Keikari.com

Kirjani tekstiosio on liki valmis ja uusimpana lisäyksenä jaan nyt kansiluonnoksen. Klassikon kannessa komeilee suomalaisen räätälin valmistama kolmiosainen tilauspuku, jossa on tänä päivänä harvinaiseksi käynyt kaksirivinen liivi. Kauluspaita on englantilainen tilaustuote ja solmio puolestaan Keikarin klubisolmio, jossa on sivuston värit: tumma violetti, tummansininen ja hopea. Taskuliinan violetin värinen reunus heijastaa solmion väritystä. Teokseen tulee kluuttikansi, jonka kangasta luonnoksessa simuloi vaaleansininen palkki.

Ahkerimmille Keikarin lukijoille suunnittelemme Tammen kera ennakkotilaustoimintoa, josta lisää infoa myöhemmin.

Lukemattomien kauppojen hyllyt pullistelevat vaatetta kaikissa väreissä, muodoissa ja hintaluokissa, mutta tästä kankaan merestä kaikkea ei ole luotu yhtä laadukkaaksi. Tosin jokaista vaatekappaleen muotoa en edes yritä kuvailla tai arvottaa, mutta listaan sellaisia ominaisuuksia, jotka mielestäni ovat laadukkaan valmistuksen merkki. Tämän listan sisäistämällä ja riittävästi vaatteita hiplaamalla erot muodostuvat selviksi.

Laadukkaissa vaatteissa on useimmiten tiuha, suora ja siisti ommel. Tämä ominaisuus syntyy pelkästään ompelukoneen asetusta muuttamalla, mutta valtavia vaate-eriä tai nopeaa tuotantoa teettävät ketjut suosivat harvaa ommelta. Tiuha on nimittäin hitaampi ommella ja hidastaa teollista tuotantoprosessia, jonka volyymimyyjät laskevat desimaalilleen. Tiuha ommel on vahvempi, pienempänä siistimpi ja kohdistaa yhtä ommelta kohtaan vähäisemmän rasituksen, kun vaatteen käyttäjä liikuttaa kehoaan ja sen mukana vaatetta.

Kunnon vaatteissa on kelpo materiaalit. Harmillisesti kaikki valmistajat eivät mainoksissa, tuotelätkissä tai myyjiensä suulla kerro, minkä kutomon kangasta paidassa tai housuissa on, mistä napit on tehty tai millainen rakenne vaatteen sisälle kätkeytyy. Kaikille miehille tällä ei tietenkään väliä ole, mutta jos tavoitteena sattuu olemaan kestävämmän ja parempaa hinta-laatudiiliä tarjoavan vaatteen löytäminen, materiaalioppi on olennaista. Tällöin opin kasaaminen, mieluiten useasta lähteestä, tarjoaa miellyttävämpiä valintoja.

Klassisissa kelpo vaatteissa on ihmiskehoa seuraava leikkaus. Toisin sanoen hiha kapenee selvästi hauiksesta ranteeseen, sillä ihmisen käsi nyt vain sattuu olemaan tällainen, ja samoin on laita housujen lahkeessa. Yhtämittainen hiha tai lahje toki mahtuu useamman erilaisen kehon ylle, mutta ei pue ketään – se roikkuu löysänä ja heiluu tyhjyyttään. Kaikenlaisissa hyvissä takeissa ja paidoissa kädentie on leikattu mahdollisimman pieneksi ja korkealle, jotta käden liikerata on suurimmillaan, eikä takki silloin purista käsiä pestessä tai ylähyllylle kurottaessa.

Hyvissä vaatteissa on mietitty myös yksityiskohtia. Tosin napinreikien ja vetoketjujen tarkastelu voi vaikuttaa hienostelulta, mutta tälle on hyvä syynsä: vaatteessa ensiksi hajoaa todennäköisesti saumakohta, napinreikä tai vetoketju. Tunnollinen vaatesuunnittelija sekä -valmistaja on pitänyt tämän mielessään, ja lisää luomukseensa aiemmin mainitun kunnon ompeleen, tiheän, kankaan pinnasta kohotetun napinreiän, sekä metallisen vetoketjun. Näin vaate kestää kauemmin käyttöä ja ikääntyy kantajan kehon mukana. Muita mukavia yksityiskohtia ovat esimerkiksi paitakankaiset taskut, värikäs ripustuslenkki tai kuvioitu vuorikangas, tosin nämä kaikki ovat estettisiä lisiä. Ne kuitenkin tekevät vaatteesta ilahduttavan.

Järkivaatteissa kangasta on kunnioitettu, sillä lopulta jokainen vaate on vain muotoiltua kangasta. Toisin sanoen erittäin ohuesta kankaasta luotu paita tai takki on leikattu lähemmäksi kehoa, jolloin se ei roiku yllä, ja hyvin paksukankainen vaate on väljempi, sillä tuhti kangas ei koskaan taivu yhtä kepeästi kuin kevyt.

Tolkun vaatteet suunnitellaan käyttöään varten. Metsästysvaatteeksi tarkoitetun vaatekappaleen täytyy kestää oksia, kosteutta, tuulta, sontaa ja suojata käyttäjäänsä. Mukavan ja kevyen kesäpaidan tulee olla viileä ja väreiltään kesän valoon sekä iloon istuva. Pukukengän tulee lestiltään sopia yhteen ohuiden sekä sileiden kankaiden kanssa, ja päällysvaatteen tulee suojata sekä eristää käyttäjänsä. Listaa voisi jatkaa ad nauseam, mutta lukija toki ymmärtää jo, mitä ajan takaa.

