Miesten takin käännemallit
4November 15, 2011 by Ville Raivio
Nykyisin pukujen käänteitä dominoi kaksi tyyliä, lovikäänteet ja pystykäänteet. Vanhoja valokuvia tai taidokkaasti puvustettuja elokuvia katseleva kuitenkin havaitsee aiemmin olleen toisin. Käänteiden mallin suhteen oli suurenmoinen vaihtelu sekä koossa että leikkauksissa, mutta jostain kummaksi jääneestä syystä vain kaksi on selvinnyt hyvin elinvoimaisena 2000-luvulle. Ylimmässä kuvassa on niistä yleisin, lovikäänne, joka varsin mitäänsanomattomana ja tylsänä hallitsee pukuimperiumiaan. Tämä malli on ennen kaikkea harmaa sen vuoksi, kun taidokkaasti ja edes hitusen kiinnostavasti leikattuja lovikäänteitä on hyvin vaikea löytää. Tällä saralla italialaiset valmistajat ansaitsevat loputtomat kiitokset, sillä valmistajat, kuten Borrelli, Kiton, Isaia, Brioni ja Attolini tarjoavat niille näyttäviä leikkauksia.
Toisena mallina on jo mainittu pystykäänne, jota näkee eninnä kaksirivisissä puvuissa. Omaan silmääni pystykaulus on miellyttävin valinta, sillä tämä malli näyttää kiinnostavalta jopa kehnoimpien valmistajien takeissa. Pystykaulus pidentää käyttäjäänsä ja nostaa katseen kuin automaattisesti ylöspäin suoraan kasvoihin, joissa silmät toivon mukaan eniten viipyvät. Malli on poikkeuksetta käytössä kaksirivisissä puvuissa, useimmissa smokeissa ja kaikissa frakeissa. Yksirivisten pukujen saralla se on harvinainen näky ja tilaisuus erottua edukseen.
Kolmas tyyppi on todella harvinainen, kenties uniikki malli, jota amerikkalainen dandy-journalisti Gay Talese suosii. En ole koskaan nähnyt Suomessa fishmouth- eli kalansuu-tyylistä käännettä, joka poikkeavan ulkomuotonsa vuoksi on rohkean pukeutujan valinta. Mikäli sen mielii itselleen, tulee asioida hommansa osaavan räätälin pakeilla tai syöksyä ulkomaille ostelemaan. Omistajan tulee myös valmistautua vastaamaan uteliaiden kysymyksiin eksentrisestä mallista, mieluiten kuivan pisteliäästi.
Neljäntenä lovikäänne, jossa on ns. throat latch. Tämä erillinen kangassuikale mahdollistaa käänteiden liittämiseen yhteen siten, että kurkku peittyy lätkällä ja saa suojaa viimalta. Suomessa en ole koskaan tähän malliin törmännyt, brittilässä se on satunnaisesti tarjolla maaseututyyliä seuraavissa tweed-takeissa. Keikarissa esitellyssä Huntsmanin takissa on tämä kaulusmalli tarkemmin havainnollistettu.
Viidentenä vinkkaan lukijan pariisilaiskäänteiden pariin, se on lovi- ja pystykäänteen harvinainen risteymä, joka ei juuri lainkaan käytössä Ranskan ulkopuolella.
Lisäksi on hyvä muistaa harmonian vaatimus. Jokaisen pikku- tai päällystakin kaulusten leveyden on paras vastata miehen rintakehän leveyttä. Tämä on niin tärkeä seikka, että kertaus on paikallaan: kaulusten leveyden tulee olla harmoniassa rintakehän leveyden kanssa. Juuri tämä on pääsyy siihen, miksi valokuvat 70-luvun puvuista nostattavat ivahymyjä: aikakauden liioitellut käänteet eivät sovi oikein kenellekään. Isolle miehelle siis leveät käänteet, pienemmälle veijarille minimaalisemmat. Takin napituskohdan kultainen leikkaus on jonkin verran navan ylä- tai alapuolella, riippuen toki kantajan omasta mausta. Napa on hyvä pitää mielessä, sillä liian suuri poikkeaminen suuntaan tai toiseen tuottaa oudonnäköisen lopputuloksen. Esimerkiksi erittäin matalalle leikatut käänteet, kuten on laita Giorgio Armanin takeissa, eivät pue ketään.
