1. Sanna Palosaari: redux

    0

    December 4, 2014 by Ville Raivio

    Parisen vuotta sitten haastattelin Sanna Palosaarta, joka on harvoja maailmanluokan jalkineita luovia suomalaisia. Harmillisesti hän jäi opin saatuaan Englantiin, mutta pieni ja pohjoinen Suomela voi kollektiivisesti iloita osaajista sekä taidoista, joita yhä löytyy. Toki Brittein saarille matkaava voi etsiä Palosaaren käsiinsä ja teettää parin liikkeen sijaan itsenäisesti. Lounais-Lappi on tarttunut uutiseen ja kirjoittanut kemiläisestä mestarista juuri.

    http://www.lounaislappi.fi/Uutiset/1194944787475/artikkeli/kuuluisuuksien+kengantekija.html


  2. Sanna Palosaari

    0

    May 27, 2012 by Ville Raivio

    Sanna Palosaari, 40, on yksi harvoista suomalaisista jalkinemestareista, joilla on kunnia työskennellä alan legendoille. Aiemmin Keikarissa haastateltu Teemu Leppänen on James Taylor&Son -yhtiön koulima ja luo jalkineita osana G.J. Cleverleyn vakiojoukkoa, Sanna Palosaari puolestaan on saavuttanut mestaruuden John Lobbin huomassa ja työskentelee itsenäisenä valmistajana. Kiitos tämän toisen mestarin löytämisestä kuuluu Keikarin foorumin yhdessä ketjussa vinkanneelle lukijalle, jota ilman en todennäköisesti olisi tutustunut Palosaareen. Jalkinemestareilla ei nimittäin turhan suuri profiili ole, vaikka taiten luodut  jalkineet ovat lähempänä käyttötaidetta kuin pelkkiä hyödykkeitä. Ilokseni myös toisella käsityön taitajalla oli aikaa haastatteluun.

    “Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen opiskelin tekstiilitaiteita Kuusamossa, Kajaanissa ja Kuopiossa, kunnes vaihdoin suuntani jalkineen valmistukseen. Valmistuin artenomiksi Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemisasta vuonna 1997. Kuopion koulun aikaan suoritin 6kk työharjoittelun Lontoossa suomalaisen kenkasuunnittelija Hedi Raikamon luona seka James Taylor & Son -liikkeen kenkäkaupassa. Harjoittelun jälkeen päätin, että valmistuttuani Kuopiosta tulen takaisin lontooseen ja haen itselleni oppisopimuspaikan jostain Lontoon kenkäkaupasta. Halusin oppia kängantekemisen kunnolla ja Lontoo on siihen paras paikka, sillä täällä on pitkät perinteet ns. herrasmiespukeutumiskulttuuriin. Olin onnekas ja sain paikan heti John Lobb Ltd.:sta. Ensiksi työskentelin nahanleikkaajana [eng. clicker], kunnes sain pomoni vakuutettua, että myos nainenkin voi olla hyvä kengäntekijä, se kun on aina ollut ns. miesten ammatti. Tällä hetkellä meitä on noin viisi naistekijää. Minun mestarini oli iäkäs englantilainen kengantekijä, jolta opin lähestulkoon kaiken viiden oppisopimusvuoden aikana.

    Vuonna 2002 sain kuningatar Elizabethin QEST-apurahan, jonka avulla minulla oli mahdollisuus vierailla muiden kengäntekijöiden luona ympäri Englantia. Olin ensimmäinen ulkomaalainen, jolle tämä apuraha oli myönnetty. Apurahalla sain myös laajennettua työvälinekokoelmaani, sillä jokaisella kengäntekijällä on omat työkalunsa ja niiden kokoamiseen menee yleensä monta vuotta, sillä vanhoja työkaluja on hyvin vaikea löytää. Markkinoilla on myös uusia, mutta eivät ne ole yhtä laadukkaita kuin vanhat työkalut. Minä en käytä työssäni mitään koneita, vaan kengät on täysin käsintehtyjä, jonka takia keskihinta kenkäparille on n. £2800. Hinta vaihtelee materiaalista ja tyylistä riippuen. Yhden kenkäparin valmistamiseen arvioitu kokonaisaika on noin 6kk. Siihen kuuluu jalan mittaus, lestin teko, päällisten kaavoitus ja ompelu, kengän teko ja viimeistely.

