Yksi- ja kaksirivisyys on perustietoa puvuissa, mutta asiaan liittyy liuta nyansseja, jotka on hyvä tuntea. Yksirivisessä puvussa napit ovat yhdessä rivissä keskellä takin miehustaa. Tämä malli on yleisin ja varmin valinta kenelle tahansa. Nappeja pikkutakista tulee löytyä joko yksi, kaksi tai kolme – jos lukumäärä on yli kolmen, on käsissä muotimikätin. Missä kolminappinen on yleisin ja kyllästyttävin, kaksinappinen on silmääni miellyttävämpi. Siihen nimittäin jää pidempi käänne, joka on näyttävämpi ja pidentää jokaista miestä. Yksinappinen puku on jäänyt Suomessa harvinaisuudeksi, sillä sen siluetin leikkaaminen vaatii enemmän vaivaa, kun napituskohtia on vain yksi. Tällainen takki myös istuu mallikkaasti harvemmalle. Vaikka vaihtoehto on aivan yhtä hyväksyttävä kuin muut, en suosittele sitä kaikkein konservatiivisimmilla aloilla työskenteleville: yksinappisuus voidaan tulkita erikoisuuden tavoitteluksi.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Nappietiketistä: kun nappeja on yksi, se joko suljetaan tai jätetään auki; kun nappeja on kaksi, vain ylempi nappi suljetaan; kun kolme, joko keskimmäinen nappi tai sitten ylin sekä keskimmäinen suljetaan. Hienointa on sulkea vain keskimmäinen, sillä näin takin ylä- ja alaosa kaartuvat samasta kohdasta hienosti, ja takki myös joustaa enemmän yllä. Alin nappi ei koskaan sulkeudu, sillä takit leikataan suljettavaksi vain ylemmistä kohdista. Jos alimman napittaa, takin helma ei jousta yhtä hyvin ja lopputuloksena takki näyttää kireältä, eikä tunnu yhtä mukavalta.

Kaksirivisessä puvussa napit ovat kahdessa rivissä takin miehustan molemmin puolin. Yhteensä nappeja on yleensä neljä tai kuusi, joista jälkimmäinen vaihtoehto näyttää aina paremmalta. Erikoisuutta tavoittelevat voivat tilata kaksirivisensä kahdella napilla, mutta se on hyvin harvinainen ja erikoinen näky. Napit on järjestetty toisistaan sivuttaisella linjalla (kuten kuvassa alla) tai sitten niistä neljä alinta ovat toisiinsa nähden suorassa linjassa ja kaksi ylintä hieman syrjemmällä. Napitettavia näistä on joko yksi tai kaksi, joista jälkimmäinen on varmempi valinta. Aivan liian usein yhdellä napilla sulkeutuva puku retkottaa jostain kohdin, kun kaksi nappia kiinnittävät puvun vartaloa kohden varmemmin. Kun nappeja on kaksi, niistä suljetaan ylempi tai alempi. Pidempää linjaa haluavat voivat napittaa ainoastaan alemman napin, jolloin kauluksen käänne kaartuu voimakkaasti, ja näyttää pidentävän ketä tahansa miestä.

Kaksirivinen puku ei mielestäni sovi nuorelle ja hoikalle miehelle. Mallia näkee harvoin nuorten yllä, eikä se jostain selittämättömästä syystä jotenkin istukaan heille. Sen sijaan varttuneempien, rotevien tai adonismaisen lihaksikkaiden miesten vartaloa malli imartelee kuin öljykerros kehonrakentajaa. Yksirivinen puku sopii kenelle tahansa ikään tai ruumiinrakenteeseen katsomatta. Napeista: liki poikkeuksetta valmispukujen napit ovat tylsiä muovisia napikkeita, vaikka valmistaja olisi kuinka laadukasta sorttia. Poikkeuksena nahkaiset tai nautaeläinten sarvista muotoillut napit, pukunapit ovat tylsää kamaa. Jos haluaa uutta ilmettä vanhaan pukuunsa, napit vaihtamalla voi saada pientä kontrastia. Toinen vaihtoehto on pyytää räätäliään tai vaatturiaan ompelemaan napit kiinni värillisellä langalla. Ei puvun tarvitse olla tylsä, vaikka sen käyttäminen tuntuisi kuinka tylsältä.