Keikari.com

Lounaspuvun lyhyt historia

Lounaspuku (engl. stroller, black lounge) on puolivirallinen miesten päiväasu. Se koostuu yksi- tai kaksirivisestä takista harmaana tai mustana, harmaista juovikkaista sakettihousuista, harmaasta tai hopeisesta solmiosta ja liivistä, jonka väri on harmaa, musta tai beige. Kokonaisuus on liki sama kuin saketilla, jonka mukaan se on syntynyt 1900-luvun alussa. Pitkän hännystakin sijaan lounaspuvun takki on lyhyempi, kaulassa on aina solmio ja paidassa on tavalliset kaulukset. Lounaspuku oli aikoinaan juuri sopiva asu miehelle, joka halusi pukeutua astetta hienommin mutta ei virallisesti sakettiin tai frakkiin.

Lounaspukua käytettiin esimerkiksi laki- ja pankkialalla ennen kuin puku löi itsensä läpi miesten edustavana työasuna ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Suurin suosio lounaspuvulla oli 1920- ja 30-luvuilla, jolloin saketti oli jo katoamassa arkikäytöstä, mutta jolloin pelkkä puku koettiin turhan epämuodolliseksi. Suomessakin lounaspuku on ollut yleisessä käytössä muun Euroopan kanssa. Seuraava lainaus on peräisin Erkki Kivijärven nimimerkillä Bagheera kirjoittamasta teoksesta Luomakunnan herra (1927, Helsinki, Otava): “Lunch-coat: liivi samaa kuin takki (olen nähnyt harmaata paljon), juovikkaat housut, huopahattu, valkoinen paita, kaksinkertainen kaulus, kravatti neulalla.”

Tänä päivänä lounaspuku on miltei kadonnut kaikkialla länsimaissa, mutta sukupuuton syy on epäselvä. Yleensä kaikkein juhlavin asu katoaa, kun miehet joukolla haluavat jotakin rennompaa ja mukavampaa ylleen. Silti frakki, smokki ja saketti ovat yhä käytössä, mutta vähemmän virallinen lounaspuku ei. Brittein saarilla lounaspuku oli satunnainen näky virallisissa pörsseissä yhä 1960-luvulla, ja jotkin päiväsaikaan kokoontuvat vapaamuurarien loosit suosivat lounaspukua yhä tänä päivänä. Kenties viimeinen laajalti nähty lounaspukutilaisuus oli Ronald Reaganin virkaanastujaiset vuonna 1981. Reagan ei halunnut tilaisuudesta jäykkää, mutta ei myöskään kokenut tumman puvun sopivan harvinaiseen seremoniaan, joten lounaspuku oli luonnollinen valinta.

Musta takki, liivi, valkoinen kauluspaita, solmio, mustat kengät ja taskuliina ovat vielä käytössä, eikä kokonaisuudesta puutu kuin sakettihousut. Asu on myös puolivirallinen eli vähemmän jäykkä kuin saketti tai frakki, joten se toimisi hyvin seremoniallisissa ammateissa tai juhlissa ennen kello kuutta. Etikettikirjojen mukaan lounaspuku oli aikoinaan sopiva valinta edustavien ammattien arkiasuksi tai häiden, hautajaisten, kastajaisten, tanssiaisten ja muiden hienojen päivätilaisuuksien viettoon. Myös häävieraat valitsivat usein lounaspuvun, kun sulhon yllä oli hienompi saketti.

Puolivirallisessa häätilaisuudessa sulho pukeutuu tummanharmaaseen takkiin, vaaleanharmaaseen tai beigeen liiviin. Hautajaisissa surija valitsee täysmustan takin ja liivin. Euroopassa ja Kansainyhteisön maissa lounaspuku valittiin virallisissa päivätapahtumissa, joiden kuluessa asu vaihtuu kello 18 jälkeen smokkiin. Stroller-nimike on käytössä Amerikassa, Englannin puolella yleisempi nimi on black lounge. Toinen poikkeus ovat Englannin perinteisessä lainkäyössä barrister-toimessa olevat, jotka pukeutuvat satunnaisesti lounaspukuun. Saksassa asun nimike on Stresemann, kansleri Gustav Stresemannin mukaan, Japanissa puolestaan Director’s suit, termin Inside director mukaisesti. Tänä päivänä lounaspuvun käyttö on liki kadonnut.

Lounaspuvun anatomia

Lounaspuvuntakki on yksi- tai kaksirivinen ja väriltään musta tai tummanharmaa. Takissa on yleensä pysty- tai lovikäänteet. Se näyttää tavalliselta puvuntakilta, mutta takin taskut ovat aina juhlavinta kahden kantin mallia eli niissä ei ole läppää. Takkia käytetään vain osana lounaspukua. Pelkistetyimmässä mallissa ei ole takahalkiota. Takin käänteissä ja napeissa ei ole silkkipäällystä, napit valmistetaan naudansarvesta.

