RSS Feed

Herrainpukimo: mittapuku ja Kaapelitehtaan liiketila

0

September 22, 2020 by Ville Raivio

Herrainpukimo on alun perin Turkuun perustettu suomalainen mittavaatettaja, joka avasi liiketilan vuonna 2017 myös Kaapelitehtaalle Helsingissä. Toisessa kerroksessa olevassa tilassa on tehdashallin tyyliin monimetrinen huonekorkeus ja se toimii pääasiassa pääkaupunkiseudun asiakkaiden apuna. Kaapelitehtaalla otetaan miehestä mitat, suunnitellaan tilausta, sovitetaan valmista asua ja sieltä asut kulkeutuvat Turkuun, jos muokkaukset ovat tarpeen. Toki saa paikan päällä kahviakin.

Liiketilassa on myös sovitustakit, valikoima Herrainpukimon omia asusteita, koko joukko jalkineita sekä sadoittain kangasnäytteitä. Kukaan asiakas tuskin jaksaa kaikkia selata, joten useimmat helpottavat elämäänsä vain kertomalla, mihin käyttöön asu tulee. Esimerkiksi kesäpuvun kankaat ovat kevyitä ja ilmavia, talvella moiset kankaat toisivat vilun. Samoin vuodenaikojen huomioinen on hyödyllistä, sillä teetetyn takin saa myös kokonaan ilman vuorikangasta, jolloin se hiostaa vähemmän.

Minä kävin liikkeessä Keikarin uusinta projektia varten. Tietyn pisteen jälkeen tummansiniset ja harmaat puvut käyvät tylsiksi, joten mieli etsii vaihtoehtoja. Jotakin erilaista, mutta tuskin sentään keltaista tai oranssia taikka pinkkiä. Hyödyn nimissä monikäyttöisyys olisi hyvä, mielikuvitus samaten. Lopulta valitsin Black Watch -nimellä kulkevan tartaanin, josta on erikseen teksti myös Klassikko-kirjassani sekä blogin puolella. Kuvio on kaiken kehun arvoinen ja suhtaudun siihen täysin puolueellisesti.

Kangas on lempitartaanini, koska sen väritys on hillitty ja tummat sävyt miellyttäviä. Se on erottuva, mutta tummat sävyt ja kookas ruudukon kuvio pitävät sen levollisempana kuin muut tartaanit. Jokainen liivipuvun osa toimii myös irtovaatteena, joten asu on hyvin monipuolinen. Kaavani oli valmiina Herrainpukimon arkistossa, joten jäljelle jäi vain yksityiskohdat. Yksi nappi miehustassa, liivissä käänteet, takissa pystykäänteet. Kangas keskipainoista villakangasta, housuissa korkea vyötärö, takissa ei vuoria selän keskiosassa. Jotakin erilaista, jota ei saa kaupasta valmiina, kiitos.


Hamppukangas

1

September 22, 2020 by Ville Raivio

Hamppu on siemen- ja kuitukasvi sekä yksi Cannabis Sativan muunnoksista. Toisin kuin huonompimaineiset serkkunsa, hamppuun ei muodostu päihdyttäviä määriä THC-yhdisteitä. Se on vahvavartinen, voimakkaasti tuoksuva viljelykasvi, jonka lehdet kasvavat omintakeisiksi, hyvin erottuviksi tähtimäisiksi lehdyköiksi. Hamppu on siemestä nouseva yksivuotinen viljeltävä, joka kasvaa suurella nopeudella ja voi yltää kauden aikana 5 metrin korkeuteen. Kasvi on peräisin keskisestä Aasiasta ja sen kasvatuksesta on säilynyt historiallisia todisteita jo vuodelta 2800 eaa. Hamppuvaatteiden jäännöksiä on säilynyt vuodelta 4000 ennen ajanlaskun alkua. Varhaiskristillisellä ajalla kasvatus oli levinnyt Välimeren maihin, Keskiajalla ympäri Euroopan, sen jälkeen siemeniä levitettiin eteläiseen Amerikkaan, viimeisenä Yhdysvaltojen alueelle. Hamppu tarvitsee erittäin vähän lannoitteita, joten se on maaperälle hellimpien viljelykasvien joukossa. Siihen ei yleensä tarvitse ruiskia sieni- tai tuholaismyrkkyjä. Siemenet itävät ja kasvavat niin nopeasti, että hampun lehdet peittävät alleen muut pellon kasvit, jolloin rikkaruohomyrkkyjä ei tarvita.

