Keikari.com

Olen aina iloisimmillani, kun kuulen tai luen Keikarin auttaneen taikka inspiroineen lukijaansa. Uusimpia lisäyksiä on harvinainen kirjallinen inspiraatio, jonka sanataiteilija Joonas Konstig on saanut uusimpaan teokseensa, Totuus naisista. Hän kertoo sivuillaan seuraavaa:

“Ville Raivion tekemä työ miesten klassisen tyylin puolesta oli kirjalle paitsi resurssi myös keskeinen inspiraatio.”

http://joonaskonstig.com/2013/03/01/helmikuu-elamakerta/

Luonnollisesti haluan kiittää taiteilijaa kehuista ja ojentaa virtuaalisen käteni hänen puoleensa. En ole vielä ehtinyt Totuus naisista -teoksen loppuun, mutta uskallan olettaa kirjan olevan esillä Keikarin sivuilla lähiaikoina. Hyvä näin. Klassinen tyyli on harvinainen aihe teoksissa, Amerikan puolella sitä on käytetty satunnaisesti osana tiettyjen hahmojen olemusta. Jos lukija puhuu vaatteiden kieltä, hän tietää Huntsman-miehen eroavan Dolce&Gabbana -miehestä ja flanellimiehen eroavan vakosamettimiehestä. Tom Wolfe nousee ensinnä mieleen tämän kirjallisen keinon suosijoista.

Olen viimeisen neljän vuoden aikana haastatellut hieman päälle kolmeakymmentä tyylin saralla vaikuttavaa henkilöä. Nämä tekstit löytyvät Keikarin kohtaamisia-nimikkeen alta, kertoen omaa kieltään niistä monista merkityksistä joita vaatteisiin voi liittää. Paitsi kunkin mausta, valinnoista ja vaatekaapin saloista, olen kysellyt myös haastateltavien ohjeista uusille pukeutujille. Ei ole yhtä polkua tyyliin, ja kiinnostuskin voi tulla joko äidinmaidossa tai vasta elämäntapahtumien saatossa. Onhan pukeutuminenkin taas yksi taito lisää, jonka miehen odotetaan osaavan viimeistään edustavaa asua vaativaan työhön astuessa. Jos tähän mennessä minkään sortin uteliaisuutta ei ole herännyt, tämäkin projekti on selvästi hankalampi. Lukijan hyödyksi päätin tiivistää haastatteluiden annin sekä omat mietteeni yhden tekstin alle.

Useimmiten toistuu verkkaisuuden neuvo. Kun kiinnostus on vasta herännyt ja suuri tympääntyminen vaatekaapin sisältöön ärsyttää mieltä, paussi on paikallaan. Jatkuva uuden ostaminen on typerä kulutusmalli, johon mainostajat sekä valmistajat painostavat nopean mielihyvä koukuttamia. Paljon mielekkäämpää on tuumia mitä todella tarvitsee ja hankkia usean vuoden tarpeisiin. Näin ollen klassisesta tyylistä kiinnostuneelle hyödyllisimpiä lisäyksiä ovat niin sanotut klassikot, jotka ovat osoittaneet ajattomuutensa viimeisen sadan vuoden aikana. Siispä ennen kaupoille ryntäämistä täytyy selvittää mille tarpeille on luvassa eniten käyttöä, ja edetä tämän mukaisesti.

Toinen monta kertaa mainittu seikka on laatu. Haastatellut kehottavat yksikertaisesti hankkimaan parasta, mihin on varaa. Yksi laadukas kenkäpari on järkevämpi lisäys kuin kaksi hyvin halpaa yksinkertaisen kaavan mukaan: kun materiaaleista ja työnlaadusta on maksettu enemmän, hyödyke myös kestää kauemmin, ikääntyy edustavammin ja palvelee miellyttävämmin. Ongelmaksi luonnollisesti muodostuu laadun määrittely sekä hinnoittelu. Tässä kohdin on mahdollista käyttää joko aikaansa tai rahaansa. Jos aikaa löytyy, eri valmistajiin, materiaaleihin sekä valmistustapoihin voi perehtyä tyylisivustoja lukemalla. Riittävästi luettuaan todennäköisesti myös selvittää, mitkä valmistajat ratsastavat pelkällä markkinoinnilla ja medianäkyvyydellä, mitkä taas silkalla laadulla. Jos saldo ei ole este, räätäli on tunnetusti miehen paras ystävä ja ainoastaan henkiräätälin valinta – sekä takit –  jää omille harteille.

