Arkipuku
7December 27, 2015 by Ville Raivio
Arkipuku on vuonna 2015 aito oksymoroni, sillä yhdyssanaan on liitetty ääripäät. Puku on nykyisin juhlan tai työn merkki, johon harva sonnustautuu arkena. Silti tämä sanapari on juuri se, joka Erkki Kivijärjen etikettikirjassa Luomakunnan herra (1927) kuvaa englanninkielistä termiä casual suit, siis epämuodollinen tai vapaa-ajan puku, ystävien kesken arkipuku. Kivijärven teos on liki sadan vuoden takaa, jolloin moni mies verhoitui pukuun myös työpäivän päätyttyä tai viikonloppuisin. Kaikki muuttuu, mutta tavallaan mikään ei katoa. Semantiikka pukineiden välillä on säilynyt: bisnespuku on yhä tumma, pelkistetty, sileää kangasta, hillitty ja hieman tylsä, mutta varma. Arkipuku taas on voinut ja yhä voi olla melkein millainen vain, kunhan sen housut sekä takki ovat samaa kangasta, ja seuraavat puvun yleistä ilmettä.
Pukimo Raivion tuotteita
 |  |
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa
Arkipuvun esimerkkiä: kangas flanellia timanttikudoksella, kookkaat paikkataskut, rakenteettomat hartiat, housuissa ei laskoksia
Tavallaan pukukin on arkivaate, sillä se syntyi 1800-luvun puolivälissä herrasväen vapaa-ajan tarpeisiin. Varhaiset puvut olivat metsästys-, purjehdus-, ratsastus-, pyöräily- tai liikunta-asuja, eikä tummaa juhlapukua edes tunnettu. Juhlavaatteet olivat tällöin frakkeja, saketteja, smokkeja tai redingoteja. Arkipuvun värit ovat perua noin 150 vuoden takaa ja heijastavat brittiläistä maaseutua, siis harmaan vaaleampia, ja beigen, ruskean sekä vihreän kaikki sävyjä. Arkipuvussa on aina ollut kookkaampia yksityiskohtia ja voimakkaampia kuvioita kuin juhlapuvussa. Myös niiden kangas on karkeampaa, paksumpaa tai muulla tavoin erottuvampaa. Kangas on oleellinen osa, esimerkiksi tweed-puvusta ei yksinkertaisesti saa juhla-asua, vaikka kuinka muodollinen sen leikkaus olisi. Aluksi solmio oli vapaa, mutta pakollinen, ajan kanssa se on useimmiten jäänyt pois arkipuvun seurasta.
Pukukoodit ovat poistuneet yhä useammalta alalta 1960-luvulta lähtien, ja puku on samalla jäänyt useimmille miehille juhla-asuksi. Niiden tilalle on toimistoissa yleensä valittu jotakin niin sanotulta Smart Casual -akselilta: suorat housut, kauluspaita, neule, siis jotakin siistiä ja yksinkertaista. Tummalle juhla- tai bisnespuvulle on kuitenkin aina ollut vaihtoehtoja, jotka ovat pelkkiä paitoja siistimpiä ja tarjoavat loputtomia vaihtoehtoja. Arkipuku on verraton ratkaisu arkipäiväistyneisiin toimistoihin, sillä se ei ole turhan virallinen, mutta ei myöskään niin löysä, etteikö se kelpaisi myös useimpiin työpäivän jälkeisiin rientoihin. Myös asusteilla on eroja, joten vaikkapa ruskean arkipuvun kanssa poolopaita voi korvata kauluspaidan, jalkineet ovat vaaleat tai nauhattomat, ja salkku vaihtuu olkalaukkuun. Näin yleensä välttää tiedustelut, mitä juhlia varten on niin tälläytynyt. Tämä on aina ollut arkipuvun tarkoitus.
Category Puvut | Tags:
Henkilökohtainen mutuni on että iso osa ihmisistä pitää outona sitä, että joku pitää pukua arkena. Yksi syy tähän varmaan on se, kun monet pitää arkipuvun sijaan arkena juhlapukua tai bisnespukua. Varsinkin musta puku arkena on mielestäni erikoinen ilmestys.
Hei, sanotaan sitten näin päin: arkipuku on jokainen puku, joka ei värin tai materiaalin tai kuvionsa puolesta ole yleisessä käytössä bisnesmaailmassa tai juhlissa.
Onko arkipukuja vain ne värit jotka ovat “harmaan vaaleampia, ja beigen, ruskean sekä vihreän kaikki sävyjä”? Miten sitten viininpunainen puku? Se on mielestäni upea. Varmaan silläkin on oma paikkansa.
Hei, kyllä voi. Tällä lailla arkipuku (eli toimistoissa yleinen ns. bisnesasu) eroaa tumman puvun etiketistä, joka on hillitympi.
Voiko arkipuvun solmio, rusetti, kauluspaita, taskuliina olla ihan mitä vain?
Hei…liike-elämän vaatimuksiin puvun ei nyt tarvitse olla sieltä ihan tummasta päästä, keskitummatkin menettelevät…hillittyinä toki. Kesällä myös vaaleanharmaa valtaosin ok. Sinänsä sääli että virkamiehiltä ja muilta ei niin ilmeisen kaupallisilta aloilta pukuvaatimus jäi pois. Itse muistan opettajien ja rehtorien tms. perinteisten herraskaisten ammattien puvut…ruskeita, harmaankirjavia, siniharmaata, tweediä , ruutuja yms.- liiveillä tai ilman. Liekö nykyopettajien ylirento pukeutuminen huonohkon palkan syy vai seuraus. Itsekin käyn toimistotöissä urheiluvaatteissa…ts irtotakissa ja molskihousuissa.
Politiikkaa työkseen tekevänä on sen verran pakko kommentoida, että siinä maailmassa, jossa minä työskentelen, arkipuku on ylivoimaisesti käytetyin pukukoodi lähes kaikissa virallisissa, yleensä päivätilaisuuksissa.
Se, miten se sitten yleisesti ymmärretään, onkin sitten täysin toinen seikka. Useimmille arkipuku tuntuu nykypäivänä tarkoittavan kaikkia muita kankaan värejä kuin mustaa. Hieman vanhemmille kollegoille se merkitsee miltei aina ruskeaa pukua ja minun ikäpolvelle (+-30 vuotiaille) se on lähes poikkeuksetta harmaa puku.
Joka tapauksessa pukukoodina arkipuku elää ja voi hyvin. Väittäisin jopa, että monella, varsinkin nuorella politiikan toimijalla se jopa alkaa elää uutta tulemistaan. Kun katselee ihmisiä esimerkiksi Ruotsissa, voi havaita ihan tavallisella kadunmiehelläkin jonkinsorttisen arkipuvun tai chinojen ja irtotakin yhdistelmän. Josko se sieltä pikkuhiljaa valuisi suomeenkin…