Hamppua kasvatetaan siementen sekä varresta saatavan kuidun vuoksi. Edellisistä saadaan hampunsiemenöljyä, jolla on lukemattomia käyttökohteita ruoanlaitosta ja ravinnosta ihonhoitoon asti, jälkimmäisestä tehdään tekstiilejä. Hamppukuitu valmistetaan kasvin varresta, joka liotetaan, kuivataan, murskataan ja ravistetaan, jotta kuidut erkanevat. Kuidut ovat lähes kaksimetrisiä ja vahvoja. Hamppukuitu muistuttaa nopealla vilkaisulla pellavaa, mutta se on pidempi ja vähemmän joustava kuin kaverinsa. Hamppua harvoin värjätään, koska kuitua ei ole helppo valkaista riittävästi. Siispä hamppulanka, josta vaatteita voi kutoa, on useimmiten kellertävää, vihertävää, ruskeaa tai harmaata. Tämä rajoittaa valmistuksen mahdollisuuksia. Itse kuitu on vahvaa ja kestävää, mätänee hyvin hitaasti ja sietää hankausta, joten se on historian saatossa ollut suosittua erilaisissa langoissa sekä köysissä, samoin säkkikankaissa sekä purjekankaana. Hamppu on vähemmän mukavaa iholla kuin pellava, ellei lankaa pehmennetä tai sekoiteta muihin materiaaleihin.

Harmillisesti hampun käyttö vaatteissa on romahtanut ympäri maailman alle 1 % lukuun, koska puuvilla on niin mukavaa iholla. Tänä päivänä materiaalin käyttöön on vähän kannustimia, sillä hamppukuitu on erikokoista kuin teollisuuden koneiden normit, ja sen langat sekä kankaat vaativat yleensä erikoiskoneet. Silti odotan innolla, milloin joku rohkea ja järkevä yrittäjä löytää hampun mahdollisuudet. Kasvi on erittäin ekologinen, sen viljely huokeaa ja kuitu erittäin vahvaa, joten hampulla on kaikki potentiaali muuttua tulevaisuuden vaatekankaaksi. Puuvilla ei kasva yhtä monessa ilmastossa kuin hamppu, se vaatii paljon vettä sekä lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä, joten puuvilla on viljelykasvina kaukana erinomaisesta. Eipä tässä toki kaikki, sillä hamppukuitua voi soveltaa myös rakennusmateriaalina, biomuovina, komposiittimateriaalina, paperina ja biopolttoaineena. Kaiken tämän jälkeen hämmästelen, miksi hampun maine ja käyttö eivät ole aikakauden ihanteiden tasolla.

Lisää hampun erinomaisuudesta voi lukea vaikkapa Purduen yliopiston puutarhatalouden tiedekunnan arkistosta. Uusimpien C. Sativan käyttökohteiden joukossa on CBD-öljy, jonka uskotaan auttavan moninaisiin vaivoihin. Esimerkkinä puheenvuorosta hamppukankaan hyväksi toimii myös Forbesin kolumni. Pienen pieniä askelmerkkejä hamppuvaatteista löytyy myös Mr Porterin kaltaisten laatuvaatekauppojen valikoimista.


Puuvillan laadusta

0

September 21, 2020 by Ville Raivio

Puuvilla on maailman suosituin vaatemateriaali. Luotettavien FAO:n tilastojen mukaan sitä kasvatetaan vuosittain ainakin 23 miljoonaa tonnia ja tästä kasasta ylivoimaisesti suurin määrä kasvaa Kiinassa. Toisena kilpailee Yhdysvallat, jota seuraa Intia. Nämä valtiot ovat suuria ja niiden puuvilla menee eninnä paikallisen vaateteollisuuden käyttöön. Suurien puuvillamaiden kansalaiset ovat verraten köyhiä, joten heillä ei ole kiinnostusta tai kykyä maksaa raaka-aineesta kummoisia. Siispä valtaosa maailman puuvillatuotannosta on niin sanottua bulkkitavaraa, joka tarjoaa riittävän mukavuuden ja riittävän laadun arkeen. Joukon poikkeus on USA, jossa on vaativia kuluttajia, ja joka vie maasta myös korkealaatuista puuvillaa Supima-nimikkeellä. Jonkinlaiseksi maailmankansalaisen univormuksi on 1900-luvulla muodostunut farkut ja T-paita, joiden materiaali lisää puuvillan kysyntää entisestään.

