Villa on luonnon ihme ja lampaan lahja ihmiselle. Vanhimmat löydetyt villavaatteet ovat peräisin Keski-Aasiasta ja liki 10 000 vuotta vanhoja. Ennen kuin lankojen kehrääminen äkättiin noin 3500 eaa., esi-isämme käyttivät lampaiden kokonaisina leikattuja taikka muokattuja turkkeja, tai leikkasivat teuraslampaan nahkan ylleen kuten inuiitit tekevät yhä porojensa kanssa. Muutaman vuosituhannen aikana lampaat levisivät Eurooppaan Kreikan kautta, mutta saapuivat Brittein saarelle vasta roomalaisten matkassa vuoden 55 eaa. hujakoilla. Tällä teolla oli dramaattiset seuraukset maailmanhistorialle, sillä valtaosa klassisen miesten tyylin pukineista on brittien luomuksia ja villasta tehty. Koko keskiajan britit ja espanjalaiset kilvoittelivat villan ja kutomisen herruudesta, ja vuoteen 1660 mennessä kaksi kolmasosaa Englannin ulkomaankaupasta oli villan tuomaa. Espanjalaiset puolestaan rahoittivat löytöretkiä kutojiensa käsien tuotoksilla.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Kun teollistuminen sai vauhtia kankaiden ja vaatteiden valmistukseen, villan kysyntä kasvoi suunnattomasti ja tarve uusille laidunmaille ilmeni. Nämä uudet tienoot löytyivät lopulta kaukaisesta Australiasta ja eteläisestä Afrikasta, joiden ilmastot olivat täydellisiä lampaille. Löytöretkeilijät kuljettivat määkijät uusille mantereille, ja vasta voimiaan kokeileva Yhdysvallat sai niistä tärkeän talouden 1660-luvulla. Uudessa Amerikassa lampaat kukoistivat eteläisissä lämpimissä ilmastoissa. George Washington, pitkän linjan lampaanjalostaja, astui presidentin virkaansa amerikkalaisesta villasta leikatussa puvussa. Eurooppalaisille kutojille ja villan mestareille tarjottiin välitön kansalaisuus kaukaisessa Amerikassa, sillä Washington piti villaa arvossa.

Loppu on historiaa, sillä villa on ylittämätön materiaali. Siitä on helppo kehrätä lankaa ja kutoa kangasta, se hylkii likaa ja hajuja, pitää värin, joustaa mainiosti, vastustaa rypistymistä, sillä on korkea palamispiste, eikä se sula syttyessään. Villa on kylmässä lämmintä ja kuumassa viileää, se imee itseensä kosteuden ja lämmittää myös märkänä. Villakuitu myös sitoo itseensä ilmaa, jota keho lämmittää, joten villavaate on kuin patteri iholla. Huovuttamalla tämä vain tehostuu entisestään. Ilma pääsee kulkemaan villakuitujen lävitse, joten villakankainen vaate on viileämpi ja päästää hien haihtumaan. Villakankaita voi muokata höyryllä ja kosteudella miltei loputtomiin, ja villa myös laskeutuu erinomaisesti.

Villakankaat on kätevä jakaa kahteen tyyppiin. Kampalankavilla (engl. worsted wool) on mekaanisesti harjattu sileäksi, yhtenäiseksi ja hienoksi. Sitä käytetään miltei kaikkiin pukuihin ja juhlavaatteisiin, sillä kammattuna kangas on vahvaa, siistiä ja edustavaa. Karstalankavillan (engl. woollens) parhaat esimerkit ovat tweed ja flanelli, jotka molemmat ovat pörröisiä ja epäsäännöllisen pinnan kankaita. Karstavillaa ei harjata, joten kuidut sojottavat kuka mihinkin suuntaan. Kampa- tai karstalankoja myös käytetään liki kaikissa neuleissa. Vasta 1890-luvulla kampalankavillakankaat päihittivät karstakankaat suosiossa, kun kudontakoneet kehittyivät. Laadukkaissa villakankaissa on 2×2-merkintä eli niiden loimilanka ja kudelanka, joista kangas kudotaan, ovat molemmat kaksisäikeisiä. Tällainen lanka on aina vahvempaa ja kestävämpää. Villaa parempaa vaatemateriaalia ei ole, eikä mikään muu luonnonkuitu sovi pukuihin, juhlavaatteisiin tai päällystakkeihin yhtä hyvin.