Lounaspuvun housut seuraavat sakettihousujen hienouksia ja sakettinsa housuja voi käyttää vapaasti. Housujen kuvio on juovikas, paksuraitainen, ruudukko tai pieni kukonaskel. Lounaspuku on puolivirallinen, joten housuissa voi olla erottuvampi kuvio kuin muodollisissa ilta-asuissa.

Lounaspuvun paita on yleensä valkoinen pukupaita, jonka kaulus on mahdollisimman jäykkä ja siten edustava. Kalvosimet ovat ranskalaiset, ja ne suljetaan kalvosinnapeilla. Kaulus on samanlainen käännettävä malli kuin pukupaidoissa. Myös vaalea paita, kuten sininen tai kermanvärinen, on mahdollinen. Kaulus ja kalvosimet ovat tällöin valkoiset.

Lounaspuvun liivi on mieluiten kaksirivinen, sillä se on juhlavampi. Liivi on samaa kangasta kuin takki ja väriltään harmaa, musta tai beige. Se valmistetaan villasta ja leikataan käänteillä, joiden muoto on vapaa.
Solmio on harmaa tai hopeinen, mutta hienovarainen kuvio on ollut yleinen. Esimerkiksi macclesfield- ja spitalfields-kuviot ovat juuri sopivia juhlaviin hetkiin. Lounaspuvun taskuliina on valkoinen ja hillitysti taiteltu, mieluiten pellavaa tai puuvillaa.

Jalkineet ovat mustat, pelkistetyt ja vasikannahkaa. Syksyllä ja talvella musta balmoral-varrekas on luontainen valinta. Sukat ovat harmaat, pelkistetyt ja miljoonahousujen kuvioon sopivat. Puoleen sääreen ulottuva pituus takaa karvasäärten pysyvän peitossa. Värillinen sukka erittäin tummassa, miltei mustassa sävyssä tuo asuun vaihtelua.
Päällystakki on pelkistetty ja harmaa taikka musta. Juhlavimmat mallit ovat paras asun täydentäjä. Lounaspuvun luontaisin päähine on homburg tai fedora harmaana taikka mustana. Lounaspuvun käsineet ovat harmaat tai mustat ja nahkaa.

Summa summarum

Kokonaisuutena lounaspuku on siis smokin päiväajan vastine. Lounaspuku on myös oikein sopiva hääasu, mutta nykyisin tietoisuus siitä on liki kadonnut. Tämä on suuri sääli, koska tämä asu on etiketin puolesta yhä sopiva käyttöön esimerkiksi mitalia vastaanottaessa, häissä sekä valtiollisissa ja suurlähetystöllisissä tilaisuuksissa. Mielestäni lounaspuku voisi palata arkikäyttöön niissä ammateissa, joissa muodollisuus ja vakavuus yhdistyvät. Musta puvuntakki ja -liivit, valkoinen kauluspaita, solmio, mustat kengät ja taskuliina ovat jo käytössä, eikä pukeutujan tarvitsisi kuin vaihtaa mustat housunsa raidallisiin sakettihousuihin. Lounaspuku olisi erittäin passeli asu ministerille, korkeimman oikeuden tuomarille, pääministerille sekä presidentille – näin muutama ensin mieleen tuleva mainiten. Valitettavasti tyylin suhteen valta, voima ja kunnia ei ole minun käsissäni.

Kuvissa on Styleforumin jäsen Butlerin 2000-luvun versio perinteisestä lounaspuvusta, L. Fellowsin kuvituksia 30-luvulta, yksi vanha valokuva, Kotilieden artikkeli vuodelta 1938 sekä Tampereen Pukutehtaan katalogin sivu vuodelta 1935. Artikkelissa avusti Flanööri, josta suuri kiitos hänelle.

