Keikari.com

Neuvottelin Keikarin lukijalle alekoodin, jolla ranskalaisen Bexleyn lepolestejä saa Suomeen huokein hinnoin. Koodi toimii yhden, kahden tai neljän lepolestiparin tilauksille. Tavanomaiset hinnat näille ovat 29 euroa, 39 euroa tai 59 euroa. Koodilla Bexley veloittaa 10 euroa, 20 euroa tai 40 euroa.

Lukijan koodi on SHOETREE0515 ja se toimii toistaiseksi kaiken kokoisille lepolesteille kaikissa tilauksissa.

Kustantajani Tammi lahjoittaa kopion Klassikosta arvontaan, johon on helppo osallistua. Tähän juttuun jätetty kommentti saa järjestysnumeron, joiden perusteella satunnaisgeneraattori arpoo jonkin luvun ensimmäisestä viimeiseen kommenttiin. Aikaa kommentointiin on yksi viikko ja laitan sähköpostia onnelliselle voittajalle arvonnan jälkeen.

Päivitys: kisa on päättynyt ja voittajalle on ilmoitettu uudesta klassisesta kirjalahjasta.

Ooppera-avokkaat (engl. court shoes, opera slippers, pumps) ovat pelkistetyin miesten juhlakenkätyyppi. Niiden kantamuoto ulottuu ainakin 1730-luvulle asti, jolloin aateliset ja herrasmiehet käyttivät siroja, matalia ja usein silkkisiä, nauhattomia jalkineita hovissa ja seurapiirien tilaisuuksissa. Erikoinen villitys oli punaiseksi maalattu nahkapohja tai punaiset korot. Koska nykyiset avokkaat ovat muuttuneet esi-isistään vain hieman, ne ovat vanhin yhä käytössä oleva miesten jalkine. Regency- eli sijaishallinnon Englannissa herrat käyttivät päivisin Hessian-tyylisiä, edustavia ratsastussaappaita, iltaisin seurapiirien kohtaamisissa tai oopperassa kiiltonahkaisia avokkaita polvihousujen kera. Ennen Beau Brummellin aikaa avokkaissa oli koristeelliset hopeiset soljet, mutta hänen vaikutusvaltansa ansiosta ne korvattiin 1800-luvun alussa silkkisillä ruseteilla. Nimen mukaisesti tämä jalkine on avokas eli nauhaton malli, ja sen ulkopohja on mahdollisimman ohut, jotta jalka näyttää sirommalta sekä juhlallisemmalta. Pohja on yleensä liimattu ja nahkaa, jotta tanssiminen on mukavampaa hyvin liukuvalla materiaalilla, eikä jalka hikoa yhtä paljon.

Jalkineen päällisnahka pingotaan wholecut-tyylissä eli siinä on vain yksi sauma kantapään takana. Saumattomuus saa mallin näyttämään yhä sirommalta ja siistimmältä. Jalkinetta ei voi kiristää nauhoilla, joten lestin tyköistuvuus on kaikki kaikessa, jotta jalkine pysyy jalassa, eikä kantapää lipsu. Ainoa koriste on tehtaassa solmittu rusetti, jonka materiaali on yleensä silkkiä. Myös avokkaan suun ympärillä voi olla silkkireunus. Yleensä ooppera-avokkaat leikataan hyvin avonaisiksi, jotta silkkinen juhla-asun sukka pääsee hohtaviin oikeuksiinsa. Joissakin pareissa on myös koristeellinen tikkivuori. Lisäksi korko on useimmiten tavallista kolmen sentin korkeutta matalampi. Kiiltonahka-avokkaat säilyivät herrasmiehen juhlajalkineina aina 1930-luvulle asti, jolloin nauhakengät aloittivat maailmanvalloituksensa. Sittemmin kato on ollut murskaava, mutta poikkeuksia on toki ollut. Ainakin tyyli-ikoni Frank Sinatra oli avokkaan ystävä ja hän kutsui omaa pariaan hellästi “Mary Janeksi”. Juhlakengän luonnollinen väri on musta, mutta myös samettisia malleja valmistetaan kotitohveleiksi tai rentojen smokki-iltamien piristeeksi.

