Keikari.com

Fair Isle -neule on melko räikeästä ilmeestään huolimatta vakiintunut osaksi klassisen miesten tyylin kaanonia. Fair Isle on Iso-Britannian etäisin asutettu saari ja neuleen nimen takana. Sen väkiluku oli vielä 1900-luvun alkupuolella päälle neljän sadan, mutta tänä päivänä vain 69. Tämä haastavan meren ympäröimä pikkusaari olisi tuskin kovin tunnettu, ellei 1900-luvun suurin dandy, Windsorin herttua, olisi mielistynyt sen uniikkiin neuleeseen. Fair Isle -neuleet nousivat maailmanmaineeseen, kun tyyli-ikoni käytti niitä ensi kerran julkisesti vuonna 1921. Perinteisissä saarineuleissa on noin viisi eri väriä, joista vain kaksi väriä jokaista riviä kohden. Saaren asukkaat ovat eläneet Pronssikaudesta alkaen täysin sääolosuhteiden armoilla, joten neuleista on luotu mahdollisimman kestäviä ja paksuja. Neulontatekniikasta kiinnostuneille Wikipedia tarjoaa enemmän infoa englanniksi.

Windsorin herttuan myötä neuleiden kysyntä lähti käsistä, eikä into autenttisia Fair Isle -neuleita kohtaan ole sammunut. Valtaosa saarella elävistä naisista elättää itsensä kutomalla neuleita, miesten vastatessa maanviljelystä. Kuten oletettavissa on, valtaosa markkinoilla olevista neuleista on Fair Isle -tyyppisiä vain nimeltään – autenttisia saarella kudottuja versioita on tarjolla hyvin rajatusti ja korkeaan hintaan. Yleisiä neulekuvioita ovat kukat sekä geometriset muodot ja norjalaisneuleista poiketen Fair Isle -luomukset ovat aina räikeitä. Näin ollen tämä neulemalli on parhaimmillaan samassa käytössä, mihin Windsorin herttua sitä yleisimmin sovelsi: irtotakkien alla piilossa, pientä väriä lisäämässä. Muussa tapauksessa on todennäköistä, että neule aiheuttaa katsojassa vilinää silmissä ja särkyä päässä.

Kaarle Erkki Kivijärvi oli kirjailija ja lehtimies, joka toimi päätyönään Helsingin Sanomien toimittajana ja toimitussihteerinä. Hän kirjoitti HS:n ohella lukuisiin suomalaisiin julkaisuihin ja keskittyi erityisesti kultuuritarjontaan. Kivijärvi toimi uransa aikana neljä vuotta Viipurin maaseututeatterin johtajana ja toimi teatterikriitikkona, joka muiden arvostelun ohella loi kahdeksan näytelmää. Suomen Kuvalehteen tämä armoitettu sanamies kirjoitti nimimerkillään Bagheera palstaa nimeltä “Saako? Sopiiko?”, joka keskittyi tapakulttuurin hienouksien erittelyyn ja ohjeisiin sopivasta pukeutumisesta. Aikalaisten kirjallisten luonnehdintojen perusteella Erkki Kivijärvi oli melkoinen dandy aikakaudella, jolloin miehet yhä kilpailivat siitä, kuka pukeutuisi, käyttäytyisi ja ottaisi toiset huomioon taitavimmin. Nykyisin on kaikki toisin.

Vuonna 1927 julkaistu “Luomakunnan Herra: Miehisen Pukeutumisen Laki- ja Ohjekirja” on hurmaavan vanhakantainen paitsi kieleltään, myös maailmankatsomukseltaan. 2000-luvun kulkija hyötyy teoksesta lähinnä kultuurihistoriallisena aikakapselina, joka todistaa myös suomesta löytyneen herrasmiehiä, joille jalkineiden ja pukujen teettäminen oli arkipäivää ja etiketin tuntemus osa sydämen sivistystä. Lisäksi herkullisen tarkkoja ovat Kivijärven pohdinnat esimerkiksi siitä, kuinka olisi sopivaa pukeutua tilaisuuteen, joka alkaa kello neljän tai viiden aikaan. Tämä on sikäli tärkeä eronteko, koska aikanaan kello kuuden jälkeen päiväasu tuli vaihtaa ilta-asuun, eikä kukaan pitänyt tätä pikkutarkkaa lisävaivannäköä turhana. Kivijärven teoksessa myös huokaillaan Savile Row’n Henry Poolen taitavuudelle, pelätään jatkuvasti löysentyvien pukeutumissääntöjen tuomaa tapakultuurin rappeutumista ja todetaan seuraavaa: “Oikea gentlemanni ei osta alusvaatteitaankaan valmiina, vaan teettää ne, samoin kuin pukunsakin vartavasten itselleen, mitan mukaan.”

Harvinaiseksi käynyt teos on suorastaan pakollinen lisä vintage-intoilijoille, tapakulttuurista kiinnostuneille sekä klassista miesten tyylikirjallisuutta keräileville. Muille Luomakunnan Herra on ainoastaan ehdottoman suositeltava.

