Lukija BK kysyi minulta, mitä vaatevalmistajia aion välttää jatkossa. Tässä siis uuden jutun aihe, josta ehkä on pohdittavaa toisillekin. Heti alkuun on kuitenkin todettava, että syyni ovat erittäin subjektiivisia. Yhden miehen hyvä on toisen huono, yhdelle sopiva ei sovi toiselle, ja näin edelleen. Lisäksi voin kommentoida vain sellaisia hepeneitä, joita olen kokeillut jossakin vaiheessa useampia. Yhden vaatekappaleen perusteella ei ole mielekästä antaa tuomiota koko yritykselle. Seuraavassa siis joitakin valmistajia, jotka nousevat mieleen tällä hetkellä.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Luottohankkijat 2018 -listalta puolestaan näkee, mitä kokeilemiani valmistajia arvostan suuren suuresti.

* * *

Rozsnyai tarjoaa mainion hinta-laatusuhteen, mutta heidän lestiensä muotoilu on kovin heikkoa.

Buday tarjoaa myös kunnon hinta-laatusuhteen, mutta unkarilaisissa pareissa muotoilun voittaa Vass.

Vassin jalkineita en todennäköisesti suosi jatkossa, sillä pajan lestit ovat kaikki verraten korkeita jalkapöydän yllä ja kookkaita kantakupista. Olen kokeillut useimpia niistä, eivätkä ne sovi jalkaani. Samoin en pidä tavasta, jolla pajan käyttämät päällisnahkat ikääntyvät. Ne ovat kelpo aniliinivärjättyä vasikkaa, mutta Vass ei käytä vuotien laadukkaimpia kohtia vaan leikkaa parinsa myös sellaisista kohdista, joita tietyt valmistajat eivät käytä. Näihin melko paksuihin päällisiin syntyy ajan kanssa ryppyjä, jotka ovat syvempiä kuin toivoisin. Syy on hintatason saavuttamisessa – Vass on ongelmistaan huolimatta hintatasonsa kruununjalokivi.

Alden valmistaa oikein kestäviä pareja, mutta niiden viimeistely on paikoin sotkuista, ja lestien muotoilu muistuttaa enemmän sämpylää kuin kurvikasta daamia. Kaaret erottavat lestit toisistaan.

Church’s valmistaa hyvin brittiläisiä popoja, mutta lestit ovat pulleroita ja Pradan vallattua firman hinnat ovat nousseet, ja uusien mallien joukkoon on ilmestynyt karmivia muotikäkättimiä.

Tricker’sin parit kestävät vaikka mitä, mutta lestit ovat kuivia englantilaisia sämpylöitä.

Allen-Edmonds oli aikanaan yksi suurimpia pettymyksiä: nahkat rypistyivät kaarelle, eikä tukematon pohjarakenne ole mukava käytössä. Myös lestit ja viimeistely ontuvat kuin entinen tanssija.

Meermin on aluksi lupaava, mutta käytössä mukavuus ei ole koskaan läsnä, ja nahkojen pinnoitteet tekevät niistä ikävän näköisiä.

Luxirea en käytä jatkossa, sillä pajan laadunvalvonta epäonnistui kerta tilauksen jälkeen. Kun he onnistuvat saamaan kaikki yksityiskohdat ja mitat kohdalleen, palvelu on erinomainen. Tämä kuitenkin onnistuu harvoin.

Charles Tyrwhitt on erittäin hyvä valmistaja opiskelijalle tai vaatimattomalle pukeutujalle, mutta pidemmän päälle firman materiaalit eivät ikäänny hyvin, ja leikkaukset ovat joko liian kireitä taikka väljiä minulle.

Stenströmsiä en käytä jatkossa, sillä muilta saa korkeampaa laatua halvemmalla.

Etonin paitojen kohdalla on samoin.

Charvet valmistaa oikein siistejä kauluspaitoja, mutta valmismallien hinnoittelu on hirvittävä, eikä niissä ole mitään erityistä.

Brionin kauluspaidoissa ei ole mitään erityistä, joka selittäisi niiden hinnan. Tehtaan takit ja housut ja puvut ovat kuitenkin lajissaan taidetta.

Borrellin kauluspaidat ovat hienoja, mutta turhan usein niiden ompeleet heittelevät ja ovat epäsiistejä. Tehtaan hintatasolla tämän ei pitäisi toteutua.

Cordingsin kauluspaidat ovat tyylipuhdasta brittiläistä maaseututyyliä, mutta niiden mitoitus on valtaisa ja kankaat nukkaantuvat pesussa.

Truzzin kauluspaidat ovat todella siististi valmistettuja, mutta niiden kaulusten muotoilu on heikkoa ja kaulusten koko pieni.

Paularunin käsineet ovat siististi ommeltuja, mutta mittojen mukaan tehdyissä malleissa koko heittelee joka parissa.