Keikari.com

Olkaimet (eng. braces, suspenders) ovat miesten asuste housujen ylläpitoon. Ennen kuin vöiden läpimurto sekä koristeena että housujen pidikkeenä tapahtui, miehet käyttivät olkaimia polvihousujen kera. Näiden asusteiden pääjujuna on joustonauha, joka nimeään seuraten joustaa liikkeessä, mutta palautuu nopeasti muotoonsa. Näin olkain ei häiritse liikettä ja housut pysyvät yllä kaikissa tilanteissa. Y-kirjaimen mallisissa olkaimissa on selkäpuolella yksi nauha ja nauha kummankin hartian yllä, H-mallissa nauhoja on myös takana kaksi. Nämä kiinnittyvät nahkaiseen välikappaleeseen, joka yhdistää olkaimen etu- ja takanauhat. Joustonauhat päättyvät nahkaisiin remmeihin, jotka kiinnittyvät housujen vyötärönauhan sisä- tai ulkopuolelle. Henkselit metallisine takuulukkoineen ovat myöhempien aikojen keksintö, joka ei tarvitse erillisten nappien ompelua. Ne ajavat saman asian kehnommin, sillä klipseillä on paha tapa repiä kangasta.

Boxcloth-kangas

Nykyisten olkaimien esi-isät ilmestyivät viimeistään 1700-luvulla. Dokumentit Amerikan puolelta kertovat, että Benjamin Franklin perusti Philadelphian ensimmäisen vapaapalokunnan vuonna 1736 ja päätti punaisten olkaimien olevan osa joukkojen univormua. Hätätiloja lukuun ottamatta olkaimet pysyivät kauluspaitojen lailla alusvaattena aina 1900-luvulle asti, ja niiden paljastaminen herkälle neidolle oli yhtä hävytöntä kuin alushousujen vilahdus. Herrasväki käytti silkkisiä tai kirjailtuja olkaimia, työläiset karkeampia ja kestävämpi materiaaleja. Jotta housut pysyivät paremmin yllä, ne leikattiin lantion sijaan vyötärön korkeudelle tai napaan asti. Olkainten ansiosta vyötärönauhan saattoi jättää väljäksi, jolloin kookas vatsa tai ruokaillessa pullistuva kupu eivät haitanneet. Yhä tänä päivänä olkainten kanssa voi vyötärön jättää surutta väljäksi, minkä vuoksi olkaimille leikatut housut ovat hyvin miellyttäviä.

Kalanruoto-tweed

Vuonna 1820 maineikas englantilainen olkaintehdas Albert Thurston esitteli uudet mallinsa. Ne kiinnittyivät nahkaremmeillä, mutta olkaimet olivat H-mallia ja jousto-osa huovutettua boxcloth-villaa. Myöhemmin tehdas tarjosi myös Y- ja X-malleja. Erikoista kyllä, kirjailija Mark Twain kunnostautui myös olkainten kaltaisten nauhojen keksijänä. Joulukuun 19. vuonna 1871 hän sai patentin projektille nimeltä “Adjustable and Detachable Straps for Garments”. Hänen malliaan saattoi käyttää alusvaatteiden, korsettien, housujen ja vastaavien vaatekappaleiden kera. Twain koki olonsa epämukavaksi olkaimissa ja suosi remmejä niiden sijaan. Vuonna 1894 saapuivat metalliset klipsiolkaimet, jotka eivät tarvinneet vyötärönappien apua. Silti vöitä ei käytetty yhdessä olkainten kanssa ellei mies halunnut keikaroida viimeisen päälle.

