehti, jonka katsauksissa lukija voi tutustua valmistajiin, materiaaleihin ja vaatekappaleisiin. Erikoinen osio, jota en ole muissa verkkokaupoissa tavannut, on kategoria “tiedostavat vaatteet”. Siitä löytyy esimerkiksi luomu- tai reilun kaupan puuvillasta valmistettuja vaatteita, joita alkuperästä ja valmistuksen eettisyydestä tarkka asiakas arvostaa. Lisäksi CoC:lla on pieni kokoelma vaatteita, jotka on teetetty varta vasten heille. Tämän lisäksi verkkokaupassa on aina ilmainen postitus – ja palautuskin on valmiiksi maksettu, jos tilaaja ei halua pitää ostostaan.

Tänä päivänä CoC:lla on valikoimassaan yli 100 valmistajaa Ruotsista ja muualta maailmasta. Näistä kiinnostavimpia klassisen tyylin ystävälle ovat esimerkiksi:

  • Barba
  • Barbour
  • Caruso
  • Drake’s
  • Edward Green
  • Filson
  • Finamore
  • Merz B. Schwanen
  • Private White V.C.

www.careofcarl.fi


Dandyismi Oscar Wilden näytelmissä Lady Windermere’s Fan ja The Importance of Being Earnest

0

November 1, 2018 by Ville Raivio

Dandyismi on paheeni. En osaa selittää, miksi juuri tämä, mutta uskon jokaisella miehellä olevan intohimo tai pari. Tämä on omani ja olen tyytyväinen, kun löysin sen jo herkässä lukioiässä. Koska tämä aihe tuo minulle taatusti monituisia rikkauksia, naisia ja työtarjouksia, päätin myös kirjoittaa siitä humanististen tieteiden kandidaatin tutkielmani englantilaisessa filologiassa. Jotta työ ei täysin katoaisi Helsingin yliopiston arkistoihin, jaan sen Keikarissa. Kukaties jossain päin Suomea on jäljellä pari sielua, jotka ovat mielistyneet historiallisiin dandyihin, ja jotka ammentavat siitä lähteestä, joita nuo ovat olleet.

Tässä kandin työssä analysoin dandyismiä kahdessa Oscar Wilden näytelmässä. Hän olisi voinut luoda hahmoja, joilla ei ole dandyismiin liitettyjä ominaisuuksia, mutta tämän sijasta meillä on kaksi päädandyhahmoa. Tämä työ ensin esittelee dandyismin käsitteen, sitten kertoo George Bryan “Beau” Brummellin tarinan, sillä hän on toiminut arkkityyppinä tosielämän ja fiktion dandyille. Samalla essee analysoi, mikä funktio dandyismillä on näytelmien päähenkilöille sekä näytelmille. Edellisen näytelmän dandyhahmo on Lordi Darlington, jälkimmäisen Algernon Moncrieff.

Tutkielman teoreettinen tausta on tutkimuksissa, jotka käsittelevät dandyismia tai ismin merkitystä Wilden töissä. Aineisto koostuu elämäkerroista, akateemisista esseistä, tietokirjasta, pro gradu -työstä ja väitöskirjasta. Tärkeimmät lähdeteokset ovat Alfred L. Recoulley III:n Oscar Wilde, the Dandy-Artist: A Study of Dandyism in the Life and Works of Oscar Wilde, With Particular Attention Given to the Intellectual Bases of Wilde’s Dandyism, Ellen Moersin The Dandy: Brummell to Beerbohm, Stephen Callowayn Wilde and the Dandyism of the Senses sekä William Jessen The Life of George Brummell, ESQ., Commonly Called Beau Brummell.

Tutkimusmenetelmänä on teoriakirjallisuuden lukeminen, tulkitseminen ja soveltaminen oman argumentin muodostamiseksi.

Analyysissa lordi Darlington sekä Algernon Moncrieff täyttävät viihdyttävän ja analyyttisen hahmon roolin, mutta heissä on myös eroja. Darlington on esimerkiksi tietoinen pinnallisuudestaan, Moncrieff ei vaikuta huomaavan piirrettä itsessään. Darlington on valmis hylkäämään asemansa ja statuksensa saadakseen rakastamansa naisen, kun taas Moncrieff on valmis hylkäämään etunimensä. Darlington rakastuu persoonaan, Moncrieff rakastuu ulkonäköön.

Tutkielman loppupäätelmänä on, että Oscar Wilde valitsi dandyismin näytelmiinsä osana taiteilijan imagoaan. Hänen teoksensa kertovat yläluokan elämästä ja piikittelevät sitä. Tyylikkyyden ja tahdikkuuden verhon takaa hahmot pystyvät esittämään sosiaalista kritiikkiä, jota myös Wilde esitti viktoriaanisen aikakauden brittiläistä kulttuuria kohtaan. Dandyhahmot, kuten Wilde, tekevät tämän niin hurmaavasti, että näytelmien toiset hahmot eivät loukkaannu. Kärjistäen Wilden dandyt ovat kuin keskiajan hovinarrit, joiden suusta totuus kuullaan, siitä huvitutaan, mutta mikään ei muutu. Omnia mutantur, nihil interit!

