Viyella-kangas
0February 23, 2014 by Ville Raivio
Viyella on lämmin ja mukava vaatekangas, joka kudotaan toimikasmuodossa villa- ja puuvillalangoista. Nimensä se on saanut Englannin Matlockissa sijaitsevasta Via Gellian laaksosta, josta kankaan ensimmäinen valmistaja osti kutomonsa vuonna 1890. Tästä kolme vuotta myöhemmin William Hollins&Co. loi ensimmäisen Viyella-kankaan, jossa 55% merinovillaa takasi lämmön ja 45% puuvillaa pehmeyden sekä halvemman hinnan. Vuotta myöhemmin kutomo rekisteröi Viyellan nimen sekä kankaan tavaramerkiksi, joka oli ensimmäisten tavaramerkkikankaiden joukossa. Kangas oli pehmeä sekä kevyt, ja se kudottiin vapaa-ajan käyttöön värikkäinä ruudukkoina, joista Tattersall on omaleimaisin. Alun perin Viyellaa käytettiin paitojen sekä pyjamien luomiseen, mutta suuren suosion myötä materiaali omittiin myös lakanoihin, mekkoihin ja muihin tykötarpeisiin.
Hollinsin kutomo ja yhtiö on vuosien saatossa myyty sekä sulautettu osaksi toisia niin monta kertaa, ettei alkuperäisestä ole jäljellä kuin Viyellan nimi. Tällä nimikkeellä ratsastava nykyinen yritys ei myöskään valmista maineikasta kangasta. Kuten turhan monien mukavien kankaiden kohdalla, myöskään Viyella ei ole entisensä. Aiemmin suosittu puolet-ja-puolet -sekoitus on laimennettu kankaaksi, jossa villaa on vain 20 prosenttia. Tämän seurauksena nykyiset villa-puuvillapaidat rypistyvät herkemmin ja lämmittävät vähemmän, mutta ongelma on sivuutettu tehokkaalla 2000-luvun lämmityksellä sekä lämpimillä kulkuneuvoilla. Viyellan aikakausi on siis mennyt menojaan, mutta metsästys, ratsastus ja muut ulkosalle kannustavat harrasteet ovat yhä suosiossa. Mukavan villan ja pehmeän puuvillan liitto on osoittanut voimansa jo aikaa sitten, ja tämä vanhan polven keksintö saattaa olla ulkoilmamiehen miellyttävin löydös.
Category Materiaalit
O’mast-dokumentti YLE Teemalla
1February 16, 2014 by Ville Raivio
Vuonna 2011 valmistunut O’mast on Gianluca Migliarottin kunnianosoitus napolilaiselle kulttuurille sekä käsityölle. Dokumentti on aiemmin esitelty Keikarissa, mutta tänään on lisää hyviä uutisia. YLE Teema on tehnyt oikein ja ottanut filmin toukokuun ohjelmistoonsa, joten lukija pääsee nauttimaan jazzista, maisemista ja erikoisista persoonista muutaman kuukauden sisällä. Tästä toki vielä uusi muistutus lähempänä toukopäivien kuuta.
Category Napoli
Duffelitakki
2February 16, 2014 by Ville Raivio
Duffelitakki (eng. duffel coat) on karkeasta ja paksusta villasta valmistettu hupullinen päällystakki, joka suljetaan nyörinapein. Se on saanut nimensä belgialaisesta Duffelin kaupungista, jossa on kudottu vahvoja kankaita satojen vuosien ajan. Myös ensimmäiset merimiessäkit, jotka kulkevat englanniksi nimellä duffel bags, ovat saaneet nimensä saman kaupungin mukaan. Duffelitakki on taatusti hakenut muotonsa keskiajan munkkien hupullisista kaavuista sekä 1800-luvulla käytetystä puolalaisesta lievetakista, joista jälkimmäisessä oli myös nyörinapitus.
