Puuvillalajikkeita sekä kasvatusympäristöjä on sadoittain, mutta suvereenina materiaalikukkona tunkiolla seisoo Sea Island -puuvilla. Tämä superlatiivien materiaali on peräisin gossypium barbadense -lajikkeesta, joka kasvaa hurjaan kuitupituuteensa ainoastaan Länsi-Intian saarilla. Lajiketta kasvatetaan myös muualla maailman lämpimillä seuduilla, jonka vuoksi materiaalimarkkinoilta löytyy myös amerikkalaista Pima-puuvillaa, egyptiläistä Giza-puuvillaa, intialaista Suvinia, kiinalaista Xinjiangia, sudanilaista Barakatia sekä venäläistä Tonkovoloknistyi-puuvillaa. Nämä kaikki ovat erinomaisia valintoja minkä tahansa kankaan raaka-aineeksi, mutta vain yksi on Sea Island -herkkua.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Vuonna 1786 siirtomaaherra Britannia istutti gossypium barbadensen siemeniä ensi kerran Sea Islands -saarille, jossa työvoimana toimi Barbadokselta raastettu orjakolonna. Saarilla on yhä ihanteelliset olot kasville: reilusti sadetta, loputtomasti auringonvaloa ja korkea ilmankosteus. Nämä yhdessä saavat lajikkeen kasvattamaan jopa 6-senttisiä kuituja, jotka tuottavat äärimäisen pehmeitä, kestäviä, sileitä ja kauniita kankaita. Tänä päivänä Sea Island -puuvillan sertifioinnista vastaa West Indies Sea Island Cotton Association, jonka WISICA-hologrammi on takuu korkeimmasta mahdollisesta laadusta. Maailman puuvillatuotannosta noin muutama promille on ehtaa tavaraa ja hinnaltaan viisi kertaa kalliimpaa kuin muut g. barbadensen siemenistä kasvatetut raaka-aineet.  Tänä päivänä hyvin rajattu SI-tuotanto menee valmistajille, jotka ovat valmiita maksamaan: John Smedley, Ike Behar, Zimmerli ja Brooks Brothers ovat todennäköisesti tunnetuimmat näistä. Oman harminsa tuo kuluttajalle valehteleminen. Moni valmistaja merkitsee materiaalinsa termeillä, kuten “Sea Island cotton quality” tai “Sea Island quality”, vaikka todellisuudessa käytetty tavara on jotakin muuta. Useimmiten jotakin miellyttävää, mutta ei aitoa. Ainoastaan WISICA:n hologrammi tai lätkä toimii takeena, jota hintalappu vahvistaa. Esimerkiksi SI-kauluspaita on aina päälle 200 euroa, mutta syntinen pehmeys ei selittelyjä kaipaa.

Tässä vaiheessa lukija todennäköisesti pohtii, miltä SI-puuvilla sitten tuntuu. Valitettavasti sanat vain eivät riitä kertomaan.