    Oppipoika-ajan jälkeen siirryin freelanceriksi omaan työhuoneeseeni ja töitä on riittänyt. Minun asiakkaisiini kuuluu mm. kuningatar Elizabeth, Madonna ja David Beckham, mutta suurin osa asiakkaistani on minulle tuntemattomia. Pääasiassa teen miesten kenkiä, mutta jonkun verran teen kenkiä myös naisille. Olen myös jonkin verran opettanut  kengäntekoa työhuoneellani. On ihana huomata, kuinka ihmiset ovat yhä kiinnostuneita vanhasta käsityöläisammatista. Varsinkin japanilaisilla on suuri kiinnostus alaani kohtaan. Oma tyylini on hyvin klassinen, kenkähyllystäni löytyy mm. chelsea- bootsit ja muutama pari brogue-kenkiä. Niitä on helppo yhdistellä niin farkkujen kuin hameidenkin kanssa. Tällä hetkellä ainakin Lontoossa broguet ovat naisilla hyvin suosittuja. En ole koskaan kokenut olevani pakkomielteinen jalkineista, mutta kyllä täytyy myöntää että nykyään kun tapaan uusia ihmisiä, niin ensimmäiseksi vilkaisen mitä heillä on jalassaan. En seuraa kenkämuotia lehdistä  tms., koska koen muodin liikkuvan liian nopeaan ja se on minulle merkityksetöntä. Minä luotan klassisiin linjoihin.

    Jos menen ns. highstreet-kenkäkauppaan, niin minun on hyvin vaikea loytää kenkiä joista pidän, sillä olen hyvin kriittinen materiaaleista ja mm. kengän kärjen ja kannan muodosta. En suostu maksamaan 200 puntaa saappaista, jos nahka ei ole täydellistä, joten senpä takia päätin tehdä itselleni uudet kengät kunhan joudan. Se ei ole helppoa nyt, kun minulla on kaksi poikaa ja työskentelen osapäiväisesti, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa. Minulla on englantilainen avomies sekä kaksi poikaa (10kk ja 3v). Mieheni oli tavatessamme vannoutunut lenkkareiden käyttäjä, mutta tässä muutamassa vuodessa olen saanut aikaiseksi hänellekin muutamat kengät. On kiva nähdä kuinka kotimme tennarikasa on pienentynyt huomattavasti.

    Mielestäni jakaisen nuoren miehen kaapissa tulisi olla vahintään yksi pari sekä mustia että ruskeita nahkakenkiä. Brogue-, munkki- tai oxford-tyylit ovat klassikkoja. Niitä tulee hoitaa, jotta ne näyttävät hyvältä joka käyttökerralla ja kengissä tulisi pitää lepolestit jotta muoto säilyy.  Vaikka kukaan ei sitä halua myöntää, tosi on että meidän jalat hikoilee, joten samaa kenkäparia ei tulisi koskaan pitää kahta päivää peräkkäin. Kenkien pitää antaa kuivua!”

    Kuvat: © Sanna Palosaari


  3. Vantaan Sanomat ja haastattelu

    0

    November 19, 2023 by Ville Raivio

    Ensimmäinen haastattelu Pukimo Raiviosta on julkaistu. Vantaan Sanomat pysyi ajan hermolla ja vieraili Vantaan Ruskeasannalla, jossa on Turun ohella sovitusmahdollisuus asiakkaille.