Kellokuvio

Ensimmäinen maailmansota muutti paljon. Univormujen housuissa oli matalampi vyötärö ja sotilaille jaettiin paksuja vöitä osana säädettyä asua. Vaatekankaiden valmistusta säännösteltiin ympäri Eurooppaa ja kutomot valjastettiin kutomaan kankaita sotakäyttöön. Siispä liivipuvut miltei katosivat kaupoista ja vyötäröt laskeutuivat alemmas. Kun pukuliivit eivät enää peittäneet olkaimia, jotka olivat yhä alusvaatteita, vyöt ottivat niiden paikan. Myös rintamalta palanneet miehet olivat tottuneet sotavuosina matalampiin housuihin sekä nopeisiin vöihin. Toinen maailmansota vain kiihdytti ensimmäisen aloittamaa muutosta. Amerikkalainen Life-lehti kertoi heinäkuussa 1938 enää vajaan 40%:n miehistä käyttävän olkaimia. Tämän jälkeen olkaimet ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi jokaisen vuosikymmenen kuluessa. Joitakin pilkahduksia on näkynyt esimerkiksi 60-luvun skinheadien räväköissä olkaimissa, joita käytettiin alusvaatteen sijaan selvästi näkyvillä. Vuonna 1971 saapui elokuvateattereihin Kellopeliappelsiini valkoisine olkaimineen ultraväkivallan kera.

Moiré-kuvio

Kaksi tekijää elvytti olkaimet klassisen tyylin saralla. Ensin vuoden 1987 Wall Street näytti ahneen Gordon Gekkon raitaolkaimet, joita kopioitiin ahkerasti sekä hyvässä että pahassa. Tällöin yleinen käytäntö Wall Streetillä oli, ettei olkaimia saanut käyttää työpaikalla ennen kuin ne oli ansaittu. Ne olivat kokeneiden pelurien merkki. Tämän jälkeen klassisen miesten tyylin verkkofoorumit sekä blogit yleistyivät 2000-luvun kuluessa, ja näiden mukana tietämys olkainten mukavuudesta sekä sopivasta käytöstä levisi. Esimerkiksi nahkan väri on hyvä sovittaa yhteen jalkineiden värin kanssa, vaikka kyseessä onkin yleensä takin alle piiloon jäävä asuste. Jos housuja aikoo käyttää olkainten kanssa, vyölenkit olisi hyvä poistaa kokonaan. Näin vyötärönauhasta tulee siistimpi. Jos seuraa vanhan polven tapaa ja pitää olkaimet piilossa, niiden värillä tai kuviolla ei ole väliä. Jos taas mielellään näyttää omansa, vain mielikuvitus on rajana, sillä joustonauhoja voidaan kutoa missä kuviossa tahansa. Olkaimet ovat omassa sarjassaan.

Raitamallia

Kuvat: Albert Thurston

Vanhoja, mutta huonoja uutisia: vaattureiden ammattikunta on vaarassa kadota Suomesta. Parisen vuotta sitten Yle haastatteli Suomen Vaatturiliiton puheenjohtajaa, Tampereella omaa liikettä pitävää Kirsi Ahoa, joka on toiminut alalla kolme vuosikymmentä. Vaikka Ruotsi, Norja sekä Tanska ovat Suomen lailla kalliita joka suhteessa, muissa Pohjoismaissa tilanne käsityötaitajien suhteen on levollisempi. Mikä tärkeintä: Suomessa harmia tuo pukeutumisen kulttuuri, jossa vaatteista ei keskimäärin haluta maksaa ja miesten koreilu nähdään merkiksi vähintään epämääräisestä persoonasta. Lisäksi opetushallitus ei ole huomioinut Vaatturiliiton vetoomuksia koulutusjärjestelmän muuttamisesta.

“Ennen vanhaan tekijöitä sentään oli useita kymmeniä, satojakin Suomessa, mutta tämän hetken tilanne on se, että meidän Suomen Vaatturiliittoon kuuluu 17 jäsentä [nykyisin 30, heistä puolet yrittäjiä] ja melkein suurin osa heistä on jo jäänyt eläkkeelle tai jäämässä, että hyvin kourallinen meitä on sitten enää oikeita tekijötä.”

http://yle.fi/uutiset/vaattureiden_ammattikunta_vaarassa_kadota/5059540

Valjasnahka (eng. bridle leather) on parkittua naudannahkaa, joka käsitellään ja viimeistellään erikoismenetelmin. Nimensä se on saanut yleisestä käytöstä valjaissa, jotka ovat olennainen osa sekä ratsastajan turvallisuutta että hevosen mukavuutta. Tämän nahkan täytyy olla sileää ja joustavaa, jotta ratsu ei arista valjaitaan, siispä valjasnahka käsitellään kauttaaltaan. Sekä pinta- että lihapuoli käsitellään luonnonrasvoilla sekä -talilla, jonka jälkeen nahka viimeistellään vahoilla. Käsittely vaatii aikansa ja kärsivällisyyttä, jonka vuoksi valjasnahka on hintavampi materiaali kuin tavanomaiset kromilla parkitut vuodat. Siinä on kelpo annos rasvoja sekä vahaa, jotka pidentävät nahkan käyttöikää ja estävät sitä kuivumasta ja tämän jälkeen murtumasta. Samalla valjasnahkasta tulee mainion joustavaa ja erittäin kestävää vuosien rasituksessa. Ajan ja käytön myötä luonnon raaka-aineet saattavat nousta vaaleaksi kerrokseksi valjasnahkan pinnalle. Kertymä on merkki aidosta valjasnahkasta, ja siitä pääsee eroon harjaamalla, jonka jälkeen nahkaa on mukava haistella miellyttävien kasviaromien kokemiseksi.

Valjasnahkavyö Equus Leatherin mittatilauspajalta

Materiaalia on käytetty enimmäkseen ratsastusvaljaisiin, suitsiin, satuloihin, vöihin sekä muihin vahvaa rasitusta kokeviin nahkatarpeisiin. Näiden lisäksi englantilaiset salkku- ja laukkumestarit ovat erikoistuneet valjasnahkaan, joka on yksi vahvimmista materiaaleista klassisissa laukuissa. Myös nahkaiset asusteet, kuten lompakot, iPad-kotelot ja silmälasikotelot, luonnistuvat. Koska nämä tykötarpeet eivät taitu yhtä rankasti kuin ratsastustavarat, valjaslaukut kestävät tavanomaisessa käytössä vuosikymmeniä. Lontoon vanhain tavarain liikkeissä vieraileva pääsee parhaimmillaan ihailemaan lähemmäs satavuotisia nahka-arkkuja, joiden henki pihisee yhä vahvana. Niin kuin kaikki nahka, myös valjasnahka kestää ajan hammasta vahvemmin säännöllisen huollon avulla. Uudessa hyödykkeessä vahaa ja öljyä jo löytyy, joten omistaja selviää pelkällä harjauksella. Vuoden tai parin jälkeen pieni kerros nahkavoidetta tekee terää.

Valjasnahkaa ei turhan moni parkitsimo tarjoa, mutta yhä toimivien joukosta löytyvät englantilaiset J&E Sedgwick&Co. Ltd. sekä J&FJ Baker&Co. Ltd. Amerikan puolella toimijoita ovat Hermann Oak Leather ja Wickett&Craig, Australiassa puolestaan Greenhalgh Tannery Pty. Ltd.

Lopuksi vielä pieni video tämän erinomaisen nahkan valmistuksesta.

Guernsey-neule (eng. Guernsey jumper, gansey) on omintakeinen vapaa-ajan malli, joka on syntynyt Kanaalisaarten Guernseyssä. Se on yksi vanhimmista yhä käytössä olevista neulemalleista, ja kehittyi 1600-luvulla saaren kalastajien työvaatteeksi. Guernseyssä on kudottu neuletuotteita vientiin 1400-luvun loppupuolelta lähtien, jolloin sille myönnettiin kuninkaallinen lupa englantilaisen villan maahantuontiin ja siitä luotujen neuleiden vientiin. Englannin kanaalin tyrskyt ja vahva viima ovat yhä haastava paikka kalastaa, mutta niitä on kiittäminen erikoisesta neuleesta: kalastajat tarvitsivat oloihin hyvin lämpimän, kestävän, vettähylkivän ja joustavan työvaatteen, joten nämä ominaisuudet päätyivät neuleen muotoon. 1800-luvulla väkivahva Guernsey otettiin myös osaksi Britannian laivaston univormua.

Esimerkkineuleena Le Tricoteurin Guernsey hauiksen kohdalle sijoitetuilla hartiasaumoilla

Edestä ja takaa yhtä korkea kaulus

Tässä mallissa on monta yksityiskohtaa, jotka yhdessä tekevät siitä uniikin. Guernsey neulotaan yleensä viimeistelemättömästä englantilaisesta kampalankavillasta, josta lampaan lanoliinia eli villarasvaa ei ole poistettu. Neule siis tuoksuu enemmän tai vähemmän eläimelliseltä, mutta rasvan vuoksi myös hylkii vahvasti vettä. Guernseyt luodaan yleensä viidestä langasta, jotka kierretään vahvasti yhteen yhden paksun luomiseksi, ja tämän jälkeen malli neulotaan tiiviiksi. Miehusta on suora, hihat vahvasti ranteeseen kapenevat. Guernseyssä ei ole lainkaan etu- tai takapuolta, vaan neuletta voi pitää kummin päin tahansa. Tämä lisää käyttöikää, kun langat eivät kulu samoista kohdista vuosien kuluessa.

Kaulakiila kaula-aukon molemmin puolin

Ainaoikein-neulos hartiasauman kohdalla

Mallissa on myös korkea O-muotoinen kaulus, jonka reunoilla on kaulakiila, ja tavallista pidempi resori hihansuissa lämmön vuoksi. Kaksi helmahalkiota ja hartioiden ylitse hihan puolelle sijoitettu hihasauma takaavat joustavuuden. Kainaloiden alla on kookas, erillinen kiila, jonka ansiosta käden liikerata on suurempi. Helmassa on niin sanottu ainaoikein-ommel, joka eroaa miehustan ompeleesta, ja samoin on laita hihasauman vieressä. Neuleen pituus on tavallista suurempi, jotta viima ei pääse vyötäröltä iholle. Nämä kaikki ymmärtää toki kuvista paremmin kuin vain lukien.

Kainalokiila

Pidennetty resori hihansuussa

Perinteisesti kalastajien vaimot kutoivat neuleet koko perheelle ja siirsivät omat mallinsa perinnöksi tyttärilleen. Saarelta neuleet kulkivat kaupan mukana myös Brittein saarille 1600-luvulla, ja monet rannikkokylät loivat Guernseyn pohjalta omat neulemallinsa. Alkuperäinen pelkistetty neule muuttui sitä koristeellisemmaksi mitä pohjoisemmaksi se kulkeutui. Jo Skotlannin korkeudelta löytyivät monimutkaisimmat versiot. Neuleen kuvioissa on symboliikkaa, sillä kalastajille ne kuvastavat köysiä, aaltoja, ketjuja, verkkoja ja kuvioita hiekalla. Guernseyn saarella on lukemattomia versioita nimikkoneuleesta, mutta nämä jaetaan yleensä kahteen arkkityyppiin: pelkistetty työvaate ja koristeellisempi juhlaneule. Yksinkertainen neule oli nopeampi ja helpompi luoda, joten sitä suosittiin myyntiin kudotuissa kappaleissa, jotka olivat tärkeä tulonlähde kalastajaperheille. Silti täysin käsityönä kudottu Guernsey vaati kymmenien tuntien työn. Juhlaneule taas valmistettiin perheen sisällä merkkipäivien viettoon.

Ainaoikein-neulos helmassa

Helmahalkio, joka takaa joustavuuden

Kun neuleen vahvan, 5-säikeisen villalangan sekä yksityiskohdat ynnää oikein, ymmärtää Guernseyn olevan koko lailla täydellinen työvaate. Joustava, lämmin, vahva ja vuodesta toiseen kestävä. Yhä saarella toimivat kutomot ovat laajentaneet valikoimaansa uusien asiakkaiden toivossa, sillä Guernsey-neuletta on vaikea kuluttaa puhki. Klassisen tummansinisen hankittuaan ei uutta tarvitse vähään aikaan, joten kutojat ovat ottaneet myös kirkkaita värejä sekä puuvillamalleja tarjolle. Valtaosa valikoimasta on valmistettu tehtaissa ja käsin viimeistelty, mutta kudonnan taito elää yhä saarella. Minkään sortin edustusvaatetta neuleesta ei jo karkean, paksun materiaalin vuoksi saa, mutta työssä, vapaa-ajalla sekä mökkeilyssä se suojaa kantajaansa elementeiltä kuin villainen haarniska.

Miltei tasainen sauma