Keikari.com

Alennusmyynti syksyn viimaa vastaan on alkanut. Kaikki Pukimo Raivion klassiset hepeneet ovat kahden viikon ajan 20 % alessa koodilla SYYSKUU20.

Osta nyt – tai muuten et osta!

Ylen viime vuonna julkaiseman uutisen mukaan suomalaiset käyttävät jalkineisiin toiseksi vähiten rahaa Euroopassa. Lisäksi armaat suomalaiset ostavat lähes 50 % pareistaan urheiluosastolta eli kaduilla näkee tennareita sekä juoksutossuja. Toisen, tässä kuussa julkaistun uutisen mukaan maamme naiset ostavat myös hääkengiksi yhä useammin tossuja. En tahdo kuluttaa näppäimistöäni kertomalla, miten monin tavoin nämä uutiset ovat huono asia, tai suomalaiset ikäviä pukeutujia. Sen sijaan muistutan lukijaa näiden seikkojen käytännön vaikutuksista.

Mitä enemmän ja useammin suomalaiset ostavat urheiluosaston popoja, sitä suuremmaksi kertyy myös kansalaisten päästökuorma. Valtaosa tossukoista valmistetaan Kauko-Aasiassa, jonka jälkeen niihin läntätään haluttu logo, ja sen jälkeen rahdataan tänne pohjolaan. Etäisyys Helsingin ja Shanghain välillä on liki 7400 kilometriä. Enin osa Kiinan tehtaista saa energiansa hiilivoimasta. Juoksukenkien sekä tossujen tärkein raaka-aine ovat öljypohjaiset materiaalit, jotka vuotavat mikromuoveja koko elinikänsä, erityisesti vaahtomuovisen ulkopohjan hankautuessa.

Muovitossut eivät päästä hikeä tai kosteutta haihtumaan, joten käyttäjän jalat litisevät nihkeinä ja haisevat inhalle. Muovisia kenkiä on myös vaikea korjata tai paikata, sillä verkkomainen tai synteettinen materiaali ei kestä ompeleita tai liimaa yhtä hyvin kuin nahka. Kun kengäkkeiden valmistuspäästöt sekä rahtaus on ulkoistettu kaukomaille, Suomen päästölukuja on mukava katsella hymyssä suin. Tässä unohtuu kuitenkin, että ulkoistaminen koskee myös työoloja. Kuka tietää, missä voinnissa juoksutossufirma X:n työntekijät elävät arkeaan? Saavatko he edes hengittää puhdasta ilmaa tehtaallaan?

Viimeisenä: markettikengät valmistetaan mahdollisimman halvalla, joten niiden materiaalit ovat kurjinta mahdollista materiaa. Tällaiset parit eivät kestä käyttöä yhtä hyvin, ikääntyvät ankean näköisiksi, eikä niiden korjaamiseen ole kannustinta – uudet vastaavat voi saada miltei samalla hinnalla. Seurauksena on suurempi määrä jätettä. Tämä ei yhden ihmisen elämässä tunnu suurelta, mutta Suomen 5.5 miljoonaa kansalaista ostavat puolet pareistaan urheiluosastoilta. Kuinka monta miljoonaa kenkärisaa painetaan roskakorin syvyyksiin vuodessa?

Perinteinen vaihtoehto kaikelle tälle ovat nahkaiset jalkineet, jotka valmistetaan mieluiten Euroopassa. Nahkakenkiä kun on käytetty noin 5500 vuoden ajan tähän mennessä, niiden toimivuus on ajan sekä kansojen todeksi havaitsema. Tämä ei ole päästötön ratkaisu, sillä mikään ei sitä ole, mutta sen käytännön vaikutukset ovat vähemmän kaameat. Nahkaa voi korjata, sitä voi hoitaa voiteilla, se kestää vuosikausien käytön, ei vuoda mikromuoveja, ikääntyy parhaillaan komiasti, ja on helposti muokattavissa. Vielä, kun joku älykäs yksilö tai ryhmä keksisi, miten lehmät saataisiin pieremään paljon vähemmän, ja miten niiden parhaita vuotia voisi kasvattaa laboratoriossa.

Se on täytetty. Yleisön pyyntö, siis: Pukimo Raivion tuotekuvat ovat uudet, kirkkaat, selkeät. Myös valikoima on laajentunut ja kutsun jokaisen vilkaisemaan. Tavoitteni on pitää verkkokaupan valikoima uniikkina Suomen mittakaavassa. Tarkoin valikoimalla tarjolla on tietenkin kaikkea klassista, mutta myös vintage-vaatteita, juhla-asuja, enemmän värejä sekä arvokkaampia valmistajia kuin suomalaisten markettien hyllyillä.

Osa asiakkaista on myös ehtinyt käyttää ostopalveluani. Sen avulla voin etsiä asiakkaalle melkein minkä tahansa kaltaisen vaatteen niillä mitoilla sekä toiveilla, jotka asiakas esittää.

Onhan, tietty, vain kaunis elämä elämisen arvoinen.

www.pukimoraivio.fi

Eduard Dressler on saksalainen miesten vaatettaja, joka perustettiin vuonna 1929 Baijerin Grossostheimissa. Samanniminen perustaja oli vain 21-vuotias yrityksensä alussa. Hän päätti erottua kilpailijoistaan keskittymällä teolliseen valmistukseen käsityön sijaan. Erityisesti laman aikaan hinta oli paikallisille käsinnäprättyjä koristeita tärkeämpi seikka, joten nuori Eduard onnistui. Hänen poikansa Heinz jatkoi Dresslerin perheen teollista tehokkuusajattelua ja panosti erityisesti varhaisiin tietokoneisiin. 1970-luvulla, yrityksen kunnian ja kukoistuksen päivinä, ED:n palveluksessa toimi yli 700 työntekijää. Vuonna 2004 Eduard Dressler myytiin nimihirviö Holding Brinkmann GmbH & Co. KG:lle.

Tänä päivänä yritys valmistuttaa vaatteensa Euroopassa ja on erikoistunut kevyeen rakenteeseen. Siis rintakehään ja harteisiin, joissa ei ole juuri lainkaan toppausta. Takkien sisältä löytyy puolikas irtoliinarakenne. Valtaosa ED:n käyttämistä kankaista on kudottu Italiassa, ja firma myös teettää kankaita mallistojaan varten. Dressler ylpeilee erityisesti kankailla, jotka kudotaan joustaviksi ilman keinokuituja.

Firma seuraa saksalaista mitoitusta, jossa on useita kokoluokkia eri muotoisille kehoille. Siis pitkä ja kapea, lyhyempi ja tanakka, tavanomainen, ja näin edelleen. Lähes kaikki Eduard Dresslerin myymälät sekä jälleenmyyjät ovat saksankielisen Euroopan alueella. Yritys onkin germaanisessa Euroopassa paljon tunnetumpi kuin kauempana sydänmaitaan. Suomea lähin myyntipiste on Tukholmassa. Aiemmin oli kaikki toisin: Suomessa Dresslerin vaatteita myivät esimerkiksi Butiken på Landet -ketjun kaupat sekä Helsingin Esplanadilla toiminut Marleon’s. Tämä pieni esittely on hyödyksi lukijalle, sillä Eduard Dressler on huonosti tunnettu saksankielisen Euroopan ulkopuolella – mielestäni syyttä. Laatu ja viimeistely ovat hyvällä tasolla, ja tuntemattomuuden ansiosta firman klassisia vaatteita voi löytää hyvillä hinnoilla.

http://eduard-dressler.com/en/