    Juttu on nyt netissä ja ilmestyy 22.11. paperilehdessä:
    https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/6358297


  4. Miesten käytetyt villakangastakit

    0

    October 24, 2023 by Ville Raivio

    Syksy on jo pitkällä ja seuraavana ilmestyy talven hyinen koura. Vaan hyvän lukijan ei ole tarpeen pelästyä, sillä Pukimo Raivion uusin kokoelma tarjoaa laatua harteille. Käytetyt, klassiset päällysvaatteet ovat juuri ilmestyneet verkkokaupan valikoimaan, ja alla on otos niistä. Loput ovat klikkauksen päässä.

    Tuttuun tapaan sovitus onnistuu Turun keskustan alueella tai Vantaan Ruskeasannalla.

    https://www.pukimoraivio.fi/category/6/paallystakit

    Tummansininen loden-kankainen takki, jossa perinteinen leikkaus

    Tummansininen, räätälityönä tehty villakangastakki raskaaseen edustamiseen

    Tummanruskea kaksirivinen palttoo miehelle, jolla on jo perustakit


  5. Smokki

    40

    March 23, 2015 by Ville Raivio

    Siinä missä tumma puku on arkinen näky ja frakki puolestaan äärijuhlallinen, smokki (engl. black tie tai dinner suit, amer. tuxedo) on yhdellä sanalla ilmaistuna cool. Sen tunnetuin kantaja on tietysti oman elämänsä agentti James Bond, joka on jo parinkymmenen filmin ajan kantanut mustaa tai valkoista smokkia, ja muksinut samalla roistoja. Esimerkkikuvassa moderni smokki, jossa on shaalikaulukset poikkeuksellisesti napinreiän kera, ja paidassa irtonapit.



    Smokin historian lasketaan alkavan vuodesta 1860, jolloin Savile Row’n räätäliliike Henry Poole loi lyhythelmaisen iltakäyttöön sopivan takin silloiselle Walesin prinssille. Vuonna 1886 smokki kantautui USA:n puolelle, kun New Yorkista kotoisin oleva muuan James Potter vieraili Englannissa prinssin luona. Kuninkaallisen neuvonantajat vinkkasivat Potterin prinssin henkiräätälin luokse smokkia teettämään, ja reissun jälkeen Potter palasi kotiinsa hykerrellen. Hän käytti ensi kerran smokkiaan julkisesti herrainkerho Tuxedo Clubissa, jonka jäsenistö hullaantui vaatekappaleeseen niin kovin, että muut teettivät oitis omat smokkinsa ja siitä tuli klubin epävirallinen tunnusvaate. Tämän vuoksi asu tunnetaan ainoastaan Amerikassa nimellä tuxedo, Englannissa se on yhä dinner suit.

    Smokin takki on joko musta tai todella tummansininen ja yksi- tai kaksirivinen. Sininen versio valmistetaan sinisin silkkipäällyksin käänteissä ja napeissa. Hyvin pieni kuvio kankaassa on yksi keino lisätä smokkiinsa hieman pintajännitettä. Yksirivisissä takeissa on yleensä vain yksi nappi miehustassa, kaksirivisissä voi olla kuusikin. Yksirivistä takkia pidetään yleensä auki, jotta cummerbund-nauha näkyy ja olo on viileämpi, kaksirivinen on aina kiinni. Kaksirivinen smokki sai suosiota, kun Alfonso XIII ryhtyi käyttämään sitä 1900-luvun alussa. Napit, käänteet ja housujen lahkeen keskisauma on päällystetty silkillä. Takissa pystykäänteet ovat juhlavin yksityiskohta, shaalikäänteet James Bondin suosikki ja lovikäänteet moderni ratkaisu. Lovea on kuitenkin hyvä välttää, sillä se muistuttaa liiaksi puvuntakkia, mikä taas kumoaa erillisen juhlavaatteen idean. Pelkistetyimmässä takissa ei ole lainkaan takahalkiota.

