Syntyjä syviä

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Zegna, tumma puku, koko 50

Trenssitakki (eng. trench coat) on kaksirivinen, vettähylkivä, useimmiten vaalean värinen, puuvillasekoitteesta valmistettu ja epoletein varustettu päällystakki. Malli syntyi kevyeksi päällytakiksi Ensimmäisen maailmansodan brittijoukoille, mutta vain upseeriston käyttöön. Kaksi valmistajaa kinastelevat takin alkuperästä: sekä Burberry että Aquascutum väittävät keksineensä trenssin. Thomas Burberry kehitti gabardiini-puuvillan, joka on kestävä, vettähylkivä ja yleinen trenssikangas, vuonna 1879 ja patentoi sen yhdeksän vuotta myöhemmin. Yhtiöllä oli aina vuoteen 1917 asti yksinoikeus gabardiinin valmistukseen Englannissa. Jos Aquascutumin omia sanoja on uskominen, yhtiön oma poika John Emery puolestaan loi maailman ensimmäisen vettähylkivän kankaan vuonna 1853. Yhtiö valmisti trenssin oloista, mutta nilkkaan ulottuvaa mallia tästä eteenpäin Iso-Britannian armeijalle.

Silti molempien eteen kiilaa Mackintosh, jonka luonut Charles Macintosh toi markkinoilla nimeään kantavan Mac(k)intosh-mallisen sadetakin vuonna 1824. Sen materiaali oli puuvillaa, jonka välikerroksessa oli kumiliimaa, mutta mallissa ei ollut epoletteja ja se oli yksirivinen. Trenssiä siitä ei saa, mutta malli on taatusti innoittanut myöhempien aikojen takkimaakareita. Vuonna 1912 Burberry toi markkinoilla Tielocken-mallin, joka oli kaksirivinen, vaalea, gabardiinista valmistettu ja vyöllä suljettava. Siinä ei kuitenkaan ollut epoletteja eikä nappeja miehustassa, mutta malli oli trenssin selvä edeltäjä. Näiden vaiheiden perusteella uskon trenssin syntyneen Burberryn ja brittijoukkojen yhteistyönä, jonka lopputulos yhdisti sotilaiden palautteen, sotavaatteiden vaatimukset ja vaatehtetaan tietotaidon. Sodissa erinomaiseksi havaittu takki ilmestyi katukuvaan rauhan myötä ja se on säilyttänyt olemuksensa sadan vuoden ajan.

Trenssin anatomia

Sotaisan menneisyyden vuoksi trenssissä on monia yksityiskohtia, jotka tuovat suojaa tai hyötyä rintamalla (räjäytyskuva tekstin lopussa). Alussa mainittujen lisäksi takissa on useimmiten pehmeänpyöreä Raglan-hiha ja vähän tai ei lainkaan olkatoppausta. Materiaalissa on yleensä pieni määrä keinokuitua kestävyyttä ja vedenpitoa tuomassa, valtaosa kankaasta on tiukasti kudottua puuvillaa. Väreistä khaki, hiekanharmaa, beige ja tummansininen ovat perinteisiä. Musta on myöhempi lisäys. Takin vyötärön kohdalla on vyö, joka valmistetaan samasta kankaasta kuin takki. Usein vyössä on D-muotoisia metallirinkuloita, joihin alun perin kiinnitetiin kranaatteja sekä muita sotatarpeita. Ranteissa on kiristimet, joilla sade ja tuuli pysyvät loitolla käsivarsista. Rinnuksessa nappeja on kymmenen kahdessa rivissä.

 Viimeistään Casablancan jälkeen kapakoitsijat löysivät asunsa

Perinteinen pituus on hiukan alle tai yli polvien, mutta nuorille suunnatuissa malleissa helma jää usein reiteen. Vielä muutama vuosikymmen sitten irrotettava vuorikangas, joka poistamalla takki oli kevyt kesällä ja jonka kanssa lämmin talvella, oli selvästi yleisempi trenssitakeissa kuin tänään. Takin kaulukset ovat leveät ja nostettavissa kaulan ympärille suojaksi kovimmilla keleillä. Usein niiden alla on hakanen, joka pitää ylös käännetyt kaulukset paikallaan. Kaksirivisen napituksen yläosassa on myös napitettava lätkä, joka alun perin esti vettä valumasta harteilta takin sisälle ja pehmensi hieman hartiaa aseen tukilta. Pitkä takahalkio tuo liikkuvuutta, usein sen voi sulkea myös halkionapilla. Takissa on kaksi syvää etutaskua, jotka voidaan napittaa kiinni. Taskussa on myös viilto sisäpuolella eli sisältöön pääsee käsiksi vuorin puolelta, vaikka tasku olisi napitettuna. Kuvioitu vuori on mukava lisä, mutta ei suinkaan ehdoton.

Alussa vyön suora sidonta oli normi, sittemmin taiteellinen rypistys on ollut vakio

Trenssi arjessa

Trenssitakki on kaksirivisyyden ansiosta edustavampi malli, mutta vaalea väri taas tekee siitä rennomman valinnan. Jos vaaleamman takin valitsee, se hyötyy täydentävistä vaateväreistä, kuten harmaasta, ruskeasta ja beigestä. Musta ja tummansininen takki, puku tai housut tuovat turhan voimakkaan kontrastin vaalean trenssin kanssa. Ongelma korjaantuu helposti vain valitsemalla trenssinsä tummempana. Smokki- ja frakkitilaisuuksiin trenssi on kuitenkin aivan liian kepeä monien yksityiskohtiensa vuoksi. Tällöin pelkistetty villakangastakki on paikallaan, mieluiten Chesterfield-mallissa.

Aiemmin trenssi on ollut suorien housujen ja pukujen vakiopari, tänä päivänä farkut ja muut vapaa-ajan asut takin kanssa ovat myös yleisiä. Koska trenssi on päällystakki, nuorisolle suunnatut tiukat ja äärihoikat leikkaukset näyttävät helposti koomisilta varttuneen yllä. Klassisempi leikkaus on väljä, sopivasti tilaa puvulle tai takille jättävä. Trenssi on palvellut sekä miehiä että naisia niin sodassa kuin rauhassa yli sadan vuoden ajan, joten uskallan povata takille pitkää ikää ja menestystä myös jatkossa. Harva takki on saanut yhtä suuren suosion.

Vanhat kuvat: © Oldmagazinearticles