Puuvillan laadussa kuidun pituus on olennaista. Mitä pidempi yksittäinen säie on, sitä pehmeämmältä kangas tuntuu, sitä eläväisemmin se reagoi valoon, ja sitä kestävämpi vaate on. Laadukas puuvilla on siis pitkää tavaraa, ainakin 26-millimetristä per säie, joka tunnetaan nimikkeellä long staple cotton (LS). Sitä parempaa on pidempi kuitu, vähintään 34-millinen, joka kulkee nimellä extra long staple cotton (ELS). Puuvilla on vaativa kasvi, joka ei tuota suuria määriä, jos viljelijä päättää tavoitella laatua. Hinta siis nousee ja ainoastaan 10 % maailman tuotannosta on erityisen pitkää ja laadukasta. Pitkäkuituista puuvillaa on jalostettu useiksi muunnoksiksi, joilla on omia nimikkeitä, kuten mako, Giza 86, pima, maho, kuma, näin edelleen. Supima on amerikkalainen nimike, joka tarkoittaa ainoastaan USA:ssa kasvatettua pima-puuvillaa. Egyptissä on erinomainen ilmasto puuvillakasville ja siellä kasvatettu materiaali kulkee usein nimellä Egyptian cotton. Maailman laadukkain lajike on suojeltu sertifikaatilla ja nimeltään Sea Island Cotton.

Puuvilla poimitaan käsin tai mekaanisesti. Kone on nopeampi, mutta ei sovellu hyvin arvokkaan puuvillan poimimiseen, sillä se ahmii sisäänsä surutta kaiken tiellään. Roskien nyppimiseen ja raakapuuvillan puhdistamiseen menee aikaa, jonka kone säästää. Luonnostaan puuvilla on harmaata, kermanväristä tai vaaleaa. Puhtaanvalkoista se ei ole, mutta valkaisemalla tämäkin temppu luonnistuu. Risteyttämällä eri muunnoksia saadaan myös puuvillaa, joka on ruskeaa, punaista, beigeä, jopa vihreää. Usein raaka-aine käsitellään merseroinnilla, jolloin puuvillasta tulee hohtavampaa ja vahvempaa. Materiaalina puuvilla on suurenmoinen: se on keskimäärin huokeaa, kestävää, imukykyistä, helppohoitoista, kosteana vahvempaa kuin kuivana, sietää keittämistä, iholle ystävällistä, tuntuu viileältä myös kuumassa, ei kutistu helposti ja se kestää myös silitystä korkeissakin lämmöissä. Heikkoina puolina puuvilla vaatii tavattomasti vettä, haalistuu pesussa ja auringonvalossa, se myös nukkaantuu erityisesti hankauksesta, tuhoutuu homeesta ja kestää väkevää hikeä heikosti.

Uusimpia ilmiöitä puuvillan kasvatuksessa on luomuviljely. Se ei tee autuaaksi tai takaa laadukkaampaa raaka-ainetta, mutta petrokemiallisten lannoitteiden välttäminen tekee hyvää viljelijöiden terveydelle sekä maaperälle ja vesistöille. Myös reilun kaupan puuvillaa löytyy, se takaa korkeamman palkan eli paremman elintason viljelijöille. Myös geneettisesti muokattuja muunnoksia löytyy. Pelkkä merkintä hienosta raaka-aineesta ei silti kesää tee. Vaatevalmistajat usein käyttävät tunnettua puuvillamuunnosta, kuten pimaa, mutta ostavat halvimpia mahdollisia kankaita. Näin firmat voivat lisätä vaatteeseen lätkän, jossa kehuvat vaatteen materiaalia, vaikka olisivat säästäneet materiaalissa. Kuitenkin kehno preemiopuuvilla on yleensä kestävämpää ja mukavampaa kuin kurja puuvilla. Siispä Keikarin lukijan on varmempaa suosia vaatteita, joiden lätkässä on merkintä Supima, pima, egyptiläinen puuvilla ja näin edelleen. Kokemuksen myötä oppii erottamaan laadukkaan materiaalin kaupassa, mutta vain käytön myötä selviää, miten vaate kestää. Kelpo puuvilla ainakin tuntuu hyvin sileältä sekä pehmeältä, se myös reagoi voimakkaasti valoon. Ekologista ja edullisempaa on aina valita laadukasta puuvillaa, koska se kestää kauemmin käytössä.