Kolmas opinkappale ovat klassikot. Nämä länsimaisen miehen vaatekappaleet ovat osoittaneet ajattomuutensa viimeisen sadan vuoden aikana, ja kantautuneet kansainvälisen kaupankäynnin sekä median mukana maailman ympäri. Laivastobleiseri, harmaat flanellihousut, tummansininen pallosolmio, tumma puku, valkoinen pellavataskuliina, mustat oxford-jalkineet sekä trenssitakki ovat kelpo esimerkkejä. Klassikkojen suurin hyöty on ilman muuta kätevyydessä. Jos työnsä tai osallistumisensa vuoksi tarvitsee tietyn asun, muttei jaksa vaivata päätään yhtään tätä pakkoa enempää, jokin klassikoista on helppo valinta. Se palvelee samassa tarpeessa vuosikymmenet, jos materiaali vain kestää kantajan käyttöä. Tällöin ei edes tarvitse pohtia onko yllä jotakin sopivaa tai edes riittävää, kunhan ostohetkellä on varmistunut istuvuudesta sekä käyttökohteesta. Jos edessä on vaikkapa pikkujoulut, klubitakkinsa voi parittaa yhteen värikkään paidan ja tiukempien housujen kanssa. Kun seuraavana päivänä on edessä lounas kappelissa, sama takki siistimmän paidan ja väljempien housujen kera on kuin eri ilmestys. Klassikko on aina sopiva, ajankohtainen sekä kaikenlaisen muotihömpän ylittävä hyödyke.

Marraskuun puolella kirjoittelin dramaattisesti Keikarin lopettamisesta. Tämä vaikuttaa siten, etten enää lisää uusia tekstejä suomenkieliseen versioon satunnaisia päivityksiä lukuun ottamatta. Toki artikkelitoiveita otan vastaan ja toteututan, jos vain pyydetään. Taloussanomille kirjoittamani kolumnit kyllä päätyvät Keikariin kahden viikon viiveellä, mutta näiden lisäksi juuri muuta ei. Foorumilla suomi on yhä voimissaan. Keikari kuitenkin jatkaa, kieli vain on toinen – ja tarjoaa mainion tekosyyn englantinsa harjoittamiseen.

www.keikari.com/english

Päivän satunnainen linkki johtaa Keikarissa aiemmin esitellyn Cutter&Tailor -foorumin puolelle, jossa sivuston elävä tietosanakirja Sator murskaa muutaman yleisen tyylimyytin. Esimerkiksi mustien pukujen vieroksuminen, hihansuun alta näkyvän kalvosimen määrä, ruskea väri kaupungissa sekä avoimeksi jätetty liivin alin nappi ovat hänen listallaan. Nämä kaikki ovat laajalti levinneitä uskomuksia, joille ei hänen mukansa löydy perusteita. Todisteet vaikuttavat päteviltä: Satorin kirjahyllystä löytyy valtava määrä räätälinoppia sekä miesten tyylietikettiä käsitteleviä kirjoja viimeisen 200 vuoden ajalta, ja lukemansa perusteella hän ei löydä lainkaan pontta myyteille joita miesten tyylisivustot levittävät. Jos hänen listansa on totta, myös osa Keikarin aiemmista artikkeleista perustuu myyteille. Teksti on pysäyttävä.

http://www.cutterandtailor.com/forum/index.php?showtopic=2542