Fedora on pehmeä huopahattu, jossa on leveä lieri, syvä lovi keskellä kupua ja pienemmät painaumat kuvun etuosan molemmin puolin. Lieri kiertää hatun ympäri, koristenauha taas lierin yläpuolella, ja laadukkaimmissa hatuissa on mukana nauha, jonka voi kiinnittää takin napinläpeen. Näin hattu ei lennähdä katuun, jos vahva puhuri piiskaa ulkosalla. Yksilöllistä ilmettä mielivä voi taittaa lierin vinoon tai muokata kuvun muotoa mielensä mukaan. Fedora on saanut nimensä vuonna 1882 ilmestyneen Fédora-näytelmän mukaan. Ranskalainen dramaturgi Victorien Sardou kirjoitti näytelmänsä USA:n-version varta vasten legendaariselle Sarah Bernhardtille, jonka osana oli Fédoran prinsessan rooli.

Näytelmässä hänen päässään oli kuin olikin pehmeä huopahattu, jonka kuvussa oli vahva lovi sekä lieri vahvasti ylös käännetty, ja tähän yleisö mieltyi. Bernhardt oli muutenkin tunnettu miesten vaatteiden kantaja – kauan ennen Marlene Dietrichin kaltaisia kopioijia. Vahvan Bernhardtin inspiroimat suffragetit ottivat fedoran omakseen ja kantoivat päähinettä molemmin puolin Atlanttia 1800-luvun lopulta alkaen. Tätä sukupuolittunutta iloa kesti muutaman vuosikymmenen, kunnes miehet ottivat joukolla ja voimalla fedoran omakseen. Aiemmat hattutyylit menettivät suosionsa uudemman, pehmeämmän tieltä.

Ammoin suosittuun siliteriin verrattuna fedora oli huokea ja lämmin päähine, jonka pystyi taittamaan kätevästi pieneen tilaan, ja matalampana se myös soveltui paremmin autoiluun. Näin se syrjäytti viimeistään 20-luvulla silinterin sekä kovan Homburgin ja kivikovan knallin. Fedora erottuu kovin saman oloisesta Trilby-hatusta leveämmän lierinsä ansiosta, ja samasta syystä se sopii paremmin vain leveäkasvoiselle miehelle. Hienoimmat mallit valmistettiin muinoin turkiksista taikka majavan- tai kaninkarvahuovasta, huokeammat lampaan villahuovasta. Karvahuopa on yhä laadukkaampaa, sillä se joustaa paremmin, on lämpimämpi yllä ja säilyttää muotonsa myös kosteana.

Lukijalle fedora on kaiketi parhaiten tunnettu lukemattomista elokuvista 1950-luvulle asti. Seuraavalla vuosikymmenellä alkoi Suuri Rentoutuminen eli virallisen pukeutumiskulttuurin hylkääminen, jonka myötä fedora vaihtui suureen kampaukseen tai mihin tahansa toiseen päähineeseen, joka ei haissut menneeltä. Tämä hattu on kuitenkin säilynyt osittain elossa näyttelijöiden, muusikoiden, kaljujen miesten ja Hollywoodin ansiosta. Se suojaa päätä hyvin ja erottaa kantajansa suuresta pipojen merestä, eikä esimerkiksi Indiana Jonesia voi kuvitella missään muussa pukineessa. Myös ilman fedoraa mafiaelokuvat olisivat vain kalpea kuvajainen.

Huopahattu on lämpimin päähine, jonka mies voi valita. Päästä haihtuva lämpö varastoituu kupuun, ja luonnonkarva eristää hyvin sekä lämmittää kuuppaa entisestään. Toki korvat jäävät paljaiksi huopahatussa, mutta harvapa on omansa tuulelle tai pakkaselle menettänyt. Fedora on hyvin pehmeä ja joustava päähine, joten sen voi kätevästi taitella vaikkapa laukkuun sisälle astuessa. Karvahuopamalli myös palautuu muotoonsa, kun taitellun hatun nostaa taas päähänsä. Päähineiden semantiikassa fedora on aina ollut pukuasuste ja selvästi virallisempi kuin lätsä, mutta pehmeyden vuoksi Homburg-mallin takana kakkossijalla.

Knalli ja silinteri ovat asioita erikseen, sillä edellinen on liki kadonnut kaikkialta ja jälkimmäinen on juhlapukine. Fedoran käyttöä pohtiva joutuu tuumaamaan kahden kerran, sillä pukineesta on tullut Suomessa hyvin harvinainen näky – ja kaiken harvoin nähdyn tavoin se näyttää erikoiselta. Jos silti päätyy hatun puolelle, uskollinen fedora pitää kyllä suojelijansa lämpimänä ja tyylikkäänä vuodesta toiseen.

Viime viikot olet käyttänyt Keikariin vuodesta 2008 kertyneen tiedon jäsentämiseen ja tekstien hiomiseen. Kuten toivoa sopii, Klassikkooni kertyy myös sellaista kiintoisaa sisältöä, jota Keikarista ei löydy. Haluan siis laittaa verrattoman pisteen niille lauseille, jotka aloitin kuusi vuotta sitten. Hyllyssäni on kaikki tärkeimmät klassisen miesten tyylin tietokirjat ja muutama muu, joten mainioita lähteitä piisaa, ja kirjaani päätyy niiden myötä vain tosia, hyvin perusteltuja uskomuksia. Teos ilmestyy tammikuussa ja tuo jokaiselle lukijalleen vain hyötyä.

Jos lukija haluaa vielä toivoa jotakin mukavaa sisältöä Klassikkoon, nyt on oikea hetki toimia. Keikarin foorumin jäsenet voivat jättää toiveensa tämän ketjun alla.