Kandidaatin työtäni voi tarkastella seuraavan linkin takaa:

Dandyism in Oscar Wilde’s Plays Lady Windermere’s Fan and The Importance of Being Earnest

 


Kasinolle pukeutuminen

0

October 19, 2018 by Ville Raivio

Suomalaisen ensimmäinen kosketus kasinoihin on todennäköisesti erään James Bondin siipimiehenä. Vuosikymmenet ikinuorena, -viriilinä ja -tyylikkäänä säilynyt Bond uhkapelaa ympäri maailman teetetyissä smokeissa, joiden valmistaja on vaihdellut vuosikymmenestä toiseen. Niistä kaiken ja enemmän tietää maanmainio Bondsuits, jossa hahmon asuja on eritelty tietokirjan kaltaisella tarkkuudella. Daniel Craigin aikakaudella valmistaja on kuitenkin Tom Ford. Hahmon myötä syntynyt kuva kasinoiden etiketistä on kovin hienostunut ja vaativa, joka taas on omiaan pysäyttämään satunnaisia pelaajia kävelemästä suin päin sisään. Todellisuus Suomessa on päinvastainen, mutta maamme ulkopuolella pelaavan on hyvä tietää seikka tai muutama.

Suomessa monopolia pyörittelevä RAY omistaa maamme ainoan kasinon, Helsingin Grand Casinon. Pikainen selaus pelitilan sivustolla ja soitto yhteyshenkilölle paljastavat etiketin toki olevan voimassa, mutta aivan Bondin tasolle ei Suomessa päästä. Grand Casinon vaatimuksena on ennen kaikkea siisteys ja toisten huomioiminen. Sisällä eivät ole toivottuja urheiluvaatteet, likaiset tai rikkinäiset hepeneet taikka t-paidat. Lienee kasinon henkilökunnan harkinnalla, josko pikeepaita on t-paita, vai käykö se jonkinlaisena kauluspaidan verrokkina, mutta farkut toki kelpaavat. Uutta Applen kehittämää älytakkia ei sentään tarvita. Kasinolla vierailu on todennäköisesti lukijalle harvinainen tilaisuus erikoisessa ympäristössä, joten kannustan ilman muuta mieluummin pukeutumaan ylitse kuin alitse.

Seuraavat ohjeet ovat peräisin Grand Casino Helsingin Gaming Manager/Slot & Hospitality/Cash Desk -henkilö Sina Hentuselta sekä verkkolähteistä:

Pukeutuminen kasinoilla vaihtelee suuresti sekä maanosan että kasinon mukaan. Löysintä meno on Las Vegasissa, jossa tuhansien arvoisia merkkejä voi viskellä t-paidassa ja farkuissa kellon ympäri miltei missä tahansa pelipaikassa. Silti hihaton paita, sandaalit, rikkinäiset farkut ja erityisen lyhyet housut ovat kuitenkin todennäköisesti pannassa. Tarkinta tyylin suhteen ollaan Keski-Euroopassa, jossa puku on yleinen vaatimus oli kellonaika mikä hyvänsä. The Clermontin, The Bellagion ja The Ritzin kaltaisissa maineikkaissa kasinoissa pidetään kiinni tason lisäksi pukeutumisesta, eikä sisään ole asiaa ilman pukua ja solmiota taikka smokkikokonaisuutta. On myös hyvä muistaa kultuurierot: kunkin maan kulttuuri vaikuttaa myös kasinoiden antiin. Jos pelaa aidosti isojen poikien pöydissä, tapahtumat alkavat usein iltasella ja asuna on kuin onkin smokki asusteineen. Sisäisen smokki-Bondinsa voi vapauttaa näiden high roller -pöytien lisäksi hyväntekeväisyystapahtumissa ja vastaavissa kemuissa, joissa edustaminen on paikallaan.

Edelleen parhaat löytämäni hinta-laatudiilit smokeissa ja niiden versioissa, kuten tupakkatakissa tai kuvioidussa smokkitakeissa, ovat hollantilaisen Suitsupplyn valikoimassa.


Made in Italy -leiman rappio

0

October 13, 2018 by Ville Raivio

Maanmainio New Yorker -lehti lähetti tutkivan toimittajansa Pratoon, Italiaan, selvittämään ikävää ilmiötä. Huhtikuun numerossa julkaistu pitkä tutkivan journalismin pätkä valottaa rumaa bisnestä, jota käydään laatua ja hienoutta henkivällä Made in Italy -leimalla. Pratoon on noussut 1990-luvulta alkaen kymmeniä ja satoja kiinalaisten siirtolaisten pajoja sekä tehtaita, joissa useimmissa työläisten oikeuksia poljetaan ja veroja kierretään surutta. Käytännössä hyväksikäytön ruletti pyörii samalla tavalla, josta Roberto Saviano raportoi erinomaisessa, kauheassa teoksessaan Gomorra. Suuret muotijätit, kuten Gucci tai Dolce&Gabbana tai Fendi, haluavat X-määrän vaatteita. He antavat toimeksiannon aliurakoitsijalle, joka pystyy tarjoamaan sopivan laadun halvimmalla. Diilin voittanut paja voi kuitenkin käyttää omia aliurakoitsijoita, jolloin alkuperä hämärtyy täysin ketjujen alla. Jos hyväksikäyttö paljastuu, muotihuone itse voi sanoa vain antaneensa homman alkuperäiselle aliurakoitsijalle.