Brioni-takin anatomia

1

September 4, 2020 by Ville Raivio

Brioni on kuulu roomalainen yritys, josta on muodostunut jonkinlainen synonyymi rakenteelliselle italialaiselle räätälityölle. Vaikka kyseessä on kookas tehdas, jossa on satoja työntekijöitä ja liukuhihnan kaltainen prosessi, valtaosa valmistuksesta on käsityötä. Näin asiakkaalle taataan tietty viimeistely ja laatu, jota ylläpidetään vuodesta toiseen. Yrityksen alkuvoima on pääosin Pennen kaupungista, joka sijaitsee Abruzzon alueella.

Jostakin maagisesta syystä tuossa kaupungissa asui suuri määrä räätäleitä ja ompelijoita jo 1940-luvulla, jolloin yrityksen rekrytointi kävi kuumana. Brioni perusti tehtaansa Penneen vuonna 1959 ja sai suuren maineen valmispuvuilla, jotka tehtiin yhtä huolellisesti kuin räätälipuvut. Niiden leikkaus ja yksityiskohdat päätettiin valmiiksi, mutta asut muokattiin paremmin istuviksi kaupassa. Näin asiakkaan ei tarvinnut odottaa viikkoja tai kuukausia saadakseen oikein hienon puvun, ja hintakin oli sopivampi.

Tehtaan irtotakin ja puvun sisällä on vahvempi hartiarakenne ja rintaliina, jotka erottavat Brionin useimmista italialaisista. Luonnollisesti maan kuuma ilmasto puhuu kevyen, viileämmän rakenteen puolesta, mutta Rooman-tekijä pitää kiinni tyylistään. Tässä toki auttaa valmistajan oma räätälikoulu, Scuola di Alta Sartoria, jota se on pyörittänyt vuodesta 1985 alkaen. Kun nuori tekee alusta alkaen tyylillä, jota tehdas seuraa, jälki menee selkäytimeen.

Brioni käyttää huomattavan paljon rahaa kankaisiin, tukimateriaaleihin ja muihin viimeistelyihin, jotka muokkaavat pukua. Kankaat leikataan käsin, jotta kuvioiden kohdistaminen onnistuu tehokkaammin, ja puvun valmistukseen käytetään päälle 20 työtuntia. Brionia saa myös Suomesta, mutta puvun hinta on 3500 eurosta ylöspäin. Tahdoin siis selvittää, millaisen takin tuolla summalla oikein saa, joten revin auki yhden, ja laadun merkkien analysoimisessa avusti suomalainen räätäli.

Brionin tehdas tarjoaa yli 50 erilaista irtoliinaa, joka on takin rinnan alle jäävä tukimateriaali. Se tuo vaatteeseen tietyn muodon ja säilyttää sen, sillä pelkkä vaatekangas ei mukaudu yhtä hyvin rintakehän muotoon. Brionin hartiarakenne on omaleimainen, sillä siinä on enemmän toppausta ja suorakulmaisempi muoto kuin Italiassa yleensä. Tehdas käyttää luonnonmateriaaleja kankaiden ohella myös tukimateriaaleissa, jotkin vuorikankaat ja vetoketjujen reunat ovat tekokuitua.

Takin sisältää löytyy huomattavan suuri saumavara, joka on sauman vierelle jätettyä ylimääräistä kangasta. Sen avulla takkia voi leventää enemmän kuin tavanomaisesti, jos omistaja lihoo elintasonsa ansiosta. Saumavara auttaa kummasti myös valmistakin muokkaamisessa, jos asiakkaalla on vaikkapa tavallista paksummat reidet. Takin napinlävet ovat erittäin tiuhat ja suorat, myös takaapäin, ja harva valmistaja yltää yhtä siistiin jälkeen kerta toisen jälkeen. Koristeompeleet esimerkiksi taskuläpissä ja rintataskun reunoissa ovat myös suorat ja tiheät, mikä ei ole helppo homma käsin ommellessa.