Trevor Howard ja Joseph Cotten elokuvassa Kolmas mies
Nykyiset duffelitakit ovat perua 1800-luvun lopulta, jolloin Iso-Britannian laivasto varusti merimiehensä erittäin kestävällä, lämpimällä ja käytännöllisellä päällystakilla, jonka nimi oli convoy coat. Varhaisissa versioissa oli vaalea väri ja hyvin tilava leikkaus, jotta takki istuisi mahdollisimman monelle vartalolle eikä rajoittaisi liikkumista. Takki oli lähempänä telttaa kuin päällysvaatetta, joten hoikat seilorit kiristivät vyötärön sopivaksi narulla tai vyöllä. Nyörinappeja puolestaan oli helpompi avata ja sulkea myös käsineet kädessä vaikka meri kuinka raivoaisi. Kookas huppu jätti tilaa miehistön lätsälle, joka oli osa asua.
Vuosien saatossa duffelin leikkaus ja yksityiskohdat ovat vaihdelleet aikoja sekä valmistajia seuraten. Silti jotkin näistä ovat omaleimaisia juuri duffeleille, joten ne on hyvä kirjata. Duffelitakissa on huppu, se valmistetaan useimmiten paksusta villakankaasta ja suljetaan kookkailla monikulmion muotoisilla napeilla, jotka kiinnitetään miehustaan nahka- tai köysinarulla. Nykynapit ovat muovia, aiemmin puu ja naudansarvi olivat yleisempiä. Myös sekoitekankaita sekä kalvomateriaaleja on nyt käytössä paksun villan ohella. Aiemmin tartaanikuosinen villavuori oli yleinen. Usein duffeleiden hupun alla on kaulan ylle napitettava kangaspala, joka korvaa kaulaliinan. Takissa on kaksi kookasta paikkataskua, joissa voi olla myös suljettava läppä. Alun perin duffelit olivat lyhyitä, mutta pitenivät polviin asti Toiseen maailmansotaan mennessä. Nykyiset nuorisolle suunnatut mallit ovat jälleen lyhyempiä. Duffelissa hartioiden yllä on kaksinkertainen kerros villakangasta kaarrokkeena, joka suojaa sekä lämmittää. Sattumoisin duffeli on myös harvoja klassikkotakkeja, joista löytyy huppu.
Suuren yleisön nähtäville duffelitakki ilmestyi Toisen maailmansodan aikana erityisesti sotamarsalkka Montgomeryn yllä. Sadat ja tuhannet valokuvat kuvasivat sotasankaria, joka pukeutui duffeliin miltei tilanteessa kuin tilanteessa, ja hänen mukaansa takki sai brittien suussa lempinimen Monty. Myöskään Karhuherra Paddingtonin sinistä duffelia ei voi unohtaa, sillä hahmo ei olisi sama ilman omaleimaista takkiaan. Sodan päätyttyä armeija myi varastoistaan ylimääräiset duffelit, joiden erinomaisuus oli huomattu sodan- ja merenkäynnissä. Sotilaiden yltä duffeli päätyi osaksi Iso-Britannian katukuvaa ja saarivaltiosta Euroopan mantereen puolelle. Vaalean värin ja erinomaisen lämmön ansiosta duffelia pidettiin miltei kaikkien vaatteiden kanssa, mutta juhlakäytössä harvoin.
Nyörinapitus puisin napein
Tänä päivänä duffeli on yksi käytännöllisimmistä päällystakeista kaikenikäisille. Vahva kangas takaa lämmön ja pitkän iän, huppu suojaa viimalta ja erikoinen napitus toimii kiinnostavana yksityiskohtana. Jos ylleen mielii vintage-mallin, on hyvä varautua hyvin paksuun kankaaseen ja tilavaan leikkaukseen. 2000-luvun duffelit ovat ohuempia ja tarjolla miltei kaikissa väreissä sekä valmiita suojaamaan kantajaansa sään oikuilta. Duffeli on päällystakki sanan todellisessa tarkoituksessa.
