Keikari.com

Menneiden aikojen näkymiä ja -asuja Helsingin, valon kaupungin, kaduilla.

“Miesten puku on katsos täydellisin vaatetus pukeutumisen historiassa. Se on valmiiksi hiottu kokonaisuus, jota muuttamalla voi vain pilata sen. Sen runkona on samasta kankaasta tehdyt housut ja takki. Kangas on villaa, koska villa laskeutuu kauniisti, pitää muotonsa, on talvella lämmin ja hengittää kesällä. Istuva puku tekee kantajastaan sopusuhtaisen, muokkaa tämän kehon suhteita kohti ideaalimittoja kuin renessanssitaiteilija sommitteli patsasta. Housut ja takki muodostavat katkeamattoman jatkumon, joka saa kantajansa näyttämään pitkältä ja sulavalta. Takin kaulus ja kainalosta olkapään kärkeen leikatut olkasaumat muodostavat kärjellään seisovan kolmion, joka mitätöi mahan ja korostaa hartioita. Solmio vetää katseen ylös kasvoihin. Kaulus toimii kasvojen kehyksenä kuten taideteoksella on kehys. Vaihda paita tummaksi (kuten nykyään monet tekivät), ja vaalean ja tumman kontrastin synnyttämä kolmio katoaa ja sitä kautta koko puvun ajatus. Jätä pois solmio, ja kaulassa on aukko, repeämä, kaulus ei enää kehystä päätä – kaula näyttää makkarapötköltä, vanhemmiten täynnä uurteita, jänteitä ja kuoppia. Sörki kokonaisuutta pienelläkään tavalla ja kokonaisuus kärsii. Sama kuin tökkäisi kynällä mekaanisen kellon koneistoon ja olettaisi että se siitä paranisi.”

~ eläköitynyt villakangasteollisuusjohtaja Tapani Koskikari Joonas Konstigin teoksessa Totuus naisista

Satulakengät (eng. saddle shoes) ovat vapaa-ajan malli, jossa jalkineen varreke eli keskiosa on leikattu erillisestä nahkapalasta kuin etu- ja takaosa. Useimmiten se on myös erivärinen. Niin sanotusta spectator-kengästä satulamalli eroaa siten, että kookas kontrastipala on vain keskellä eikä kärjyksessä lainkaan. Joissakin pareissa myös kantakupin kohdalla on erivärinen nahkapala. Nimensä malli on saanut ratsastussatulaa muistuttavasta varrekkeesta, vaikka kenkä ei olekaan sopiva ratsaille.

Amerikkalainen A.G. Spaldingin kenkätehdas loi satulakengän vuonna 1906 sisäurheiluun, ja erillisen nahkavarrekeen tarkoituksena oli tuoda lisätukea jalkapöydälle. Kenkä oli hyvin suosittu nuorison parissa sekä vapaa-ajalla että urheilukentällä, myös vanhempien jaloissa golfin parissa sekä sisälajeissa. Satulakenkä oli kepeä ja mukava, joten sitä suosivat myös Jitterbugia ja Lindy Hopia tanssivat. Vaikka unisex-sana luotiin vasta 60-luvun hippeilyssä, satulakenkä oli aidosti sukupuoleton kenkätyyppi jo yli puoli vuosisataa aiemmin.

Satulakengän rakenne on oxford-mallinen, kärjyksetön ja matala. Värien ja nahkatyyppien puolesta kaikki mahdolliset ja mahdottomat yhdistelmät ovat yhtä passeleita, vaikka varhaisimmat kengät olivat yleensä musta-valkoisia tai valko-ruskeita. Kengänpohja oli alussa tiilenpunaista kumia ja nauhareiät useimmiten muovilla päällystettyjä rinkuloita.

Valkoiset urheilusukat olivat yleisin näky satulakengän kanssa, ja jalkojen peite vaihteli shortseista farkkujen kautta hameisiin sekä mekkoihin. Suurimman suosionsa satulakenkä eli 1920-50 -luvun Amerikassa, jossa pari oli osa liki jokaisen nuoren vaatekaappia. Valtaosa 2000-luvun pareista taas valmistetaan USA:ssa tai maan sisämarkkinoita varten.

Nykyisin satulakenkä elää enimmäkseen golfin ansiosta, ja vehreillä kentillä ympäri maailman näkee enemmän tai vähemmän vallattomia väri- ja materiaaliyhdistelmiä. Harmillisesti suomalaisessa katukuvassa kenkätyyppi on satunnainen näky, kenties vain vintage-harrastajan tai ennakkoluulottoman pukeutujan jalassa. Mieluusti näkisin näitä pareja enemmän, sillä mikään muu klassinen kenkä ei ole yhtä monipuolinen yhdistelmien suhteen.

Musta-valkoisen tai -ruskean sijaan jalkojaan voi piristää vaikkapa mattapintaisen mokan ja kiiltävän cordovan-nahkan sekoituksella. Parhaimmillaan vallaton satulakenkä on vapaa-ajalla erikoisena yksityiskohtana, mutta ulkomailta löytää tuurilla tai taidolla pukukenkiä, joissa satulavarreke on sopivan pelkistetty myös toimistoon. Satulat jalassa askel on kevyt kantaa.

6.5. kello 21 Yle Teema jatkaa erinomaisten dokumenttien sarjaansa Napolin räätäleistä kertovalla O’Mastilla. Vauhkon kaupungin räätälit kertovat leikkausten ja kankaiden intohimosta, elämän mittaisesta oppimisesta ja Napolista. Ohjelmaa säestää varta vasten sävelletty jazz-raita, joten matkaa tehdään tyylillä.

http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/omast

Päivitys: dokumentti on nyt nähtävissä vajaan kuukauden ajan Ylen mainiossa Areenassa.

http://areena.yle.fi/tv/2159632