Takin hartia on hitusen käyrä ja S-kirjaimen muotoinen, kun sitä tarkastelee ylhäältä päin. Näin se seuraa kehon luontaista muotoa paremmin. Kauluskäänteen reunassa on puuvillainen tukikangas, sillä se ei kutistu käytössä ja näin muoto säilyy paremmin. Takin irtoliina tuntuu tukevalta ja se on koneellisesti ommeltu, kuten on valmisvaatteissa tapana. Myös hihansuiden alla on tukikangas. Kauluksen alushuopa ja vastaavat pienet osaset on ommeltu käsin. Läppätaskujen yllä oleva kantti on erittäin suora ja siisti. Kun hartian avaa, vanutoppaus on peräti 2 cm paksu ja tällaisena vahva. Toki takki yllään ei näytä Frankensteinin luomukselta vaan vaate on vain väkevä.

Takki tuntuu kevyeltä, se taipuu liikkeessä helposti, kädentie on korkealle leikattu. Irtoliinassa on useita kerroksia, mutta takki ei näytä rinnasta topatulta. Vaikka leikkaukset länsimaissa vaihtelivat koko 1900-luvun, Brionin perustyyli säilyi: vahva hartia, pelkistetty ilme, mitoitus ei liian leveä tai hoikka. Toisin sanoen tehdas pysyy keskitiellä, koska se on koko lailla ajan hammasta parhaiten kestävä. Ainoa takista löytynyt yllätys oli taskun tuenta, joka jää piiloon kankaan ja taskun alle. Se on liimattu, vaikka valmistaja sanoo välttävänsä muuta kuin luonnonmateriaalia. Kokonaisuutena Brioni on osa sitä korkeinta laatua, mitä Italiasta saa valmispukujen saralla.

Kyseessä on toki valmisvaate, joten se vaatii jonkinlaista muokkausta istuakseen oikein siististi. Kuitenkin viimeistely on erittäin huolellista, leikkaus omaleimainen. Minä en juuri nauti valmistajan käyttämistä kankaista, sillä ne ovat kovin ohuen oloisia. Siistissä toimistohommassa tällaiset toki eivät saa suuren suurta rasitusta. Jos nauttii brittiläisen tyylin vahvuudesta, mutta haluaa italialaisen viimeistelyn hienoudet, Brioni on vastaus. Valikoiman puolesta tehtaalta saa vähemmän yksilöllisen paketin, ellei sitten teetä omaansa, mutta laadun tasaisuus on varmaa. Pienessä verstaassa yksi ja toinen osanen heittelee useammin.

Takin repimisessä avustanut räätäli lainaa Brionin käsityöläistä, joka oli tehdaskierroksella lausunut koko lailla seuraavasti: “Pitää ymmärtää kauneutta ja historiaa, jotta pystyy tekemään mitään hyvää.” Niin, miksipä ei.


Belstaff-takin anatomia

1

August 26, 2020 by Ville Raivio

Belstaff on englantilainen, vuonna 1924 perustettu vaatettaja, joka erikoistui moottoripyörätakkeihin. Se toimi perustajien käsissä vain pari vuosikymmentä, jonka jälkeen yritys on pyörinyt omistajalta toiselle vaihtelevalla menestyksellä. Osansa alkuperäisen maineen saavuttamisessa oli vahakankaalla, jota Belstaff käytti ensimmäisten joukossa. Toisin kuin nahkatakit, vahakankaiset ajotakit olivat kevyempiä, halvempia, vahakerroksen avulla paremmin vettä hylkiviä ja ne pystyi vahaamaan uudelleen. Näin suosio levisi ennen kaikkea kätevyyden ja hyödyllisyyden nimissä.

Vuosien aikana sijoittajat ovat yrittäneet nostaa yrityksen profiilia suurilla ja hintavilla mainoskampanjoilla, joissa nimikuulut julkimot poseeraavat Belstaffin vaatteissa. Lisäksi yhteistä työtä on tehty Hollywoodin kanssa. Erikoista kyllä, tällä hetkellä yrityksen omistaa englantilainen kemianteollisuuden toimija. Vuosikymmenten pyörteessä moottoripyöräilijöiden vaatettajasta on tullut jonkinlainen muotihuone. Belstaffin ideana nykyisin on valmistaa kaupunkivaatteita, joiden inspiraatio on peräisin urheiluvaatteista. Tänään tarkastelussa on Belstaffin kuuluisin päällystakki, Trialmaster, joka saapui Keikarin lainaan Care of Carlilta.