    Iltatilaisuuksissa tulee helposti kovin lämmin, joten smokkikankaat ovat nykyisin ohuita. Vuosikertasmokin hankkiminen on tukalaa, sillä vanhoissa juhla-asuissa on poikkeuksetta paksu ja hiostava villakangas. Valkoista tai kerman väristä smokkitakkia käyttävät yleensä esiintyjät, mutta ulkona, tropiikissa, kesällä tai purjehduksilla se käy myös vieraiden ylle. Oli yllä minkä tahansa värinen takki, housut ovat mustat tai tummansiniset. Takin taskut ovat juhlallisinta kahden kantin mallia eli niissä ei ole läppiä. Omaan käyttöönsä juhlien isännäksi tai klubinsa iltamille voi myös teettää kuvioituja smokkitakkeja, joiden väri ja kangas ovat miltei vapaata riistaa, vaikka tällaiset erikoisuudet saavatkin käyttöä harvoin.
    Smokin housut ovat mustat tai tummansiniset. Niissä on sivusauman yllä silkkinen koristenauha, joka on perua univormujen housuista, joissa vahva koristenauha heijastaa sotilaan asemaa tai rykmentin värejä. Upslaakeja ei perinteisesti käytetä, jotta lahje on pelkistetympi. Laskoksia on yleensä yksi kummassakin lahkeessa ja housut on leikattu korkealle vyötäröllä. Smokkihousut pysyvät parhaiten yllä olkaimilla.

    Smokkiliivi on tänä päivänä harvemmin nähty yksityiskohta, jolla asuaan voi nostaa virallisemmaksi. Valitettavasti liivejä ei ole yleisesti tarjolla valmissmokkeihin. Jos teettää omansa, siihen on hyvä valita käänteet, joilla se näyttää hienommalta. Käänteissä sekä napeissa on silkkipäällys. Jos liivin selkäosa valmistetaan pelkästä vuorikankaasta, pukineesta tulee viileämpi. Smokin käänteiden muoto on harvoja yksityiskohtia, joissa makuaan voi harjoittaa vapaasti.

    Smokkipaita on valkoinen tai kerman värinen, ja siinä on helmiäisnapit sekä ranskalaiset kalvosimet, jotka suljetaan kalvosinnapeilla. Paidan materiaali on yleensä hienoa puuvillaa, ja sen miehustassa on pikeepuuvillavahvike tai pystysuuntaisia koristelaskoksia. Vanhoista rituaaleista nauttiva valitsee irtokauluksisen paitamallin, sillä sen kaulus pysyy paremmin muodossaan. Smokkipaidan kaulus on yleensä taitettava niin kuin suurin osa pukupaidoista. Vanhojen aikojen henkeä voi tavoitella perhoskauluksilla, jotka ovat samat kuin frakkipaidassa. Markkinoilla on myös erityisen hienoja smokkipaitoja, joiden miehustassa ei ole nappeja. Näitä varten tulee hankkia erilliset, koristeelliset smokkipaitanapit kahta tai kolmea napinreikää varten. Hyvin suunnitelluissa smokkipaidoissa on helmassa lätkä, jonka voi kiinnittää housujen sisäpuolelle. Näin paita ei nouse housuista illan aikana.

    Smokin taskuliina on yleensä vaalea ja pellavaa tai puuvillaa. Mahdollisimman hillitty taitos, kuten niin sanottu TV-fold, ovat paikallaan juhla-asussa, mutta liinan kankaassa kuviointi on kiinnostava lisä. Värillinen mutta pelkistetty liina on harvoja mahdollisuuksia tumman smokin piristämiseen.

    Smokkisolmuke on yleensä mustaa silkkiä ja itse sidottava. Näin solmusta tulee kiinnostava ja persoonallinen, sillä esisidotut solmut ovat hengettömiä. Solmukkeen kärkien muoto on vapaasti valittavissa.

