Ruskea puku on suotta turhan harvoin nähty ilmestys. Se muuttui hitaasti tällaiseksi, kun vapaa-ajan asut kevenivät 1960-luvulta alkaen. Samalla toimistot siirtyivät vastakkainasettelun aikaan: puvuista joko luovuttiin tai sitten asut vaihdettiin tummaan pukuun, jolloin harmaat ja siniset värit löivät muut. Puvun nykymuodon historia ulottuu 1800-luvun loppupuolelle, jolloin se oli maaseudun ja urheilun vapaa-ajan asu. Tällöin myös ruskea pukukangas oli ahkerasti käytössä, sillä siinä ei rapa näkynyt yhtä ikävästi kuin tummissa väreissä. Samalla se sopi mainiosti yhteen muiden maan värien kanssa. Hitaasti puku yleistyi myös kaupungeissa ja lopulta sen tumma versio syrjäytti muut hienot päiväasut 1920-luvulla. Silti ruskea puku oli suosionsa huipulla vasta 30-luvun Amerikassa, jolloin kankaat olivat paljon värikkäämpiä kuin nykyisin. Erityisesti vaatetehtaat markkinoivat ruskeaa pukua ahkerasti muodikkaana, siistinä ja hienona pukineena. Suosittu uusi väri oli hiilenruskea, sekoitus tummanharmaita ja ruskeita lankoja. Britannian puolella tapakulttuuri säilyi jäykempänä kuin muualla, eikä ruskea puku lyönyt läpi kaupungin kadulla yhtä nopeasti.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Aina suureen sotaan päättyneen 30-luvun jälkeen ruskean puvun suosio on laskenut selvästi, mutta värikäs 70-luku toi sen taas harteille. Erityisesti täytyy mainita muuan Ronald Reagan, joka toimi Kalifornian kuvernöörinä 8 vuoden ajan ennen kuin hänet löydettiin presidentin pätkätyöhön. Toisin kuin valtaosa ajan eliitistä, Reagan suosi ruskeaa pukua useissa päivätilaisuuksissa ja samalla elvytti sen suosiota. Oma lukunsa on Italia, jossa ruskea puku on kaiketi yleisempi kuin missään muualla, leikkauksesta tai värisävystä riippumatta. Maasta ja kulttuurista huolimatta asua käytetään liki samoin kaikkialla. Iltajuhlissa, diplomatiassa, politiikassa, laissa ja pankkitoimessa sitä näkee harvoin. Pukukoodittomissa toimistoissa se voi toimia siistinä arkiasuna, jos tumma puku on turhan jäykkä. Toki yksityiskohdat, materiaalit ja leikkaukset myös vaikuttavat kokonaisuuteen: pelkistetty, villainen ja tummanruskea puku on aina edustavampi kuin pellavainen, koristeltu vaaleanruskea versio. Kun asut ovat keventyneet entisestään 2000-luvun saavuttua, ruskea puku on juuri sopivasti juhlan ja arjen välissä. Tämä pukine on omanlaisensa.