Jonkinlaisia kaulavaatteita on käytetty tuhansia vuosia sekä ilmastolta suojautumiseen että koristautumiseen. Muinaisen Kiinan Qin-valtakuntaa hallinnut Qin Shi Huangdi haudattiin vuoden 210 eaa. ajoilla, ja ylhäisen iäisyyttä vartioimaan jätettiin terrakottasotilaiden hiljainen armeija. Kaulassaan sotureilla oli kiedottu kangasliina, joka on kaiketi varhaisin löydetty solmion esiaste. Roomalaiset sotilaat suojasivat kaulaansa ilmoilta ja hankaukselta focalella, joka oli suorakulman muotoinen kaulaliina. Näitä on kuvattu Trajanuksen pylväässä, joka on seisonut Rooman-vartiossaan liki kahden vuosituhannen ajan.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Nykysolmion selvä edeltäjä saapui historian näyttämölle Kolmikymmenvuotisen sodan aikana, vuosien 1618-1648 välillä, kun Ranskan joukkoihin pestatut kroatialaiset palkkasoturit erottautuivat muista sitomalla pienet punaiset asusteet kaulaansa. Upseerien pukine oli silkkiä tai sileää puuvillaa, sotamiehillä karkeaa ja halpaa kangasta. Tällä aikakaudella kroatiankielinen sana hr̀vāt poikkesi vain hiukan ranskankielisestä vastinesanasta kroaatille, joten asusteen nimeksi muodostui Ranskassa kätevästi kravatti. Kroatialaisten saapuessa Ranskaan aurinkoinen Ludvig XIV huomasi kiintoisat asusteet ja kovin mieltyi niihin. Kuninkaan hyväksynnän myötä kravatista kehitettiin oma, ylhäisölle sopiva malli, pitsikravatti. Nämä olivat hankalia valmistaa ja kalliita, siis juuri sopivia enemmän tai vähemmän joutilaalle ja varakkaalle väelle. Kuninkaan myötä suosio oli taattu, ja uusi pitsinen kravatti syrjäytti keskiajalta periytyneen röyhelökauluksen. Se taas loi perustan kymmenille ja sadoille uusille kaula-asusteille, joissa oli rusetteja, röyhelöitä, tupsuja, koristeompeleita sun muuta koristetta.

1700-luvun alussa vaativimpien aatelisten ylle ilmestyi stock, joka oli erillinen, hyvin korkea, solmittava irtokaulus. Sen käyttäjä ei juuri voinut päätään käännellä, joten pukine oli omiaan luomaan ryhdikkäitä, toisia nenäänsä pitkin katselevia herrasmiehiä. Sotilaiden kauloille vahvistettu stock-kaulus myös tarjosi jonkin verran suojaa miekoilta. Tämän kookkaan asusteen ympärille solmittiin pellavaliina, jonka tärkkäämisestä ja taittelusta muuan Beau Brummell kehitti taidelajin vuosisadan lopulla. Laadukas pellava oli hintavaa ja liinojen huolellinen pesetys muodosti ylimääräisen menoerän, joten liinoista muodostui uusi statusvaate.

1800-luvulla liinan taidokas solmiminen oli niin tärkeä osa herraskaista ilmettä, ettei taidon opettelua voinut laiminlyödä. Esimerkiksi Neckclothitania opasti lukijaansa hienostuneiden solmujen maailmaan, ja The Art of Tying the Cravat jatkoi aiheesta vakavammin. 1870-luvun lopulla kaulaan ilmestyi plastron, joka oli useimmiten silkkinen, löysemmin kiinnitetty kaulan koriste.