Avokkaiden hylkiminen on johtunut kaiketi niiden feminiinistä ulkomuodosta ja juhlapukeutumisen vähenemisestä. Tänä päivänä avokkaita nähdäänkin vain rohkeiden pukeutujien jaloissa frakki- ja smokkitilaisuuksissa. Oli mallin tyylistä mitä mieltä tahansa, ne ovat vaikeutetuin juhlakengän muoto, sillä ooppera-avokkaita ei enää valmisteta suurissa määrin, eikä niitä myöskään voi soveltaa arkiasuihin. Tähän avokas on yksinkertaisesti liian virallinen jalkine. Jos avokkaat hankkii, tätä juhlamallia voi käyttää ainoastaan frakin tai smokin kera. Harmipuoli tyylissä on rajoitetun käytön ohella kiiltonahka, joka käytön myötä kurtistuu rumasti pysyville rypyille. Ongelmalta välttyy, jos onnistuu löytämään vasikannahkaisen parin ja saa ne kiillotettua paraatikuntoon. Lisäksi jalkine on niin kevyt ja avoin, ettei siitä ole kävelykengäksi tai jalkaa hyvin suojaavaksi malliksi. Juhlissa se on kuitenkin parhaimmillaan, sillä yhtä hienoa jalkinetta ei ole vielä keksitty.

Seersucker on ohut, karheapintainen ja useimmiten raitainen puuvillakangas, josta valmistetaan vaatteita kevät- ja kesäaikaan. Sanan alkuperä on persian kielessä, jonka sanapari shir o shekar tarkoittaa maitoa ja sokeria. Termi on kuin luotu kuvaamaan materiaalin kohoilevaa, kreppimäistä pintaa, joka syntyy yhdestä löysästä lankarivistä, jonka jälkeen kudotaan yksi kireämpi. Kankaan sileä pinta on kuin maitoa, karhea sokeria. Tämä kutomistekniikka on hidas, joten harvempi kutomo jaksaa vaivautua kankaan tuottamisella. Seersuckerissa ryppyinen raita vuorottelee tasaisemman kanssa, ja epätasainen ulkoasu on osa kankaan viehätystä. Silittäminen ei ole välttämätöntä, vaan enimmäkseen turhaa touhua – kangasta kun ei voi saada sileäksi.

Seersucker syntyi Intiassa 1700-luvulla ja Iso-Britannian kolonisaatiovuosina se oli armeijan suosittu vaatemateriaali myös muissa lämpimissä alusmaissa. Sittemmin se kulkeutui myös siviiliväestön käyttöön ihanteellisen ilmavuutensa vuoksi, ja tänä päivänä seersucker on paljon yleisempi näky Yhdysvalloissa kuin muualla länsimaissa. Erityisesti USA:n eteläisissä osavaltioissa kangasta näkee yhä, sillä se on kovalla helteellä rauhoittavan viileä. Myös niin sanottu southern gentleman, etelän oma herrasmies, on monisatavuotinen käsite ja seersucker-puku hänen asunsa. Atlantin tuollapuolen itärannikon yliopistoissa syntynyt Ivy League -tyyli suosi kangasta kesällä.

Seersucker oli kestävyytensä vuoksi alun perin köyhien työ- ja kesävaate USA:ssa, kunnes yliopisto-opiskelijat ryhtyivät suosimaan sitä vapaamielisen 1920-luvun aikana vastalauseena tärkeilylle ja snobeilulle. Viimeinen hyväksyntä kankaalle tuli Windsorin herttualta, joka valitsi seersucker-puvun ylleen 1930-luvulla. Yleisimmät materiaalista tehdyt vaatteet ovat kesäpukuja, -shortseja, -housuja ja -paitoja.

Seersuckeria on yleisimmin saatavilla vaaleansini-valkoisena raitakudoksena. Muita laajalti levinneitä yhdistelmiä ovat vihreä-valkoinen, beige-valkoinen ja puna-valkoinen. Harvinainen vaihtoehto on yksivärinen seersucker-kangas, joka saa piristävää ulkoasua kohoilevasta kudonnasta. Seersuckerista valmistetut suorat housut ja rakenteettomat takit voi huoletta pestä pesukoneessa, jos niissä ei ole lainkaan sisäistä tukirakennetta. Näin kangas on yhä huolettomampi hoidettava. Pehmeytensä ansiosta se myös joustaa hyvin yllä. Kangas on halpa, ohut, ilmava ja kestävä, joten kenen tahansa olo ja kesä saa uuden ilmeen seersuckerin avulla.

Kuva: Matti Raivio/Masarazzi