Keikari.com

Tweed on karhea ja viimeistelemätön villakangas, joka syntyi Skotlannissa 1700-luvulla. Kankaan kudos on pehmeä, avoin sekä joustava ja se kudotaan joko toimikas- tai palttinasidoksena. Yleisiä kuvioaiheita ovat tartaani, glen-ruudukko, kalanruoto ja neliskanttinen ruudukko. Tweedille ominainen monivärinen kuosi saavutetaan kutomalla kangas eriväristen ohuiden lankojen yhdistelmänä, useimmiten kaksin- tai kolminkertaisista langoista. Viimeistelemättömän materiaalinsa ansiosta tweed on hyvin kestävää, lämmintä ja vedenpitävää kangasta. Perinteisesti siitä valmistetaan päällystakkeja, irtotakkeja sekä -housuja sekä pukuja. Kankaan alkuperäinen nimi oli tweel, joka skotin kielessä tarkoittaa toimikasta. Yleisen tarinan mukaan kangas sai nykynimensä vuoden 1830 mailla, kun lontoolainen kauppias luki skotlantilaisen kangaskauppiaan käsialaa väärin. Hän uskoi kangaskauppiaan tarkoittavan Skotlannin läpi kulkevaa Tweed-jokea ja markkinoi kangasta tweed-nimellä.

Tweed ja tartaani käyvät käsi kädessä osana skotlantilaista kulttuuria. Silti tekstiilihistoroitsija E.J.W. Barber kirjoittaa varhaisimpien tartaanien löytyneen Iso-Britannian ulkopuolelta. Hänen mukaansa Keski-euroopassa elänyt Hallstattin kulttuuri kutoi tartaaneja vuosien 400-100 eaa aikana. Skotlannissa tartaanikuviot syntyivät 1500-luvulla alueellisina kankaina, joilla ryhmät osoittivat yhtenäisyytensä. Ajan myötä sama henki kantautui Englantiin, ja kartanotartaanit syntyivät. Hienosto loi maaseutukartanoilleen omia kankaita, joita saivat käyttää ainaostaan suvun jäsenet sekä palkolliset. Tänä päivänä Skotlannin tartaanirekisteriä ylläpitää maan kansallisarkisto, ja rekisteri mahdollistaa oman kuosin suojelun maailmanlaajuisesti. Esimerkkinä tweedin suuresta nykysuosiosta mainitsen Napolissa toimivan Gianluca Isaian vaatetehtaan, joka on patentoinut oman kuosinsa muutama vuosi sitten. Osa kuoseista, kuten laajalti levinnyt Black Watch, on militaristisen alkuperänsä vuoksi vapaita kenen tahansa käyttöön.

Tweed on perinteisesti värjätty kasviväreillä, joiden myötä paikalliset kankaat on – kuvioiden ohella – ollut voitu erottaa ympäri Iso-Britannian. Kangasta käytettiin alun perin maaseutuvaatetukseen, kuten metsästystakkeihin, polvihousuihin ja Norfolk-takkeihin. Ensimmäisen ja Toisen maailmansodan jälkeen tweedin suosio laski kovin, eikä kiinnostus herännyt ennen 60-lukua. Tällöin mod-alakulttuuri otti kankaan omakseen. Atlantin toisella puolella Ivy League -yliopistoissa kangas oli yleinen näky. Tweed on perinteisesti ollut hyvin suosittu akateemisen alan hengentyöläisillä, joiden harteilla tweed onkin aina paikallaan. Ajan kuluessa pukeutusmisnormit ovat vapautuneet ja kadonneet, eikä maaseusulla syntynyt tweed enää ole väärässä paikassa keskellä suurkaupunkia. Karhean pintansa sekä värikkyytensä vuoksi kangas ei kuitenkaan sovi edustuskäyttöön, vaan toimii parhaimmillaan värikkäänä osana arkityyliä. Tweed on yksi kestävimmistä kankaista, joten siistissä sisäkäytössä kangas kestää helposti vuosikymmenien käyttöä. Ennen teknisten kalvojen keksimistä tweed oli ehdottomasti parhain valinta ulkoiluun.

Tweed-kankaita on tarjolla lukuisia ja niiden alkuperää suojellaan tarkoin. Harris tweed -nimikkeen  alkuperätodistuksen voi saada ainoastaan kangas, joka on kudottu Skotlannin Ulko-Hebridien saaristossa. Saariryhmään kuuluvat nimenmukaisesti Harris sekä Lewis, Uist ja Barra. Lovat tweed taas on Skotlannissa kudottua tweed-kangasta, jonka värisävy on vihreä. Donegal tweed on Irlannin Donegalissa kudottua laikukasta kangasta, jonka värjäämiseen on käytetty paikallisia karhunvatukoita, sammalia, verenpisaroita sekä piikkiherneitä. Silkki-tweedissä on mukana enemmän tai vähemmän silkkiä, joka tuo kankaaseen keveyttä sekä hohtoa. Näiden lisäksi kudotaan kashmir-tweediä, Highland tweediä, Islay tweediä, näin edelleen. Värien puolesta kankaan voi kutoa missä tahansa yhdistelmässä, joten tweedinsä saa halutessaan vaaleanrentona tai tummanjäykkänä. Uusin edistysaskel on brittiläinen Dashing Tweeds, joka tarjoaa villejä teknisiä tweed-kankaita.

