Keikari.com

Nykyisin pukujen käänteitä dominoi kaksi tyyliä, lovikäänteet ja pystykäänteet. Vanhoja valokuvia tai taidokkaasti puvustettuja elokuvia katseleva kuitenkin havaitsee aiemmin olleen toisin. Käänteiden mallin suhteen oli suurenmoinen vaihtelu sekä koossa että leikkauksissa, mutta jostain kummaksi jääneestä syystä vain kaksi on selvinnyt hyvin elinvoimaisena 2000-luvulle. Ylimmässä kuvassa on niistä yleisin, lovikäänne, joka varsin mitäänsanomattomana ja tylsänä hallitsee pukuimperiumiaan. Tämä malli on ennen kaikkea harmaa sen vuoksi, kun taidokkaasti ja edes hitusen kiinnostavasti leikattuja lovikäänteitä on hyvin vaikea löytää. Tällä saralla italialaiset valmistajat ansaitsevat loputtomat kiitokset, sillä valmistajat, kuten Borrelli, Kiton, Isaia, Brioni ja Attolini tarjoavat niille näyttäviä leikkauksia.

Toisena mallina on jo mainittu pystykäänne, jota näkee eninnä kaksirivisissä puvuissa. Omaan silmääni pystykaulus on miellyttävin valinta, sillä tämä malli näyttää kiinnostavalta jopa kehnoimpien valmistajien takeissa. Pystykaulus pidentää käyttäjäänsä ja nostaa katseen kuin automaattisesti ylöspäin suoraan kasvoihin, joissa silmät toivon mukaan eniten viipyvät. Malli on poikkeuksetta käytössä kaksirivisissä puvuissa, useimmissa smokeissa ja kaikissa frakeissa. Yksirivisten pukujen saralla se on harvinainen näky ja tilaisuus erottua edukseen.

Kolmas tyyppi on todella harvinainen, kenties uniikki malli, jota amerikkalainen dandy-journalisti Gay Talese suosii. En ole koskaan nähnyt Suomessa fishmouth- eli kalansuu-tyylistä käännettä, joka poikkeavan ulkomuotonsa vuoksi on rohkean pukeutujan valinta. Mikäli sen mielii itselleen, tulee asioida hommansa osaavan räätälin pakeilla tai syöksyä ulkomaille ostelemaan. Omistajan tulee myös valmistautua vastaamaan uteliaiden kysymyksiin eksentrisestä mallista, mieluiten kuivan pisteliäästi.

Neljäntenä lovikäänne, jossa on ns. throat latch. Tämä erillinen kangassuikale mahdollistaa käänteiden liittämiseen yhteen siten, että kurkku peittyy lätkällä ja saa suojaa viimalta. Suomessa en ole koskaan tähän malliin törmännyt, brittilässä se on satunnaisesti tarjolla maaseututyyliä seuraavissa tweed-takeissa. Keikarissa esitellyssä Huntsmanin takissa on tämä kaulusmalli tarkemmin havainnollistettu.

Viidentenä vinkkaan lukijan pariisilaiskäänteiden pariin, se on lovi- ja pystykäänteen harvinainen risteymä, joka ei juuri lainkaan käytössä Ranskan ulkopuolella.

Lisäksi on hyvä muistaa harmonian vaatimus. Jokaisen pikku- tai päällystakin kaulusten leveyden on paras vastata miehen rintakehän leveyttä. Tämä on niin tärkeä seikka, että kertaus on paikallaan: kaulusten leveyden tulee olla harmoniassa rintakehän leveyden kanssa. Juuri tämä on pääsyy siihen, miksi valokuvat 70-luvun puvuista nostattavat ivahymyjä: aikakauden liioitellut käänteet eivät sovi oikein kenellekään. Isolle miehelle siis leveät käänteet, pienemmälle veijarille minimaalisemmat. Takin napituskohdan kultainen leikkaus on jonkin verran navan ylä- tai alapuolella, riippuen toki kantajan omasta mausta. Napa on hyvä pitää mielessä, sillä liian suuri poikkeaminen suuntaan tai toiseen tuottaa oudonnäköisen lopputuloksen. Esimerkiksi erittäin matalalle leikatut käänteet, kuten on laita Giorgio Armanin takeissa, eivät pue ketään.

Muistini mukaan Gianni Agnelli oli ensimmäinen laajalti tunnettu hahmo, joka teetti kangastehtaassa liituraidan omalla nimellään. Tämä molto furbo toimi teetti lopputulokseksi kankaan, joka näytti kauempaa aivan tavanomaiselta liituraidalta, mutta Agnellin lähellä oleskeleva saattoi erottaa pienen pienet kirjaimet joissa nimi näkyi selvästi. Matkimisen ollessa yksi suurimpia kunnianosoituksia, Agnellia seurasi Egyptin läpeensä paha hidalgo Hosni Mubarak, jonka pukukangas puhuu samaa kieltä länsimaisin kirjaimin.

Hyvin anonyyminä pysyttelevä mieshenkilö Amerikanmaalta esittelee vaatteitaan blogissa. Näyttäytymis- ja kerskumishalun ymmärtäisi, jos naama tai nimi löytyisi, mutta ei. Erikoisinta koko blogissa on, ettei miehellä ole minkäänlaista yhdistelyntajua. Yksittäiset luomukset ovat parhaimmillaan parasta, mitä Italialla on tarjota, (Brioni yms.) mutta omistajan tyyli on hirveää katsottavaa ja pilaa laadun.

Blogi on erinomainen esimerkki siitä, ettei tyyliä voi ostaa rahalla.

http://whatareyouwearingtoday.blogspot.com

“I don’t consider myself ‘the well-dressed man.’ I don’t make any effort in that direction. I do take a little pains occasionally with my clothes but just to feel comfortable. I also like to wear things that others don’t. I rather enjoy fooling around with a new note here and there to see how it comes off. I don’t think a man’s clothes should be conspicuous. If they are noticed, it should be because of their conservativeness. It depends, of course, on the individual as to how the whole thing comes off.”

-Fred Astaire