Vuonna 2020 Euroopan parlamentti julkaisi tiedotteita vaatteiden valmistuksen ilmastovaikutuksista. Raportit olivat osa EU:n vuoden 2050 kiertotaloustavoitetta, jossa suureellisesti ja jalosti unioni pyrkii talouden vihertymiseen tavaroiden tuotannossa. Tämän päivä blogijutussa on siis luvassa ankeita, kovia madonlukuja, jotka kertovat miten monin tavoin vaatteilla on väliä. Joka väittää, ettei ole väliä mitä on yllä, erehtyy niin suuresti, etteivät yleiset voimasanat riitä.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Zegna, tumma puku, koko 50

Tekstiilien valmistus on EU:n mukaan maailman 3. törkein vesistön saastuttaja sekä viljelysalan viejä. Vuonna 2017 Euroopan kansalaisten tekstiilitarpeet veivät 266 miljardia kuutiometriä makeaa vettä, ennen kaikkea viljelyskasvien vuoksi. Valtaosa vaatteistamme tehdään puuvillasta, joka tarvitsee runsaasti vettä, auringonvaloa sekä lannoitteita. Jos kuituhamppu tai pellava yleistyisivät, myös vaatettaminen muuttuisi kestävämmäksi. Esimerkiksi yhden tavanomaisen T-paidan valmistus vie 2700 litraa makeaa vettä. Tämä määrä on yhden ihmisen juomavesi kahden ja puolen vuoden ajalle. Harmillisesti puuvilla kasvaa parhaiten maissa, joiden ilmasto on kovin kuuma ja kuiva, ja samaisissa maissa puhtaan veden saatavuus on yleensä haaste. Vesi, jonka Egypti käyttää puuvillapelloilleen, on pois egyptiläisten kupeista, ja suurin osa puuvillasta viedään maasta länsimaisten tehtaiden käyttöön.

EU:n arvion mukaan 20 % makean veden saastumisesta johtuu lankojen sekä kankaiden värjäämisestä, ja vaatteiden viimeistelystä. Lisäksi öljystä valmistettujen urheiluvaatteiden peseminen vapauttaa noin 35 % maailman mikromuoveista vesistöön. Meristä ja joista ne voivat kulkeutua ravintoketjuun ja vatsaamme, jonne ne eivät kuulu. Vaateteollisuus aiheuttaa noin 10 % maailman hiilipäästöistä. Tämä määrä on enemmän kuin kaikki kansainväliset lennot ja merirahti – yhteensä. Euroopan ympäristöviraston vuoden 2020 arvion mukaan tekstiiliostot unionin alueella aiheuttivat noin 270 kiloa hiilipäästöjä per kansalainen. Tämä tarkoittaa yhteismäärää 121 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Eurooppalaiset käyttävät lähes 26 kiloa tekstiilejä vuodessa, ja hävittävät niistä 11 kiloa. Osa määrästä päätyy kierrätykseen ja iloisesti toisten käyttöön, mutta 87 % poltetaan tai haudataan kaatopaikoille. Suuri harmi ovat erityisesti naisten suosimat elastaanikankaat, joista valmistetaan joustofarkkuja ja muita tyköistuvia asuja. Kun kankaassa on useita materiaaleja, sen kierrättäminen on hyvin vaikeaa. Vain 1 % kierrätysvaatteiden materiaaleista päätyykin uusiotuotantoon.

1.6.2023 EU:n parlamentin jäsenet ehdottivat uusia säädöksiä, joiden tavoitteena on vähentää tekstiilien valmistusta sekä kulutusta. Lisäksi valmistuksessa tulisi heidän mukaansa kunnioittaa työ- ja ihmisoikeuksia, ympäristöä sekä eläimiä. Jos säädökset toteutuvat, niiden joukossa olisi esimerkiksi ekosuunnittelun huomioiminen, tarkempi tuoteinformaatio, päästöjen vähennysvaateita sekä digitaalinen tuotepassi. Nämä tavoitteet ovat yleviä ja pyrkivät hyvään – mutta Euroopan alueella asuu ainoastaan noin 10 % maailman väestöstä. Lisäksi EU:n säätelyt vaikuttavat ainoastaan jäsenmaiden arkeen. Yhä suurin yksittäinen murheenkryyni ovat pikamuotia kauppaavat yritykset, kuten H&M, Zara tai Ginatricot, joiden koko toiminta perustuu mahdollisimman halpaan valmistukseen ja materiaaleihin, jatkuviin uusiin mallistoihin, ja halpoihin hintoihin. Seurauksena on aimo kasa huonosti kestäviä vaatteita, joita kaappiin päätyy paljon.

Keikarin lukijat tietävät vastaukseni ja ratkaisuni ongelmiin, joita valtaosa vaatteista aiheuttaa. Tulee ostaa laadukkaampaa, tulee ostaa harvemmin, tulee käyttää vaatteita mahdollisimman pitkään, ja tulee korjauttaa vaatteensa. Uusin ehdotukseni on myös ostaa vaatteita käytettynä, sillä se on huokeampaa, kestävämpää ja yhtä miellyttävää kuin uusien metsästäminen. Näistäkin syistä on paikallaan pian avautuva Pukimo Raivio.