Kutsussa tumma puku (engl. lounge suit) tarkoittaa äärimmilleen pelkistettyä kokonaisuutta, joka eroaa bisnespuvusta. Toimistossa asu on useimmiten vapaa, kunhan yllä on puku, mutta tumma puku on etikettimerkintä, jolla juhlatilanne erotetaan arjesta. Tumma puku syntyi hiljalleen, kun sakettia lyhennettiin ja muokattiin lyhyiden maaseutuasujen esimerkillä. Brittimies kyllästyi isän ja isoisänsä tunkkaiseen maailmankuvaan ja ensimmäisen suuren sodan seurauksena säätyläisyhteiskunta mureni, keskiluokka nousi ja hienostosukujen valta katosi demokratian sekä menetettyjen maa-alueiden mukana. Kun aatelin mailla asunut ja vastineeksi herrasväen maata työstänyt väki siirtyi viljelemään omaa maata, omistava luokka menetti tulonsa. Huomattavia rakennuksia ja palvelusväkeä ei enää ollut varaa ylläpitää, joten mennyt maailma murtui. Sen myötä viralliset ja eriarvoisuudesta kielivät asut haluttiin vaihtaa, ja sakettien sekä lounaspukujen tilalle päiväkäyttöön ilmestyi tumma puku. Nimensä se on saanut alun perin oleskeluun (lounging), ei juhlaan sopivasta käytöstä.

Tummanharmaa flanellipuku kermanvärisen kauluspaidan, kirkkaansinisen kudotun pallosolmion ja kermanvärisen silkkiliinan kera.

Tumma puku on kaksi- tai kolmiosainen asu, joka valmistetaan samasta kankaasta yhdessä kannettavaksi. Se on virallisin miehen siisti päiväasu ja laajassa käytössä tänä päivänä. Erityiset juhla-asut, kuten lounaspuku, smokki, saketti ja frakki, on varattu juhlatilaisuuksiin, kun taas tumma puku toimii paremmin sellaisissa hienoissa tapahtumissa, jotka eivät vaadi suurta vaivaa, seremoniaa, etikettiä tai järjestelyä. Esimerkiksi Nobel-palkintogaala ja Linnan juhlat ovat sellaisia tapahtumia, joita järjestäjä haluaa juhla-asulla kunnioitettavan, kun taas bisneslounas, oopperan ensi-ilta ja häät ovat nykyisin vähemmän muodollisia tumman puvun tilaisuuksia. Toki kutsujen järjestäjä voi vapaasti toivoa myös juhla-asua tai jotakin hyvin epämuodollista, sillä kutsuja yleensä myös maksaa kestit.
Tumman puvun väri on musta, tummanharmaa tai hyvin tumma sininen, mutta musta on kovin vakava päiväkäyttöön ja sopii parhaiten hautajaisiin. Vaikka asu on tumma, sen kankaassa voi olla hienovarainen kuviointi. Suuret ruudukot tai erottuvat liituraidat ovat turhan näkyviä, niiden sijasta paremmin toimii erottuva kankaan kudos, kuten hopsack tai pienenpieni kalanruoto. Sileä kampalankavilla on edustavin kangas, mutta talvella myös flanellin kaltaiset pörröiset kankaat toimivat hyvin. Mitä tummempi värisävy, vähemmän koristeltu puku ja pelkistetympi kangas, sitä virallisempi tumma puku on. Jos on epävarma suuntaan tai toiseen, on turvallisempi valita hieman tylsä mutta turvallinen vaihtoehto.

Tumman puvun takki on joko yksi- tai kaksirivinen. Virallisin tumma puku muistuttaa smokkia eli siinä on pystykäänteet, yksi nappi ja kaksirivinen liivi. Tätä mallia näkee harvoin, joten se voi olla arjessa turhan erottuva lisä vaatekaappiin. Toiseksi virallisin on kaksinappinen, yksirivinen ja lovikäänteinen takki kaksirivisen liivin kera. Tämä jo toimii paremmin myös toimistossa, vaikka kaksirivinen liivi on harvoin nähty lisä. Liivin voi toki jättää pois, jos se ei miellytä tai on hiostava. Liivittömät puvut ovat vähemmän muodollisia. Takin ja puvun kangas on koristelematon ja hillitysti kudottu. Jos muilla osallistujilla ei ole kukkaa takin käänteessään, on se parempi jättää pois omasta. Pelkistetyimmän puvun taskuissa ei ole läppiä eikä selässä halkiota. Käänteiden muoto on puvun tärkein ja näkyvin yksityiskohta. Kaksi- ja kolmenappisissa puvuissa takin alin nappi jätetään perinteen mukaisesti sulkematta.

Tumman puvun housut ovat samaa kangasta kuin takki, ja niissä on mieluiten korkea vyötärö, joka estää pussittavaa paitaa näkymästä napitetun takin alta. Jos haluaa hienomman ilmeen, upslaakit on hyvä jättää pois niin kuin juhla-asujen lahkeissa tehdään.
Tumman puvun liivi on yksi- tai kaksirivinen ja samaa kangasta kuin muu puku. Hienommissa liiveissä on käänteet, mutta arjessa ne voivat olla turhan muodollinen lisä. Samoin kaksirivinen liivi on juhlallisempi ja sopii paremmin hienoihin tumman puvun tilaisuuksiin. Vuoriselkämys tekee liivistä viileämmän. Alinta nappia ei perinteisesti kiinnitetä, sillä näin liivi on mukavampi istuessa. Tapa sai anekdootin mukaan alkunsa ikipullean Edvard VII:n esimerkistä.