Vuonna 1750 John Ross perusti ruoskaverstaan Piccadillyn kadun varrelle. Herrasmies nimeltä James Swaine osti hänen kauppansa vuonna 1798, jahka oli ensin joitakin vuosia toiminut toisen ruoskia valmistavan verstaan pomomiehenä. Hän laajensi tuotevalikoiman kattamaan myös sateenvarjot, nahkatuotteet sekä vaatteet. Kuningas Yrjö kolmannelta saatu kuninkaallisen hovihankkijan sinetti takasi suuren menestyksen, jota pönkitti entisestään Yrjön poikien suoma suitsutus. Liike tuli tunnetuksi nimenomaan korkean laatunsa vuoksi.

Vuonna 1835 James Swaine muutti liikkeensä Piccadillyn varrelle. Kun hänen poikansa Edward otti avukseen sisarenpoikansa, Swaine Adeney oli syntynyt. Lontoon Crystal Palacessa pidetty suuri maailmannäyttely vuonna 1851 houkutti SW:n asettamaan tuotteitaan näytteille. Useita kultamitaleja satoi heidän suuntaansa, ja menestys sai yhtiön lähtemään myös 1900 pidettyyn Pariisin maailmannäyttelyyn. Lisää ylistystä seurasi, ja tällöin Swaine Adeney tunnettiin maailman korkealuokkaisimpana nahkatuotteiden valmistajana kautta Euroopan.

Thomas Brigg and Son’s -niminen liike perustettiin vuonna 1836. Se erikoistui hienoimpien metsästyskeppien, sateenvarjojen ja kävelykeppien valmistukseen, ja tilat sijaitsivat kivenheiton päässä SW:n puodista. Yhtiön liiketoiminta rullasi mainiosti, kunnes Toinen Maailmansota huonosti käyttäytyvine saksalaisineen aiheutti Pariisin myymälän tuhon. Swaine Adeney päätti toimia, ja esitetty tarjous johti vuonna 1943 Swaine Adeney Brigg & Sons -nimisen sanamonsterin syntymiseen. Sittemmin yhdistelmä on pysynyt, joskin Swaine Adeney on yleisin kutsumanimi.

Kaksisataaviisikymmenvuotiset perinteet elävät vahvasti tänä päivänä: monet mallit ovat pysyneet samoina yli sadan vuoden ajan, ja alusta loppuun käsityönä tehdyt tuotteet ovat niin mestarillista laatua kuin alalla vain voi saavuttaa. St. Jamesin kadun varrella sijaitseva ainoa myymälä on historiallisella paikalla. Sateenvarjonheiton päässä on aina yhtä mainio Ritz-hotelli, liki vastapäätä Jermyn Street ja likellä useita perinteisiä herrain klubeja, joiden jäsenet asioivat parhaimmillaan liikkeessä useamman sukupolven aikana. SW:n verstas lähellä Cambridgea on yksi Englannin viimeisistä korkealaatuisten nahka-artikkeleiden valmistamoista, ja asiakkaat voivat lähettää sinne tavaransa korjaukseen. Asiakaspalvelu on kunnia-asia.

SW:n kaltaiset liikkeet ja instituutiot ovat hyvin harvinaisia. Lähin vertauskohta nahkatuotteissa lienee Louis Vuitton, mutta tämä ranskansarjalainen on ajautunut logoineen mauttoman ökyilyn suohon. Niinpä Swaine Adeney lienee ainoa varteenotettava valinta äärimmäistä laatua ja eksklusiivisuutta arvostavalle herrasmiehelle, joka toivoo salkkunsa olevan elämän kestävä sijoitus, rakas apulainen ja hillityssä asussaan täydellinen. Liikkeen tarjoamille sateenvarjoille ei ole vertauskohdetta, ne ovat yksinkertaisesti maailman laadukkaimmat. Harmi kyllä käsintehdyille sateenvarjoille kertyy vähintään 200 euron hintalappu, ja salkut lähtevät noin 850 eurosta.

SW on myös suunnitellut Indiana Jones -hahmon kuuluisan huopahatun, sekä James Bondin useassa filmissä kantaman salkun. Nämä artikkelit ovat perusvalikoimassa melko korkeaan hintaan, jos fani moista haluaa. Myös mittatilauksia vastaanotetaan, jos asiakkaalla on aikaa odottaa valmista tuotetta. Salkkujen ajaton kauneus sykähdyttää. Erityisesti harvinainen Gladstone-laukku kuuluisi pikemminkin jalustalle kuin käsipuoleen keikkumaan.

http://www.swaineadeney.co.uk/

Savile Row’n nuorempaa, rennompaa polvea edustavan Timothy Everestin verstas tarjoaa pienen kurkistuksen modernin englantilaisen tilausvalmistuksen kulisseihin.

Timothy Everest: British Style Genius – A Cut Above from Timothy Everest on Vimeo.