Tänä päivänä tweed elää vahvaa renessanssia. Kankaasta yleisesti valmistettujen vaatteiden lisäksi markkinoilla on valtaisa määrä asusteita: kenkiä, kuulokkeita, laukkuja, käsineitä, kaulaliinoja, toilettilaukkuja, lätsiä, näin edelleen. Jos jotakin voi suinkin tweedistä valmistaa, joku sen myös tarjoaa. Eikä tämä väärin ole, onhan tweed kestävä, huokea, värikäs, lämmin ja kaunis kangas, joka on paikallaan jokaisessa vaatekaapissa. Materiaali, joka on yhtä brittiläinen kuin tumma puku – eikä koskaan vanhene.

Kuva: © Garynahine Harris Tweed

Pinnoitettu nahka (eng. corrected grain leather) on nahkatyyppi, jota on muokattu kemiallisella käsittelyllä. Cg-nahka on peräisin vanhoista naudoista, joiden iho on vuosien saatossa arpeutunut, ryppyyntynyt tai muuten vahingoittunut. Parkinnan jälkeen näiden vuotien pinta hiotaan koneellisesti, ja käsitellään kemikaalein pintavirheiden sekä kehnon laadun peittämiseksi. Lopuksi pinnalle liitetään muovikalvo. Lopputuloksena on vahvasti kiiltävä nahka, joka näyttää kelpoisalta. Tätä se kuitenkin on vain ennen käyttöä, sillä pinnoitettu nahka rypistyy erittäin voimakkaasti jo ensimmäisen käytön myötä, ja usein murtuu jo muutaman vuoden käytössä. Cg-nahkan tunnistaminen on helppoa: siitä valmistetut jalkineet ovat useimmiten, mutta eivät aina, halvat. Ne tuoksuvat pistäviltä ja ennen kaikkea nahkan pinnassa ei ole nähtävissä karvatuppien pieniä reikiä.

Laadukasta vasikannahkaa, jonka pinnassa erottuvat pienoiset karvatupet

Vaikka valmistaja olisi luotettava, laatu korkeaa ja hinta tämän mukainen, säästämällä materiaaleissa kenkätehtaat voivat saavuttaa huomattavia voittoja. Eri valmistajat harhaanjohtavasti markkinoivat korjattua nahkaa monilla nimikkeillä. Materiaalia käyttävät erityisesti Loaken ja Barkerin kaltaiset halvemmat valmistajat, mutta myös  Church’sillä on oma versio nimellä “polished binder” ja Crockett&Jonesilla puolestaan “cavalry calf”. Suuret muotihuoneet, kuten Armani, suosivat usein halpaa nahkaa suurempien voittojen toivossa. Jos popoparia pääsee hypistelemään ennen ostoa, tulee etsiä karvatuppien jälkiä tarvittaessa suurennuslasin kera. Joskus myös laadukas vasikannahka jälkikiillotetaan niin tehokkaasti, että tupet liki peittyvät lankin alle. Kaikissa tasokkaissa nahkoissa ne ovat kuitenkin nähtävissä.

Kurjaa pinnoitettua nahkaa, jossa karvatuppeja ei näy, ja vahva kiilto on muovikalvoa

Verkon tyylifoorumeilla on satoja surullisia vuodatuksia, joissa puijatut ostajat purkavat sydäntään käsitellyn nahkan surusta. Tolkun asiakas ihmettelee, miksi hintavakin pari on muutamassa kuukaudessa rypistynyt tavalla, joka ei ole tavanomaista kulumaa. Syy on useimmiten surkean materiaalin, joka on keinotekoisesti hiottu, käsitelty ja vatkattu tasokkaan näköiseksi. Valmistajalle reklamoiminen ei auta, sillä materiaali mainitaan jalkineiden lapussa kyllä nahkaksi. Sitähän se onkin – vaan pinnoitettua nahkaa. Ainoaksi turvaksi jää tarkempi perehtyminen materiaaleihin ennen ostoa, sillä niin kutsuttu kusetuksen maku on jälkikäteen aivan erityisen pistävä. Katukuvassa yleisin korjatun nahkan malli on Dr. Martensin maihinnousupari, joka kiiltää kovasti, ja murtuu jalkapöydän yltä nopsasti.