Säädettävä hihansuu
Kuvat: Gloverall
Category Päällystakit
Chukka-saappaat
0February 2, 2014 by Ville Raivio
Chukka-saapas (eng. chukka boots) on nilkan peittävä vapaa-ajan saapasmalli, jossa on yleensä kaksi tai kolme nauhareikää. Päällismateriaali on useimmiten mokkaa, mutta myös martioitu taikka sileä naudannahka ovat yleisiä. Saappaan siisti ulkomuoto on pelkistetty: päällinen ommellaan muotoonsa vain kolmesta suuresta nahkapalasta, joskus myös kapeasta kantapalasta, ja mallin suosio osoittaa ettei kenkien parissa enemmän suinkaan aina ole enemmän. Kuten niin moni muu vaatekappale, myös chukka on syntynyt urheilukäyttöön: kun osa Intiassa asuvista brittiläisistä poolonpelaajista kyllästyi tiukkojen ratsastussaappaiden vaivaan, heille luotiin nilkkapituinen jodhpur-saapas 1800-luvun loppupuolella.
Silti osa miehistä oli tyytymättömiä, joten jodhpurista poistettiin vaivaa ja näpertelyä aiheuttava solki sekä remmi, ja saappaan kiinnitys hoidettiin nauhoilla. Helppo chukka oli saapunut. Nimensä se on saanut poolo-otteluiden 7-minuuttisista erätauoista, chukkista, jotka puolestaan tulevat hindinkielisestä sanasta chukkar, joka tarkoittaa ympyrää tai kierrosta. Englantilaisen John Lobbin kenkäverstaan omistaja kertoi minulle, että heidän liikkeessään chukka tunnettiin alussa nimellä lace jodhpur, siis nauhoitettava jodhpur. Aikakauden urheilukengissä oli pyöreä kärki, sopivan tilava lesti ja nahkapohja hengittävyyden vuoksi, joten on turvallista olettaa näiden löytyneen myös ensimmäisistä chukkista.
Herrasväen oli hankala siirtyä kaupunkijatkoille ratsastussaappaissa, mutta jodhpurit ja chukkat toimivat kätevästi myös otteluiden ulkopuolella. Siispä ne kantautuivat nopeasti poolokentiltä myös lähiympäristöön ja kaupunkien kaduille. Toisen maailmansodan aikana myös brittijoukkojen jalassa läntisen aavikon taisteluissa oli chukkasta johdettu desert boot, jonka raakakumipohja tarjosi vahvan pidon hiekalla. Lisäksi postinkantajille ja muille työnsä puolesta askeltaville valmistettiin chukka-mallisia työjalkineita Atlantin molemmin puolin. Malli eli suurinta suosionsa aikaa 40- ja 50-luvulla, jolloin erityisesti chukkasta muokattu Clarksin tehtaan aavikkosaapas oli tuttu näky kaupunkien kaduilla.
Tähän päivään mennessä chukka on saavuttanut kadehdittavan klassikon aseman, sillä jokaisella kenkätehtaalla ja -verstaalla on siitä oma versionsa. Saapasta voi huoletta käyttää vuoden ympäri, ja useimmin nähty keskiruskea mokka-chukka taas sopii miltei minkä tahansa vaatekankaan parina. Koska päällisessä on vain pari saumaa ja nauhareikiä on vain kaksi tai kolme, chukka mukautuu käyttäjän jalkaan vahvemmin kuin muut saappaat. Sen varsi on myös hyvin taipuisa, joten chukkan saa nopeasti jalasta tai jalkaan. Näiden ominaisuuksien vuoksi chukka on siisti, mukava ja kätevä. Lestistä riippuen saapas on myös siro, sopusuhtainen taikka pullea, ja kauppojen värivalikoima on laaja. Mitä ohuempi pohja ja sirompi lesti, sitä edustavampi chukka.
Suuressa maailmassa chukkia näkee satunnaisesti myös pukukäytössä, mutta tähän tarkoitukseen on myös edustavampia malleja. Erilliset pukusaappaat hoitavat saman käytön edustavammin kuin chukka, joka on syntynyt kulkemaan rennosti vapaa-ajalla. Jokamiehen olennaisin kenkäkokoelma on yhä pieni, mutta sitäkin monikäyttöisempi: mustat oxfordit juhlaan, ruskeat broguet sekä arkeen että juhlaan, ruskeat avokengät vapaa-ajalle ja kaikkeen taipuva chukka joka säähän.
Category Jalkineet
Copyright © 2023 Ville Raivio