Tumman puvun kauluspaita on virallisimmissa tilaisuuksissa valkoinen, mahdollisimman hillitysti kudottu, ja siinä on ranskalaiset kalvosimet, jotka kiinnitetään kalvosinnapeilla. Mitä jäykempi kaulus, sitä paremmin se säilyy tanassa ja edustavana. Tilaisuudesta riippuen myös kermanvärinen tai hienovaraisesti kuvioitu paita ovat vaihtoehtoja. Pienet kuviot, jotka eivät erotu kaukaa, ovat kiinnostavia silmille. Esimerkiksi valkoinen raita valkoisella kankaalla on tällainen hienovarainen lisä.

Tumman puvun solmio on hienoimmillaan joko harmaa tai hopeinen. Nämä värit ovat peräisin saketista, joka on muodollisin miehen päiväjuhla-asu. Hyvin pieni kuvio solmiossa on yksi tapa elävöittää asuaan. Vähemmän muodollisissa tumman puvun tilaisuuksissa solmion väri on tumma ja kuvio erottuvampi. Esimerkiksi tummansininen solmio valkoisin palloin on passeli miltei kaikkialla. Musta solmio kuuluu hautajaisiin. Kaulasta unohtunut solmio tumman puvun juhlissa on hutilointia, sillä se kuuluu kokonaisuuteen.

Tumman puvun taskuliina on juhlatilaisuuksissa yleensä valkoinen ja hillitysti taiteltu. Hienovarainen kuviointi virkistää. Materiaaleista pellava on hienoin, silkki ja puuvilla toimivat myös. Värillinen, mutta pelkistetty liina on harvoja mahdollisuuksia tumman puvun piristämiseen. Arkisemmissa tumman puvun tilaisuuksissa väri- ja kuvioskaala on laaja, toki hillityn rajoissa.

Olkaimet ovat varmempi tapa pitää housunsa yllä, eikä niissä ole vyön lailla räikeää solkea, joka voisi kiillellä toisten silmiin. Jos silti valitsee vyön, se on jalkineiden lailla musta ja mahdollisimman pelkistetty.

Tumman puvun sukat ovat mieluusti samaa väriä kuin housut tai jalkineet. Näin muodostuu yhtenäinen jatkumo pukukengistä nilkkaan tai nilkasta lahkeeseen. Sukissa voi olla pieni kuviointi. Sääripituus on varmin valinta, jotta iho ei vilku missään asennossa. Silkkisukka ei kuulu päiväasuun, joten puuvilla tai hieno villa palvelevat hyvin. Värillinen sukka erittäin tummassa, miltei mustassa sävyssä on mukava keino asun yksilöllistämiseen.

Kalvosinnapit ovat hillityt, mutta juhla-asuista poiketen niiden koristekuvio tai -kivi on vapaammin valittavissa. Hopea ja kulta ovat yleisimmät jalot metallit. Asusteiden metallin väri on hyvä sovittaa yhteen harmonisen ilmeen vuoksi – siis kultakellon kanssa kultaiset napit ja sama toisin päin.

Jalkineet ovat tumman puvun tilaisuuksissa mustat ja mahdollisimman pelkistettyä mallia. Oxford on näistä juhlavin ja sopivin. Ennen juhliin lähtöä on hyvä kiillottaa poponsa suurella antaumuksella. Kiiltonahkakengät eivät kuulu päiväasuihin. Syksyllä ja talvella musta Balmoral-varrekas on mahdollinen.

Päällystakki on polvipituinen ja väriltään tummansininen, -harmaa tai musta. Hillitty kuviointi sopii, kunhan päällystakki on malliltaan virallinen. Tumman puvun päähineeksi musta, harmaa tai tummansininen lierihattu on hyvä. Myös paljas pää palvelee passelisti, mutta pipo ja lätsä on hyvä jättää kotiin. Kaulaliina on tummaa väriä ja hillitty, materiaali on vapaa. Hautajaisissa asuste on yleensä valkoinen. Käsineet ovat mieluiten harmaat tai mustat, sillä nämä värit käyvät parhaiten yhteen mustien jalkineiden kanssa. Nahkapukineet, kuten jalkineet, käsineet ja salkku, ovat yleensä samaa väriä yhtäläisen ilmeen vuoksi. Kunniamerkkejä käytetään vain, jos tilaisuuden kutsu niin pyytää, ja niiden kanssa taskuliina yleensä jää pois.