Valstarino on italialaisen Valstarin valmistama lyhyt päällystakki, joka on siviiliversio maineikkaasta A-1 -mallin lentäjätakista. Yhtiö perustettiin Milanossa vuonna 1911, jolloin se oli Italian ensimmäinen sadetakkeihin erikoistunut tehdas. Vuonna 1935 syntyi valmistajan oma tulkinta Ensimmäisen maailmansodan hävittäjille suunnitellusta mallista. Niin kuin alkuperäisessä, myös Valstarinossa on pelkkiä nappeja, sillä A-1:n aikakauden 1920-luvulla vetoketjua ei ollut vielä olemassa. Samoin takissa on alkuperäisen neulottu pystykaulus sekä resorit hihansuissa sekä vyötäröllä. Näin takki joustaa paremmin, tuuli ei pääse sisään, ja käyttö tuntuu mukavammalta.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Valstarinossa on lyhyt helma, hyvin kevyt rakenne sekä paikkataskut, joissa on läpät napeilla ja palkeen lailla joustava rakenne keskellä. Nämä yksityiskohdat ovat pysyneet tuotannossa lähemmäs sata vuotta. Kokonaisuus on hyvin siisti päällystakki, joka sopii myös suorien housujen pariksi, vaikka takki ei lyhyen helman vuoksi suojaa hyvin sateelta tai peitä irtotakin helmaa. Kevyt rakenne on helppo ja takki on siten helppo pakata minne vain.

Keikarin tarkasteluun Valstarino saapui CoC:n valikoimasta. Malli on erittäin kevyt, helposti pakkautuva ja huoleton. Se on myös leikkaukseltaan hyvin kapea ja oma koko on tehtaan mitoituksessa todennäköisesti ainakin yhden koon tavallista suurempi. Resorit joustavat, mutta tuntuvat myös vahvoilta. Vettähylkivässä päälliskankaassa on puuvillaa 64% ja loput polyamidia, joten se rapisee. Riippuu kuuntelijasta, onko ääni häiritsevä, mutta helteillä kangas tuskin on ilmavimmasta päästä.

Samoin riippuu katselijasta, häiritsevätkö Valstarinon logolla kaiverretut napit – joka tapauksessa vetoketju ei vieläkään ole osa mallia, joten pukeminen ja riisuminen on aina hitaampaa. Toisaalta ketjun väliin ei jää mitään, eivätkä napit hajoa ajan kanssa. Paikkataskut ovat noin nyrkin kokoiset, joten niihin ei paljoa mahdu. Samoin on laita povitaskujen. Ulkopuolella olevissa taskuissa on hyvin kätevä sivuttainen viilto, joten niihin saa kädet tuulelta suojaan.

Takin takana ei ole halkiota, joten alimmat napit on syytä pitää auki, jos haluaa istua mukavasti takki kiinni. Jostain syystä vuorikankaassa on kahta väriä ja hihojen vuorissa vielä kolmas. Leikkaus on hyvin hoikka joka suunnasta ja lyhyen helman vuoksi takkia on paras käyttää vain korkeavyötäröisten housujen parina. Muuten pylly jää koomisesti paljaaksi. Suurin harmi omaan runkooni on takin matala kädentie, jonka vuoksi käsiä ei voi kohottaa tai kurotella juurikaan ennen kuin kainalon alta puristaa. Riippuu käyttäjästä, osuuko omalle kohdalle sama vaiva.

Kokonaisuutena Valstarino on erittäin siisti pusakka, enkä lainkaan ihmettele, miksi suuressa maailmassa klassisen tyylin harrastelijat suosivat sitä myös suorien housujen kanssa. Monipuolisuudessa melko lähellä pääsee Harrington-mallinen pusakka, mutta se ei näytä yhtä edustavalta. Siispä italialainen tyylittely näyttää jälleen kerran kyntensä. Omaan silmääni CoC:n puolella vetoaa enemmän Private White V.C.:n versio, jossa on suuremmat taskut. Toinen vaihtoehto lentäjäntakista on sotaisampi Canada Goosen näkemys.