Category Irtotakit, Puvut, Sanastoa
Hosni Mubarak
2November 9, 2011 by Ville Raivio
Muistini mukaan Gianni Agnelli oli ensimmäinen laajalti tunnettu hahmo, joka teetti kangastehtaassa liituraidan omalla nimellään. Tämä molto furbo toimi teetti lopputulokseksi kankaan, joka näytti kauempaa aivan tavanomaiselta liituraidalta, mutta Agnellin lähellä oleskeleva saattoi erottaa pienen pienet kirjaimet joissa nimi näkyi selvästi. Matkimisen ollessa yksi suurimpia kunnianosoituksia, Agnellia seurasi Egyptin läpeensä paha hidalgo Hosni Mubarak, jonka pukukangas puhuu samaa kieltä länsimaisin kirjaimin.
Category Eksentrisyydet
Whatareyouwearingtoday
10November 9, 2011 by Ville Raivio
Hyvin anonyyminä pysyttelevä mieshenkilö Amerikanmaalta esittelee vaatteitaan blogissa. Näyttäytymis- ja kerskumishalun ymmärtäisi, jos naama tai nimi löytyisi, mutta ei. Erikoisinta koko blogissa on, ettei miehellä ole minkäänlaista yhdistelyntajua. Yksittäiset luomukset ovat parhaimmillaan parasta, mitä Italialla on tarjota, (Brioni yms.) mutta omistajan tyyli on hirveää katsottavaa ja pilaa laadun.
Blogi on erinomainen esimerkki siitä, ettei tyyliä voi ostaa rahalla.
Category Eksentrisyydet, Linkkikokoelma, Tyylivirheitä
Astaireism
0November 9, 2011 by Ville Raivio
“I don’t consider myself ‘the well-dressed man.’ I don’t make any effort in that direction. I do take a little pains occasionally with my clothes but just to feel comfortable. I also like to wear things that others don’t. I rather enjoy fooling around with a new note here and there to see how it comes off. I don’t think a man’s clothes should be conspicuous. If they are noticed, it should be because of their conservativeness. It depends, of course, on the individual as to how the whole thing comes off.”
-Fred Astaire
Category Aforismit ja lainaukset
Harmaat flanellihousut
3November 9, 2011 by Ville Raivio
Flanelli (eng. flannel) on pehmeä villa- tai puuvillakangas, joka on kudonnan aikana vanutettu ja sen pinta kutomisen jälkeen harjattu. Kankaassa on vahva palttina- tai toimikaskudos, joka jää nukan alle piiloon. Pinnan käsittely tapahtuu mekaanisesti metalliharjoilla, jotka hankaavat väljästi kudotun kankaan nukalle. Usein vain toinen puoli harjataan. Jos kangasta ei lainkaan harjata, tällainen flanelli saa pehmeytensä väljästi kudotuista langoista. Flanelli valmistettiin alun perin karstatusta villasta tai kampalangoista. Sanan alkuperä on hämärä, mutta walesilaista alkuperää on ehdotettu, sillä jo 1500-luvulla seudulla oli käytössä samankaltainen kangas, joka tunnettiin nimellä gwlanen. Nykymuotoista flanellia on kudottu Brittein saarilla 1600-luvulta lähtien, kun karstauspajat levisivät ympäri tienoita. Satoja vuosia sitten flanellikankaan väri saatiin aikaan yhdistämällä valkoisia, sinisiä, ruskeita ja mustia villoja. Vaaleimmat sävyt luonnistuivat rikkidioksidilla valkaisten. Nykyisin sama toimi onnistuu kätevästi villasta kuin villasta väriaineilla.
