Poolotakki (eng. polo coat) on vaalea kaksirivinen päällystakki, joka erottuu yksityiskohtiensa ansiosta. Takki syntyi alun perin Englannissa urheilukäyttöön, mutta ensimmäisen kappaleen syntymää ei ole tallennettu. Merriam-Websterin sanakirja kuitenkin kertoo sanaparin olevan 1910-luvulta, joten takilla on jo ikää ainakin vuosisadan verran. Alkumalli suljettiin kuten kylpytakki, nappien sijaan vyön avulla kietaisten, ja se toimi taukovaatteena poolopelaajien parissa. Taukojen eli chukkereiden aikana poolotakki heitettiin nopeasti ylle vilua vastaan.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Zegna, tumma puku, koko 50

Melko lailla alkuperäinen malli Gentry-lehden uustuotantona

Vuosien varrella takki muuttui nykyiseen vakiomuotoonsa, jossa on monta yksityiskohtaa: paikkataskut, leveät kaulukset, tamppi selässä, pehmeä hartialinja, kääntöhihat, suuret helmiäisnapit ja polvipituus. Väri on aina vaalea. Näiden muuttujien yhdistelmä oli hyvin rento villakangastakki, joka varattiin aikalaisten parissa urheiluun. Näyttävä malli ja mukavuus tekivät siitä nopeasti suositun myös poolokentän ulkopuolella. Alkuperäinen materiaali oli täyttä kamelinkarvaa, joka on erikoinen ja mainio raaka-aine.

Hevosenleikeissä 1900-luvun alkupuolella

Suurin osa villakankaista täytyy kutoa paksummaksi kuin kamelinkarva, jotta sama lämmöneristys saavutetaan, ja kashmirin tai vikunjan käyttäminen tekisi takista ylettömän kalliin. Eipä hyvää ilman huonoa, sillä kamelinkarva on myös kallista. Suurelle yleisölle suunnatuissa poolotakeissa on suosittu sekoitekankaita, joissa kamelin määrä on selvästi pienempi, ja nykytakeissa on usein lampaanvillaa ja nailonia. Poolo oli hienoston harrastus, joten poolotakki sai lukuisia nimekkäitä käyttäjiä ja nopeasti mainetta Atlantin molemmilla puolilla.

Opiskelijoita Gentryn sivuilla vuonna 1952

Mukavan väljä leikkaus ja lämmin, pehmeä materiaali tekivät siitä suositun sekä pelaajien että katsojien keskuudessa. Amerikan puolella yliopisto-oppilaat, jotka aikoinaan suosivat siistiä mutta rentoa asua, mieltyivät poolotakkiin vahvimmin. Takki laskettiin opiskelijan olennaiseksi vaatekaapin täydennykseksi vuosien 1920–30 aikana. Mallin vaalea väri oli helppo yhdistää muiden kankaiden kera, jolloin moneen taipuva vaatekappaleen sai joko edustavaksi tai rennoksi asusteilla. Alkuperäinen kietaisumalli oli suositumpi naisten keskuudessa.

Kaksi poolomallia J. Pressiltä vuodelta 1977

Vuosien kuluessa poolotakki kulkeutui yliopistosta ja urheilukentiltä myös kaupunkiin ja osaksi klassisen tyylin kaanonia. Tänä päivänä se on vaalean värin ja monien yksityikohtiensa vuoksi erottuva, mutta vähemmän edustava villakangastakki, joka pelaa paremmin vaaleiden kankaiden kuin tumman puvun kanssa. Auto korvasi hevosen, mutta poolo ei ole kadonnut minnekään, joten poolotakin pienelle nykysuosiolle länsimaiden katukuvassa on vaikea löytää syitä. Kenties vaalea väri osoittautui turhan vaikeaksi pitää puhtaana, eikä kasvava keskiluokka halunnut ottaa osaa hevosleikkeihin.

Apparel Artsin sivuilta, 1920- tai 1930-luvulta

Kankaiden hinnat ovat vain kasvaneet vuosi vuodelta, joten kamelinkarvainen poolotakki on kallis kappale. Vain kourallinen amerikkalaisia valmistajia tarjoaa yhä poolotakkia valikoimissaan. Brooks Brothers, J. Press, Jos A. Bank, Ben Silver, O’Connel’s ja Ralph Lauren ovat näiden puristien joukossa pitämässä mallia elossa. Vaatteensa teettävä voi löytää mainiota inspiraatiota The Metropolitan Museum of Artin kokoelmissa olevasta poolotakista, jonka Brooks Brothers on valmistanut noin vuonna 1915.

Noël Coward ja nostettujen kaulusten lumo

Lisää inspiraatiota löytää poolotakille omistetusta Tumblr-osoitteesta.

http://polocoat.tumblr.com