Suositukseni lukijalle on korjatun nahkan välttäminen, sillä materiaali ei kestä käyttöä hyvin, eikä ikäänny kauniisti. Tämän lisäksi se haisee epämiellyttävältä, eikä näytä hyvältä. Lopputuloksena voi olla satojen eurojen menetys ja karvas anonyymi vuodatus vaikkapa Keikarin foorumille. Caveat emptor ja näin edelleen.

Ikä, koulutus ja ammatti?

“35, toimittaja, filosofian maisteri Helsingin ja Venetsian yliopistoista, pääaineena musiikkitiede. Muut opinahjot Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, Espoon musiikkiopisto ja kaksi isoäitiä.”

Kuinka läheisesi suhtautuvat tyyliharrasteeseen?

“Ei mitenkään erityisesti, sillä vaahtoan aiheesta vain sellaisille, jotka eivät suuremmin ärsyynny. Punaiset puuvillahousut ovat jostain syystä herättäneet tavattoman paljon kommentteja. Työpaikalla eräs tuottaja osoitti niitä sormellaan ja huusi joka kerta kun näki minut. Erikoista, sillä käytettiinhän punaisia housuja jo Napoleonin aikana.”

Kuinka kiinnostus syntyi ja milloin se suuntautui klassisen puolen pariin? Miksi klassikot muodin sijasta?

“Olen aina ollut tekemisissä 1800-luvun musiikin parissa, joten arvostan klassisia ratkaisuja muissakin asioissa. Klassikot ovat oikeastaan myös helppo ja mukava valinta. En tiedä mitään niin mukavaa asua kuin hyvin istuva, hyvästä materiaalista tehty puku. Klassikot ovat myös ajan mittaan edullisempia, mikä sopii saidalle luonteelleni.”

Kuinka olet kerännyt tietämyksesi — kirjoista, erikoiskoulutuksesta, ammattilaisten kanssa keskustellessa?

“Vaatteista minulla on vain vähän tietämystä: olen kuitenkin vain käyttäjä, asiakas, ja oma ammattiosaamiseni on muualla. Mutta seurailen kyllä joitakin blogeja, kuten Keikaria, lueskelen nettisivustoja ja olen haastatellut muutamia ammattilaisia radio-ohjelmiini.”

Vuosien varrella sinulle on varmasti kerääntynyt tietämystä kosolti. Onko jotain, minkä toivoisit useamman miehen tietävän?

“Ei oikeastaan. Toivoisin vaan että ihmiset olisivat ulkoasussaan ja tyylissään rohkeampia, niin elämä olisi hauskempaa. Oli se tyyli sitten mikä tahansa. Nuorissa näyttää olevan toivoa: ilahduttavan usein kaupungilla näkee persoonallisesti esiintyviä koululaisia.”

Kuinka kuvailisit tyyliäsi?

“Voisi sanoa, että työni on melko stressaavaa, joten yritän tehdä oloni vaatetuksella mahdollisimman miellyttäväksi: hyvät, hengittävät luonnonmateriaalit, sopivat jalkineet ja mietityt yhdistelmät, jotka antavat tukea esiintymiseen paineenalaisissa tilanteissa. Joskus hienostelen yksityiskohdilla, kuten konsertin teemaan sopivilla kalvosinnapeilla tai taskuliinalla. Huoliteltu pukeutuminen on myös muiden kunnioittamista ja kohteliaisuutta. Viime aikoina olen alkanut pitää kulumisen jäljistä laatuvaatteissa. Esimerkiksi sopivan kokoinen kulumajälki laatupaidan kauluksessa kertoo, miten paljon sitä on käytetty ja rakastettu. Ja miten monta koettelemusta se päällä on kestetty! Mutta kulumisen pitää sopivan kokoista ja hallittua, aivan kuten vanhoissa huonekaluissa tai tauluissa. Joissakin isommissa tv-tuotannoissa käytössäni on YLEn puvustaja. Viimeksi Pentti Tillder antoi käyttööni hienot Calzoleria Toscanan kiiltonahkakengät, ja Maj Lind -pianokilpailuun Outi Harjupatana löysi mainion Tigerin puvun. Arvostan puvustajien ammattitaitoa, ja heidän kanssaan on aina mukava suunnitella tulevia esiintymisiä. Myös ompelimo tekee ihmeitä.”

Mitä räätäleitä tai vaatevalmistajia suosit?

“Olen teettänyt kaksi yhdistelmäpukua Zegnalla ja yhden eräällä suomalaisella vaatturilla. Kauluspaidoista käytän Stenströmiä ja Etonia. Roomassa on eräs äreä nahkuri, jolta saa hyviä vöitä. Helsingistä, Berliinistä ja Tukholmasta hankin valmisvaatteet, eli aika lähialueilla pysyttelen. Myös netissä on muutama hauska liike.”