Flanellia käytettiin ensin skottitartaaneihin, alusvaatteisiin, kodintekstiileihin sekä urheiluvaatteisiin, kuten krikettihousuihin, vasta 1800-luvun lopulla myös urheiluvaatteisiin. Matka hienompiin vaatteisiin oli vain ajan kysymys ja 1900-luvun alussa valkoiset flanellihousut olivat herraskainen, mutta auttamattoman kuuma kesäasu myös Suomessa. Jo 20-luvulla flanellipuvut olivat edustava työasu. Kangas on ilman muuta parhaimmillaan syksyn ja talven koleudessa, jota vastaan nukkainen pinta eristää mainiosti. 1950-luvun Amerikassa flanelli oli niin suuressa suosiossa, että flanellipuku pääsi sivuosaan aikanaan suositussa elokuvassa The Man in the Grey Flannel Suit (1956). Filmissä ja sen innoittaneessa kirjassa flanellipuku, aikansa toimistotyöläisen univormu, edustaa työelämän vaatimuksia, tylsyyttä, mukautumista ja yksilön katoamista.
Tänä päivänä flanellista valmistetaan peitteitä, lakanoita, paitoja, kylpytakkeja, pyjamia ja vaatekankaita. Näistä kaikille tuttuja ovat ainakin rauhoittavan pehmeät pyjamat ja räikeät flanellipaidat, työvaatteiden klassikko, joka nousi arvossa 90-luvun muusikoiden yllä. Vaikka paidan mielikuvat osoittavat tukkijätkien suuntaan, flanellipaita on paikallaan kenen tahansa talvivalikoimassa. Suuressa maailmassa yleinen talviajan asu on flanellipuku, jota Suomessa näkee harvoin. Kauempana myös harmaat flanelliset suorat housut ovat arvossaan, sillä ne voidaan yhdistää miltei rajoituksetta eri irtotakkien tai kankaiden kera. Flanellissa on mattapinta, joka toimii mainiosti valoa vahvemmin heijastavien kankaiden kontrastina. Joko ulkopinnalle tai molemmille puolille harjattu nukka taas eristää tehokkaasti ja pitää olon lämpimänä. Suoraan iholla flanelli lämmittää vielä miellyttävämmin kuin päällysvaatteessa. Suomenkaan talvi ei enää tunnu samalta, kun lämmön takaa flanelli.
Flanellin väri on yleensä laikukas ja kiehtova sekoitus monia sävyjä. Jos farkkuja ei huomioida, harmaat villakankaiset flanellihousut ovat monipuolisin miesten irtohousumalli, jonka virallisuus vaihtelee kankaan tummuuden mukaan. Ne voi myös pukea hienommaksi tai rennommaksi pelkästään muita vaatekappaleita vaihtelemalla. Esimerkiksi mustat oxfordit ja sukat tekevät housuista edustavat, mutta oranssit jalkineet ja sukat taas hyvin kevyet. Harmaa väri myös kelpuuttaa minkä tahansa väriset jalkineet. Todennäköisesti valokuvatuin harmaan flanellin suurlähettiläs oli Fred Astaire, ja kuva-arkistot ovat pullollaan kuvia steppimestarista eri vaatekokonaisuuksissa, jotka nivoutuvat näiden housujen ympärille.
Harmailla flanelleilla aloitettuaan housujen edut toteaa taatusti, joten ruskeat tai beiget flanellihousut ovat luonnollinen lisä yhdistelmäasujen ystävälle. Ajaton, loputtoman monipuolinen ja lämmin: harmaat flanellit ovat taatusti vielä viiden vuosikymmenen jälkeen varmalla vakaalla paikallaan.
Category Housut
Copyright © 2023 Ville Raivio