Kaiken takana on tietenkin voittojen kasvattaminen yhä suuremmiksi ja himoitun Made in Italy -leiman taika. Hyväksikäytön ongelmista ei pääse suosimalla käsintehtyjä, hintavia vaatteita, sillä New York Times puolestaan raportoi viime kuussa ompelijoiden riistosta. Italian saappaankorossa sijaitsevassa Barissa aliurakoivat ompelijat saavat surkeat pari lanttia tuntipalkkaa, eikä pesteissä ole turvaverkkoja. Seudulla ei yksinkertaisesti ole työpaikkoja, joten kotirouvat ottavat vastaan sen, mitä löytyy. Ruletti pyörii kaikkialla.

Jos italialaisen vaatevalmistuksen moraali kuvaa myös maan yleistä moraalia, Italian talouden kurja jama, veronkierto, nuorisotyöttömyys, rapistuva infrastuktuuri sekä levottomuudet ovat itse ansaittuja. Moraalista italialaista vaatetta etsivälle ainoa ratkaisu on suosia artesaaneja tai valmistajia, jotka itse omistavat tuotantonsa. Tällaisia ovat suuremmassa kaavassa esimerkiksi Isaia, Brioni, Kiton, ja pienemmässä yksityiset pajat. Ei muotihuoneita, jotka ketjuttavat ja alihankkivat ja luovat enemmän pahaa kuin hyvää.

Inside Italy’s Shadow Economy

https://www.newyorker.com/magazine/2018/04/16/the-chinese-workers-who-assemble-designer-bags-in-tuscany


Villa&Peite

0

October 1, 2018 by Ville Raivio

Villa&Peite on suomalainen kodintekstiilejä, peittoja, asusteita, tyynyjä, futon-patjoja ja muista nukkumatarpeita valmistava tehdas. Kun valtaosa sänkyfirmoista luottaa vaahtomuoviin ja keinokuituihin, tämä porilainen yritys on valinnut toisin. Epävirallinen motto kuuluukin ”Lepää tai nuku luonnonkuiduissa, älä keinokuiduissa!” Villa&Peitteen materiaalit ovat puuvillaa, hevosenjouhta, villaa, kookoskuitua ja luonnonkumia. Tykötarpeet valmistetaan käsityönä Suomessa, työntekijöitä on vain alle 10, ja oman malliston lisäksi tehdas ottaa vastaan myös tilaustöitä.

Yrityksen perusti rouva Anna Rajamäki vuonna 1929 jäätyään leskeksi. Hän päätti ryhtyä yrittäjäksi perustamalla puodin nimeltä Villatavara- ja vaihtoliike A.Rajamäki. Tämä oli tuohon aikaan rohkea veto naiselta, joka oli alun perin koulutukseltaan kiertokoulunopettaja. Hänellä ei ollut yrittäjänkokemusta, mutta Annan veli omisti Oulussa villatehtaan. Hän kehotti siskoa ryhtymään villa-, lanka- ja kangasalan kauppiaaksi, ja tarjosi tälle tehtaansa asiamiesoikeuksia. Tämä tarkoitti sitä, että asiakkaiden lumput, villat ja värjättävät vaatteet lähetettiin Ouluun, josta ne palasivat jalostettuna Poriin. Sittemmin Villatavara- ja vaihtoliike A.Rajamäki toimi myös alihankkijana tikkaus- ja ompelupalveluiden saralla. Liike on kuitenkin aina valmistanut jotain omaa mallistoa.

Tänä päivänä Villa&Peitteen omistavat Antti ja Teija Viinikka. Heistä Antti on yrittäjä neljännessä polvessa. Futonit otettiin tehtaan tuotantoon noin 15 vuotta sitten, jolloin tämä japanilainen tyyli nukkua oli Suomessa harvinaisempi. Yleensä uudet tuotteet lähtevät asiakkaiden palautteesta liikkeelle, esimerkiksi painopeittoja valmistaa Villa&Peiton lisäksi harva suomalainen toimija. Erikoistilauksista Teija Viinikka mainitsee mieleenpainuvina mittatilausfutonin, joka tehtiin pyöristettyjen kulmien avulla funkkissänkyyn sopivaksi; jättipeitto, jonka mitat olivat suuntaansa kaksi ja puoli metriä; majataloon tilatut täysvillaiset futon-patjat. Suurin osa majoittajista kun luottaa yhä vaahtomuoviin ja muihin keinokuituisiin ratkaisuihin.

www.villajapeite.fi




Copyright © 2013 Ville Raivio

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Translate Keikari

Aiheet

Arkisto