1800-luvun lopun Englannissa syntyivät klubi- ja rykmenttisolmiot, joissa tietty väritys, kuvio tai vinossa kulkevat raidat ovat jäsenyyden symboli. Niillä miehet erottuivat tietyn herrainkerhoon, rykmenttiin, oppilaitokseen tai yhteisöön kuuluviksi, ja solmiot toimivat samalla idealla kuin skottien tartaanit. Ennen vuotta 1924 valmistetut solmiot kuitenkin leikattiin samaan suuntaan langan kanssa ja täytettiin jollain muulla kankaalla. Tämän vuoksi ne eivät kestäneet juuri käyttöä eikä niistä saanut muotonsa erinomaisesti säilyttäviä solmuja. Ennen Toisen maailmansodan ensikuminaa solmiot olivat selvästi lyhyempiä kuin nykyinen noin 150 sentin pituus, sillä miesten housut leikattiin liki navan korkeudelle, ja pukuliivit peittivät valtaosan solmioista. Myös käsin maalatut, hyvin leveät solmiot olivat käytössä 20-luvulta alkaen.

1920-luvulla amerikkalainen innovaattori James Langsdorf keksi leikata solmiosilkin vinottain, siis 45 asteen kulmassa lankaan katsoen. Hän myös kaavoitti ja leikkasi asusteen kolmesta erillisestä silkkipalasta, ei yhdestä suuresta taitellen, kuten aiemmin tehtiin, ja lisäsi solmion sisään vinottain leikatun villavuorin, jonka ansiosta asuste palautui alkuperäiseen muotoonsa käytön jälkeen. Lisäksi Langsdorf ompeli solmion sisälle piilosilmukan, joka takaa ompeleille vähäsen joustoa ja josta vetämällä löystyneen langan saa taas kireäksi. Nämä muutokset olivat niin huomattavia, että verraton Langsdorf sai patentin valmistustavalleen. Hän myi solmiomallinsa valmistuslupia ympäri maailman ja rikastui vauhdilla. Valtaosa nykyään syntyvistä solmioista on valmistettu tismalleen samoin kuin hän aikoinaan teki. 1930-luvun suurin muutos oli villaisten solmioiden ilmestyminen kaikissa väreissä ja kuoseissa, sillä Toinen maailmansota vaati silkkiä laskuvarjoihinsa. Seuraavalla vuosikymmenellä keinokuidut valtasivat alaa helppouden ja mukavuuden nimessä. 1950-luku kului hyvin konservatiivisissa, pelkistetyissä solmioissa. 1960-luvulla solmion suosio romahti, kun vastakulttuurista ja kaukoidän mystiikasta juopunut nuoriso hävitti ne vaatekaapistaan valtakoneiston ahdistavana symbolina. Yhä useampaan kaulaan päätyi kaulaliina, solmuvärjätty huivi tai jokin muu uusi, värikäs koriste. 70-luvun naurettavan liioitellut takin- ja paidan kaulukset saivat arvoisensa kehyksen jopa 5-tuumaisista jytkysolmioista. Vasta 80-luvun ylettömän kasvun ja liikevoiton mantran myötä solmio sai takaisin palan menneestä suosiostaan, vaikka asuste kapenikin anorektiseksi kalmoksi 90-luvulla.

2000-luvulle saapuessa solmioiden valmistukseen käytettyjen materiaalien määrä on kasvanut suuresti. Historiallisesti pellava ja silkki pitivät ylivaltaa kauan, mutta nykyisin asusteen saa puuvillaisena, villaisena, kudottuna, Tussah-silkistä, virkattuna, neulottuna, Shantung-silkistä, raakasilkistä, näiden kaikkien sekoituksesta – ja näin edelleen. Rajana on ainoastaan mielikuvitus, sillä paino- ja kudontakoneet ovat kehittyneet yhä tarkemmiksi. Solmion solmiminen vaatii silti oman aikansa ja vaivansa, mutta syystä tai toisesta juuri tämä kaulan koriste on sivuuttanut kaikki muut suosiossa. Pellavaliinoihin ja plastroneihin verrattuna solmio on kuin onkin kätevämpi käyttää, ja sen ulkoasua voi muokata helpommin muuttamalla leveyttä tai materiaalia. Juuri leveys ja kangas ovat olleet tärkein muuttuja 1900-luvun vuosikymmenien kuluessa. Harva asuste muokkaa yhtä helposti miehen asun ilmettä kuin vaka vanha solmio.