    Smokkiolkaimet ovat useimmiten mustat. Värillä ei kuitenkaan ole juuri väliä, sillä asuste jää piiloon takin alle ja sen kanssa voi omaksi iloksi revitellä. On parempi valita olkaimet, joiden päässä on nahkaiset ja housujen nappeihin kiinnittyvät remmit. Puristimilla luodut mallit ovat kurjia, sillä ne runtelevat housujen kankaan ja irtoavat helpommin.

    Cummerbund on muunnos ikiaikaisesta intialaisesta vyöliivistä, ja sillä peitetään smokkihousujen vyötärö. Se voi olla värikäs mutta musta on aina varma valinta. Vyöliivi valmistetaan yleensä silkistä ja kiinnitetään siten, että laskokset osoittavat ylöspäin. Laskoksiin on perinteisesti säilötty pääsylippu tai naulakon lappu. Cummerbund peittää vyötärön ja samalla smokkipaidan helman, jolla on ruma tapa nousta ylös housuista illan aikana. Kaksirivisen takin kanssa sitä ei tarvita.

    Kalvosinnapit ovat hillityt. Erityisesti kullan ja mustan onyks-kiven yhdistelmä sopii erinomaisesti smokin kanssa, myös jalot kivet ovat vaihtoehto. Jos paidassa on irtonapit, kalvosinnapit hankitaan yleensä samassa setissä yhtäläisen ilmeen vuoksi. Rannekello on parempi jättää kotiin, sillä illan ilossa ja juhlassa kellon vilkuilu on pahe.

    Smokkisukat ovat perinteisesti mustat ja ulottuvat puolisääreen. Lisäpituus takaa, ettei hiivan värinen tai ylen karvainen sääri pilkota illan aikana housuista. Sukkien materiaalina on villa, puuvilla tai hienoin silkki, tosin jälkimmäinen on hauras ja vaatii käsinpesun. Värillinen sukka erittäin tummassa, miltei mustassa sävyssä on yksilöllistää asun.

    Smokkikengät ovat mustaa kiiltonahkaa tai hyvin huolellisesti lankattua vasikannahkaa. Vasikka on parempi valinta, sillä muovilla pinnoitettu kiiltonahka rypistyy käytössä pysyvästi. Myös nauhattomat, rusetilla somistetut ooppera-avokkaat sopivat asuun. Pelkistetty ja pyöreäkärkinen jalkine on juhlavin. Kotona tai herrainklubilla järjestettävissä smokki-iltamissa taikka juhlien järjestäjän jalassa myös värikkäät samettiavokkaat ovat pirteä mahdollisuus. Perinteinen samettiavokkaan koriste on omistajan kirjaillut nimikirjaimet.

    Smokin päällystakki on joko tummansininen, musta tai tummanharmaa ja pelkistetty. Villakankaat sopivat villaisen smokin ylle parhaiten, ja samettikaulukset tuovat niihin hehkua. Chesterfield on smokille luonnollisin pari. Hyvin koristeelliset takit, kuten trenssi tai poolotakki, ovat turhan epämuodollisia juhla-asun ylle.

    Smokin käsineet, jos niitä käytetään, ovat nahkaa ja mustat. Päähine joko jätetään pois tai sitten valitaan tumma huopahattu. Fedora tai homburg ovat juhlavia, luontevia valintoja. Smokin kaulaliina on, monista filmipuvustuksista huolimatta, ollut 1900-luvun puolella musta, yleensä silkkiä ja pelkistetty. Jonkinlainen kuviointi piristää kovin synkkää liinaa. Nykyisin valkoista mallia suositaan enemmän.

    Kun asu on huolella valittu ja istuvuus varmistettu ennen lähtöä, tämä täydellinen kokonaisuus antaa mielenrauhan, eikä juhlavieraan tarvitse enää tilaisuudessa miettiä onko kaikki kunnossa.










Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.

Pukimo Raivio.
"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.