Trialmaster kehitettiin vuoden 1948 Scottish Six Days Trial -kilpailuun, joka on yksi vanhimmista motoristien trial-kisoista. Malli on siis moottoripyörätakki ja ominaisuudet sen mukaiset. Esimerkiksi vasen rintatasku on vinossa, jotta se on helpompi avata pyörällä istuessa; vyön avulla viima pysyy poissa paremmin; hihansuut ovat samasta syystä hyvin tyköistuvat; ja korkean kauluksen vuori on vakosamettia, joka lämmittää paremmin. Takin kangas on 170-grammaista vahattua puuvillaa, jonka on kutonut hyvämaineinen englantilainen Millerain. Samainen tehdas valmistaa esimerkiksi vahvan puuvillakankaan, jota amerikkalainen Filson käyttää.

Millerain on parhaimmistoa, koska se on erikoistunut juuri vahvaan, vahattuun puuvillaan. Trialmaster-takissa on neljä nepparein sulkeutuvaa keskikokoista taskua, joissa on korkea, taittuva rakenne. Tämä on älykäs ratkaisu, koska sisältö pysyy paremmin taskussa taitoksen avulla. Vetoketjun lenkki on kookas, ketju liukuu tehokkaasti, ja rintamuksessa on neppareiden lisäksi kaksinkertainen rakenne. Näin tuuli pysyy paremmin aisoissa. Neppareiden ja ison lenkin avulla takkia voi käytellä myös käsineet kädessä.

Hihassa on kookas logo, kyynärpäissä sekä harteilla tuplakerros kangasta ja vyötäröllä kiristysnauha. Povitaskuja on yksi ja vuorikangas on puuvillaflanellia, jossa on Belstaffin oma tartaanikuvio. Kainaloiden alla on pienet, avoimet metallirenkaat, joiden läpi hien tulisi haihtua paremmin. Takin ominaisuudet ovat motoristille hyödyllisiä ja ulkonäkö sama kuin valmistajan alkuperäisessä, mutta tähän yhtäläisyydet loppuvat. Trialmaster ei nimittäin ole moottoripyöräilyyn hyvin sopiva.

Esimerkiksi puuvillakangas ei tarjoa mitään suojaa kaatuessa, kangas on turhan kevyt tuulta vastaan, takin leikkaus on erittäin tyköistuva ja kädentiet matalat. Leikkaus on suuri harmi, sillä se ei tarjoa riittävästi tilaa istuessa vaan takki kiristää. Matala kädentie taas puristaa, kun kättä nostaa ylöspäin. Lopputuloksena mukavaa asentoa ei saa ainakaan, jos takin koko on oma vakio. En ole kokeillut suurempaa kokoa, joten en osaa sanoa, kuinka paljon lisätilaa se tarjoaisi. 48-koon mitoituksen perusteella tuskin riittävästi, jotta takissa voisi istua tunteja pyörän selässä. Pelkkä kyynärpään taittaminen saa kankaan puristamaan hihassa, hihansuu kiristää helposti.

Ärsyttävä seikka on Iso-Britannian lippu, joka nököttää rintataskun alla. Sen on tarkoitus henkiä valmistajan brittijuuria ja -eetosta, mutta tämä ei onnistu takissa, joka on valmistettu Albaniassa. Valmistuksen jälkeen se on hinnoiteltu kalliksi. Mielestäni vaate tulisi myydä edullisesti, jos se on valmistettu halvan työvoiman maassa. Vain kangas on Trialmasterissa englantilaista. Kokonaisuutena Trialmaster on kaupunkivaate, joka on ottanut käytännöllisiä ominaisuuksia moottoripyörätakista, ja se on leikattu sexymmäksi kuin motoristille olisi hyödyllistä. Takin kangas hylkii vettä riittävästi, jotta se sopii satunnaisiin sateisiin kaupungissa, ja ulkomuoto miellyttänee miestä, joka haluaa uhkua urheilullista auraa. Takki on urheilullisen miehekäs, mikä on omistajan nykyinen eetos, vaikka pyöräharrastaja tuhahtaisikin.

CoC:n valikoimissa samantyylinen ja huokeampi takki on Barbourin International.




Copyright © 2013 Ville Raivio


Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari