Keikari.com

Alla räätäli Matthew Farnes opastaa katsojaansa ja Keikarin lukijaa uuden napin ompelussa. Pelkät napit vaihtamalla jokaisen takin ulkomuoto muuttuu kummasti, eikä aikaa mene kuin vartti harjoittelun jälkeen. Olennaista on ommella vahatulla langalla (glace/d cotton thread), joka on reilusti vahvempi ja kestävämpi kuin vahaton. Napin alle kierretty lanka puolestaan muodostaa jalan, joka takaa mukavamman käytön ja estää kiinnittämätöntä nappia hankaamasta kangasta vasten. Samoilla takkinappiohjeilla voi ommella kauluspaidan nappinsa, toki ohuempaa vahalankaa käyttäen.

sewing a button from Matthew Farnes on Vimeo.

A-1 on ensimmäinen moderni pilottitakkimalli, joka syntyi USA:n ilmavoimien käyttöön vuonna 1922. USAAC standardoi sen lentäjien univormuksi viisi vuotta myöhemmin teknisellä ja kuivalla nimikkeellä A-1 Summer Flying Jacket, ja tässä käytössä se pääasiallisesti toimikin aina vuoteen 1931 asti. Silloin ilmavoimat ottivat käyttöönsä ykköstyypin seuraajan, A-2:n. Tämän jälkeen ykkönen sai vain satunnaista käyttöä, kunnes se poistettiin virallisesti univormujen joukosta vuonna 1944. Standardimallinen A-1 -takki valmistettiin nahkasta, joka vaihteli alihankkijasta riippuen lampaannahasta vuoheen tai vahvaan hevosennahkaan. Näistä yleisin oli lammas, joka osoittautui turhan herkäksi nahkaksi sotakäytössä. Silti vuotien värjäys oli aina keskiruskea. Takki suljettiin miehustassa viidellä napilla ja korkea resorikaulus kahdella, sillä vetoketjua ei vielä oltu keksitty 20-luvun puolella.

Neulottu kaulus muistutti kovasti baseball-takkien vastaavaa ja se valmistettiin napakaksi, jotta viima pysyisi loitolla ihosta aikakauden avoimissa hävittäjissä. Jotkin valmistajat suosivat nahkakauluksia. Myös vyötärönauha sekä hihansuut valmistettiin kudotusta villasta, joka takasi mukavan käytön ohjaamossa istuessa. Varhaisissa aaykkösissä oli napitus vyötäröllä, myöhemmin tilalle vaihtuivat nepparit, ja napit erottavat mallin myöhemmästä A-2 -versiosta. Ykköstakissa oli kaksi läpällistä paikkataskua, jotka suljettiin napilla. Jotkin tehtaat sijoittivat nämä rintataskuiksi, toiset taas vyötärön yläpuolelle. Takin leikkaus oli tyköistuva, eikä se soveltunut kovin hyvin kerrospukeutumiseen. Moni lentäjä käyttikin takkia vain neuleen korvikkeena ja veti sen ylle vielä pitkän nahkaisen lentotakin.

Lentäjä-ässien herooiset valokuvat levisivät sota-aikana laajalle ja niiden myötä A-1 tuli tutuksi vaatteista kiinnostuneille. Minkä sotamarsalkka Montgomery teki Brittein saarilla duffelitakille, sen saivat aikaan USA:n ässät Amerikan puolella. Siispä sotien jälkeen takki on kulkeutunut osaksi jokamiehen pukeutumista, vaikka Suomessa mallia ei turhan usein katukuvassa näe. Harvat alkuperäiset takit ovat säilyneet viimeisen vuosisadan ajan, ja militarian keräilijät ovat nostaneet A-1:n hinnat pilviin. Takkimalli ei kuitenkaan ole suojattu, joten versioita löytyy yhä markkinoilta. Nykypäivän valmistajista esille täytyy nostaa italialainen Valstar, joka on tarjonnut omaa A-1 -näkemystään Valstarinon nimellä vuodesta 1935 alkaen. Tehtaan mallissa paikkataskut ovat kookkaat, mutta muuten se toimii mainiona kopiona 20-luvun tarunhohtoisesta takista. Valstarin etuna on myös laaja väri- ja materiaalivalikoima puuvillasta nahkan kautta villaan. A-1 on malliltaan niin siisti ettei se kaihda myöskään suorien housujen seuraa. Historia siis kulki hävittäjistä kadun kautta toimistoon.

Black Watch on tummansini-vihreä-musta vaatekuvio, joka on yksi vanhimmista käytössä olevista tartaaneista. Skotlannin tartaanirekisterin virkailija kertoo minulle, että kuvion syntyhistoria on epäselvä. Suosioon se kuitenkin pääsi, kun Englannin hallinto otti tartaanin kuninkaallisen rykmenttinsä Skotlannin-joukkojen käyttöön vuonna 1725. Tämä veljesjoukkio totteli myös Black Watch -nimeä erottuakseen viidestä muusta Ylämaan pataljoonasta. Nimen alkuperästä on useita teorioita: joukkojen tehtävänä oli vahtia Skotlantia, kuvio on myös hyvin tumma ja skotlantilaisista koottua vahtijoukkoa käytettiin usein toisia skotteja vastaan. Katkerat haukkuivat sotilaiden sydämiä mustiksi.

Kirkkaita tartaaneja on käytetty erottautumiseen tai juhlaan, mutta tumman värityksen ansiosta Black Watch on suonut sotilaille enemmän tai vähemmän suojaa metsissä ja vehreillä nummilla. Skotlannin tartaanitekisterissä kuvio kulkee nimellä “Grant Hunting or Black Watch”, mutta rakkaalla kuviolla on myös muita nimiä, kuten Old Campbell, The 42nd Universal ja Government. Kuviosta on myös useita tummanvärisiä versioita, joiden nimi on samankaltainen. Se on kirkkaanpunaisen Royal Stewartin ohella suosituimpia tartaaneja tänä päivänä, sillä suojeltujen suku- tai tilakuvioiden sijaan Black Watch on vapaa kenen tahansa käyttöön. Skotlannissa toki katsotaan pahalla silmällä, jos katseiden kohteella on yllään tartaanivaate, johon hänellä ei ole mitään suku- tai kotiseutusuhdetta.

Jos vain siltä tuntuu, koko kehonsa voi verhota Black Watch -kuviolla, jota käytetään sukissa, housuissa, puvuissa, takeissa, paidoissa, kaulaliinoissa, näin edelleen. Koska värisävyt ovat tummia, kuvio on yksi levollisimmista tartaaneista ja vetoaa todennäköisesti myös mieheen, joka yleensä karsastaa räikeitä tartaaneja. Vanhan hyvän käytännön mukaan vahvat kuviot ovat parhaimmillaan pienissä määrissä asua, kuten asusteissa, mutta BW:n kohdalla voi hyvin tehdä poikkeuksen kiitos värisävyjen. Skotlannin kuninkaallisen rykmentin kolmas pataljoona käyttää yhä tunnuksenaan Black Watch -kuviota, joka on toiminut palvelun ja urheuden symbolina kohta kolmen vuosisadan ajan. Se myös sattuu olemaan yksi kauneimmista tartaaneista, joka ei kaihda yhdenkään miehen seuraa.

Reddit on jännä paikka. Vielä jännempi se on malefashionadvice-kategorian ansiosta, sillä keskusteluissa on aina mukana vaatteiden kieltä puhuvia veijareita, jotka auttavat auliisti ketä tahansa kysyjää. Sivuston kannustava ja ystävällinen virtuaali-ilmapiiri on saatu pysymään yllä myös tyylikeskusteluissa.

Alla Redditin tarjoama ilahduttavan kattava kuvaopas kenkien värin ja puvun värin yhteen sovittamisesta. Ei nyt sillä, että kaapissa täytyisi olla puku spektrin kaikissa väriasteissa, mutta jotkin värit vain näyttävät keskimäärin mukavammilta yhdessä. Samoin on hyvä muistaa vanha värisääntö: mitä tummempi sävy, sitä virallisempi ilme – mitä harvemmin nähty väri, sitä erikoisempi vaate. 2000-luvulla ei joudu sosiaalisen lynkkauksen kohteeksi, jos nyt sattuu vain pitämään vihreistä jalkineista tumman puvun kanssa. Silti tilanne ja seura on hyvä huomioida, erityisesti edustustöissä, joten kuvaopas on hyödyllinen lisä kenen tahansa kiintolevylle. 

Kuva: stRafaello ja rootb33r