Kuinka Hienostelua alun perin syntyi? Kuinka ohjelma on otettu vastaan?

“Hienostelua-ohjelma syntyi kun panin merkille, että ”vanhan ajan maailma” yhdistettynä hienosteluun jollain lailla nauratti ihmisiä kahvipöydissä. Asiat, jotka saavat ihmiset nauramaan, ovat hiljaisia signaaleja tulevaisuudesta. Hienostelu on Suomessa myös tabu, joten päätin että se täytyy saada ohjelman nimeksi, sillä kun tabua ravistelee, syntyy jotain kiinnostavaa. Konseptia tarjottiin aluksi tv:lle, mutta koska siellä ei aiheesta innostuttu, muokkasin ideasta radioversion. Oikeastaan siitä tuli radio-ohjelmana parempi, koska saatoin ottaa tarinan kuljetukseen mukaan klassisen musiikin, jonka moni kokee myös hienosteluna. Siinä on perää, sillä taidemusiikki sisältää vaatimuksen äärimmäisyyteen viedystä huippulaadusta. Konserttikulttuuri sisältää huvittavia konventioita ja vanhoissa esityskäytännöissä on kotkotuksia, kuten yltäkylläistä melodiankoristelua tai liioittelevia toistoja. Mutta niistä pitää olla ylpeä! Ohjelma on herättänyt yleisössä enemmän tunteita kuin mikään aiemmin tekemäni ohjelma. Valtaosa palautteesta on myönteistä, mutta osa inhoaa jo pelkästään koko nimeä. On hyvä signaali, että monenlaista palautetta tulee. Kuuntelijoita on nyt todella hyvä määrä, lähes sata tuhatta.”

Millä perustein valitset ohjelman musiikin?

“En valitse musiikkia tiedollisin perustein, vaan tunneperustein: luon musiikkien avulla tunnelmia ja rakennan dramaturgian. Esimerkiksi jos aiheena ovat samppanjat, en automaattisesti valitse Reimsissä sävellettyä musiikkia, vaan teoksia, joissa kuulen samppanjan aromeja tai joiden sointiväreissä on Koillis-Ranskan valoa. Taidemusiikin valinta tällä tavalla vaatii uudenlaista asiantuntijuutta, sillä faktatieto on nykyään kaikkien helposti saatavilla, eikä pelkkä sen välittäminen johda elämykseen jossa tieto ja tunne kohtaisivat.”

Millä perustein valikoit ohjelmaan päätyvät henkilöt?

“Heillä pitäisi olla tietoa ja kokemusta jostain ohjelmasarjaan liittyvästä aiheesta. Aiheet ovat yleensä sellaisia, joilla on hienostelun leima, mutta jotka ohjelman kuluessa paljastuvat rikkaaksi kulttuurihistoriaksi. Haasteenani on saada ohjelman ihmiset luottamaan omaan persoonallisuuteensa. Kaikkien pitäisi saada kukoistaa omalla tavallaan.”

Mitä harrastat tyylin ohella?

“Kaupunkikävelyitä, vieraita kieliä, laiskottelua.”

Monet lukijoistani ovat nuoria tai vasta hiljakkoin kiinnostuneet vaatekaappinsa uusimisesta. Mitä ohjeita jakaisit miehelle, jonka kiinnostus on vasta herännyt?

“Tyylitietoisen miehen täytyy tuntea edes vähän taidemusiikkia. Beethovenin sinfoniat auttavat pitkälle, sitten voi edetä jousikvartettoihin. Viette daamin konserttiin ja sen jälkeen kuutamokävelylle.”

http://yle.fi/radio1/musiikki/hienostelua/

Kuvat: © Janne Koskinen

Tammikuussa perustettu Parranajo on uudehko suomalainen sivusto märkäajon vaativasta maailmasta. Missä parranajo sähkökoneella on kenties nopeaa ja kätevää, tarkkaa tai mukavaa siitä ei saa. Iho jää ärtyneeksi ja pienten karvatäplien vaivaamaksi. Märkäajo on hitaampi ja opettelua vaativa metodi, joka harjoittelun myötä johtaa tarkempaan ja miellyttävämpään tuntumaan. Tätä taitoa on hankala opetella, jos ei ole oppinut tavoille isän tai kaverin avustuksella. Valitettavasti partaveitset sekä safety razor -tyyppiset kojeet on korvattu ärsyttävillä parranajokoneilla sekä tautisen kalliilla Gilletten kertakäyttömikättimillä. Jos märkäajo kiinnostaa, Parranajo-sivusto auttaa.

http://parranajo.blogit.fi/