Salvatore Ferragamo
3October 18, 2008 by Ville Raivio
Salvatore Ferragamo muutti Italiasta Californiaan 1914. Hän avasti oman jalkineliikkeensä yhdeksän vuotta myöhemmin, ja valmisti kenkiä Joan Crawfordin, Gloria Swansonin ja Cecil B. DeMillen tapaisille Hollywood-tähdille. Hän muutti takaisin Italiaan 1928, ajautui konkurssiin viisi vuotta myöhemmin, mutta 1938 oli taas riittävän varakas ostaakseen Palazzo Spini Feronin, yhden Firenzen maineikkaimmista palatseista. Salvatore omisti elämänsä jalan anatomian tutkimiseen ja täydellisesti istuvien kenkien kehittämiseen. Hänen perintöään yhtiö jatkaa yhä käsityön voimin.
Pukimo Raivion tuotteita
 |  |
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa
Pomomies Salvatoren kuoltua 1960 hänen leskensä Wanda otti johdon Toisen Maailmansodan aikana menestykseen nousseesta yhtiöstä. Hän laajensi tuotannon myös muihin luksustuotteisiin, kuten vöihin, huiveihin ja silmälaseihin. Vuosien varrella Salvatore Ferragamo on luonut kymmeniä uudistuksia kenkien rakenteeseen ja valmistukseen liittyen. Viime vuonna Ferragamon yhtiö valmisti ainoastaan 10 000 kenkäparia – yksilöllisyys on vahva valtti.
Ferragamo-museosta:
http://www.youtube.com/watch?v=OPw5zbMbbSo
Kuvassa Ferragamon Spectator-malliset kengät, joissa vaalea nahka on strutsia. Useimmiten Spectator-malleissa sisempi nahkaosa on valkoinen, mutta Italiassa leikittely ja kokeilunhalu ovat luonnollisia valtteja.
Category Jalkineet, Laatuvalmistajat | Tags:
ehkä juuri ajankohta (20-30-luvut), joihin specit minunkin mielessäni asettuvat, on hieman varhainen. silloin kun itse tuijottelen menneeseen, tsiigailen 50- ja 60-lukujen taitteen bkue note jazzlevyjen kansia..
tämä siitä huolimatta että olen erittäin suuri jeeves&wooster -fani. ;)
Strutsi on kuvioltaan raaka, mutta spectator-kengät ovatkin vapaa-aikaan. Understatementiin en usko sen soveltuvan, ellei nahkaa ole värjätty ääritummaksi.
Spectatorit olivat kesän ja kevän vapaa-ajan kuningaskengät 1920-1935 USA:ssa. Englantilaiset eivät ole niitä kovin omakseen ottaneet, mikä on sä¨äli. En keksi mitään viileydessään yhä raikasta kuin pastelliruskea-valkoiset spectatorit. Tätäkään mallia ei muuten Suomesta saa.
vaikka olen laadun suuri arvostaja, en lämpene strutsinnahalle millään. se on makuuni – hm – liian eksentristä sopiakseen understatementin tavoittelijalle. muistaakseni alan kirjallisuudessakin on mainitu, että strutsinnahka jakaa mielipiteet varsin vahvasti.
ferragamon malleista en muuten löydä moittimista vaikka olenkin hieman northamptonshiren ja uuden englannin puolella italiaa vastaan. :)
mitä spectatoreihin tulee, ne ovat makuuni jotenkin hieman liian musikalihenkiset, ts. aina kun näen specit tulee sinatra ja ‘rat packinsa’ mieleen. ei sinänsä huono mielleyhtymä, mutta itse en pysty käyttämään.