Pinkki eli vaaleanpunainen on kovin monen miehen karttama väri. Tämä alkaa kaiketi jo neuvolassa, jossa vaaleanpunainen on perinteisesti ollut tytöiksi tulkittujen vauvojen väri, kun taas pojiksi tulkitut ovat potkineet vaaleansinisissä. Sama kanta on jatkunut lastenvaatteissa – jos taapero kasvaa vääränvärisissä hepeneissä, hän menee pilalle. Silti muutaman vuosisataa sitten vaaleanpunaiset vaatteet olivat yleinen näky aatelin ja herrasväen yllä, sillä pastellivärit olivat niin sanotusti muodissa 1700-luvulla. Miehet suosivat vaaleanpunaista ennen kaikkea sen läheisyydestä punaiseen, joka oli veren ja sotaisuuden ja voiman symboli länsimaissa. Pinkki oli suosittu lastenvaatteissa aina 1800-luvun lopulle asti, sillä se tulkittiin lapsekkaaksi. Viktoriaanisella aikakaudella hienoston pojilla sekä tytöillä oli pitkät hiukset ja housujen sijaan mekon kaltainen lahkeeton vaateparsi. Hiukset leikattiin ensimmäisen kerran vasta kuuden vuoden tienoilla. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä sinistä ja vaaleanpunaista käytettiin sekä tyttöjen että poikien vaatteissa, mutta vuosisadan puolivälin main pinkki oli saanut vahvasti feminiinin auran. Se miellettiin lapsekkaaksi ja pirteäksi, molemmat määreitä, jotka kernaammin suodaan tytöille. Vaatetehtailla oli suuri kannustin valmistaa ja markkinoida sukupuolittuneita vaatteita, sillä näin voitiin myydä enemmän tavaraa.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Zegna, tumma puku, koko 50

Toukokuun 2. päivä vuonna 1955 LIFE-lehti julkaisi artikkelin nimeltä The Peak Year For Pink, jossa kerrotaan haalean värin suosiosta konservatiivisen USA:n aikakaudella. Suurimmaksi syyksi suosioon kerrotaan maineikas vaatettaja Brooks Brothers, joka ryhtyi valmistamaan naisten mallistossaan pinkkejä kauluspaitoja 1900-luvun ensimmäisten vuosien aikana. Kun riittävästi aikaa kului, myös rohkelikot miehet halusivat samaa väriä ylleen. 50-luvulla vaaleanpunainen kauluspaita oli yleinen näky Amerikassa harmaan puvun ja mustan solmion kera. Tämä on erikoista, sillä kokonaisuutena vuosikymmen oli hyvin konservatiivinen. 60-luvulla seurasi suunnaton muutos, jota kutsun Rentoutumisen aikakaudeksi. Tällöin vanhaa tapakulttuuria kritisoitiin voimakkaasti, puvuista siirryttiin suoriin housuihin, kampaukset kasvoivat, ja solmio jäi pois yhä useammalta. Samalla miesten yllä nähtiin yhä enemmän väriä ja kuviota, kunnes 70-luvulla kaikki oli levotonta ja hullunkurista.

Vaaleanpunainen on herkkä väri, jossa lika näkyy herkästi. Se on myös voimakas väri, sillä Suomessa se erottuu niin selkeästi kaikesta mustasta ja tummasta, johon maamme miehet verhoutuvat. Näiden syiden vuoksi pinkki on mielestäni paras paidassa. Vaaleanpunainen kauluspaita on kätevä, sillä värisävy on hyvin haalea ja sopii siis käyttöön, jossa yleisempiä ovat toki valkoinen, kermanvärinen, vaaleanharmaa ja vaaleansininen kauluspaita. Kokonaisuudessa tumma puku tuo muodollisuuden, vaalea kauluspaita keventää sitä, ja kuviointi löytyy solmiosta sekä taskuliinasta. Tämä on perinteisin muodollisen asun malli. Paita on myös helpompi pestä kuin pinkit housut tai muut hepeneet. 2000-luvulla pinkkiä näkyy yhä enemmän miehillä, mutta muodollista käyttöä useammin vapaa-ajan vaatteissa. Minä en vaaleanpunaisesta pidä, enkä pinkkejä vaatteita omista, mutta värin historia on kiintoisa esimerkki mielipiteistä, jotka miellämme kiveen hakatuiksi. Mikä on tänään massojen totuutta, voi muutaman vuosikymmenen päästä olla silkkaa höpöä.

Aiheesta löytyy lisää havaintoja Smithsonian-instituutin puolelta sekä aina laadukkaan The Atlantic -lehden sivuilta.