Keikari.com

Reddit on jännä paikka. Vielä jännempi se on malefashionadvice-kategorian ansiosta, sillä keskusteluissa on aina mukana vaatteiden kieltä puhuvia veijareita, jotka auttavat auliisti ketä tahansa kysyjää. Sivuston kannustava ja ystävällinen virtuaali-ilmapiiri on saatu pysymään yllä myös tyylikeskusteluissa.

Alla Redditin tarjoama ilahduttavan kattava kuvaopas kenkien värin ja puvun värin yhteen sovittamisesta. Ei nyt sillä, että kaapissa täytyisi olla puku spektrin kaikissa väriasteissa, mutta jotkin värit vain näyttävät keskimäärin mukavammilta yhdessä. Samoin on hyvä muistaa vanha värisääntö: mitä tummempi sävy, sitä virallisempi ilme – mitä harvemmin nähty väri, sitä erikoisempi vaate. 2000-luvulla ei joudu sosiaalisen lynkkauksen kohteeksi, jos nyt sattuu vain pitämään vihreistä jalkineista tumman puvun kanssa. Silti tilanne ja seura on hyvä huomioida, erityisesti edustustöissä, joten kuvaopas on hyödyllinen lisä kenen tahansa kiintolevylle. 

Kuva: stRafaello ja rootb33r

Shetland-villa on samannimisestä lammasrodusta kerättyä ja käsiteltyä villaa. Tämä pieni maatiaislammas on jalostettu karuilla ja etäisillä Shetlandinsaarilla, jossa paikalliset ovat kasvattaneet lampaita lihan, laiduntamisen sekä hienon villan vuoksi. Meri-ilmasto, ympäri vuoden matalana pysyvä ulkolämpötila ja karu kasvisto ovat koulineet Shetlanninlampaista sisukkaita sekä tuhdin villan kasvattavia. Saarten asukkaat ovat käyttäneet niiden villaa Fair Isle -kuvioisten neuleiden neulomiseen, pitsishaaleihin, vientituotteisiin sekä tweed-kankaiden kutomiseen.Näistä esille täytyy nostaa erityisen hienot shaalit, jotka voidaan huoletta vetää jopa sormuksen lävitse.

Vuonna 2011 Shetland-villasta tuli Iso-Britannian ensimmäinen EU-alkuperäsuojattu hyödyke, joka ei ole ruokaa. Jalostajat vahtivat ylpeinä paikallisen villan tuotantoa sekä laatua. Saadakseen villakauppiaiden hyväksynnän, Shetlanninlampaan turkin tulee olla pehmeää, pitkähköä, hyvin hienoa ja aaltoilevaa. Sittemmin Shetlanninlampaita on viety saarelta ympäri maailman, ja vaativaan ilmastoon jalostettu laji kukoistaa leppoisammissa oloissa. Lajin luontaisiin ominaisuuksiin kuuluu suuri vaihtelu turkin värityksessä ja karvan muodossa.

Shetland-villa on lämmintä, vahvaa, pehmeää, kestävää ja hienointa, jota yksikään brittiläinen lammasrotu tuottaa. Virallisia värejä on 11 ja sävyjä 30, näistä täysvalkoinen, musta sekä punaruskea yleisimpinä, ja saaren neulojat suosivat värjäämättömiä lankoja. Aiemmin valkoinen villa oli suosittua sen helpon värjäämisen vuoksi, mutta nykyisin kiinnostus värjäämättömään villaan on kasvanut. Suurimman tuoton saa harvinaisista värisävyistä, jos ostaja vain luonnonväriä suosii. Monilla väreillä on Shetlanninmurteen mukaiset nimet, joista suomalaiseen korvaan eksoottisia ovat ainakin emsket, musket, shaela, moorit ja mioget.

Klassisen tyylin harrastajien keskuudessa yksi Shetland-kohde on ylitse muiden: O-aukkoinen, värikäs neule, jonka pinta on usein harjattu pörröisen nukan muodostamiseksi. Tämä amerikkalaisen Ivy League -tyylin huoleton ikoni on mukavan lämmin, kestävä ja värikäs lisä mihin tahansa vaatekaappiin. Esimerkiksi J. Pressin Shaggy Dog -neule on saavuttanut kadehdittavan aseman juuri materiaalin sekä harjatun pintansa ansiosta. Toisen maininnan ansaitsee Shetland-villasta kudottu värikäs tweed, josta voi muovata minkä tahansa vaatteen jokaisen ylle. Pieni ja sisukas lammas pystyy ihmeisiin.

Toinen kuva: Ben Silver

Olkaimet (eng. braces, suspenders) ovat miesten asuste housujen ylläpitoon. Ennen kuin vöiden läpimurto sekä koristeena että housujen pidikkeenä tapahtui, miehet käyttivät olkaimia polvihousujen kera. Näiden asusteiden pääjujuna on joustonauha, joka nimeään seuraten joustaa liikkeessä, mutta palautuu nopeasti muotoonsa. Näin olkain ei häiritse liikettä ja housut pysyvät yllä kaikissa tilanteissa. Y-kirjaimen mallisissa olkaimissa on selkäpuolella yksi nauha ja nauha kummankin hartian yllä, H-mallissa nauhoja on myös takana kaksi. Nämä kiinnittyvät nahkaiseen välikappaleeseen, joka yhdistää olkaimen etu- ja takanauhat. Joustonauhat päättyvät nahkaisiin remmeihin, jotka kiinnittyvät housujen vyötärönauhan sisä- tai ulkopuolelle. Henkselit metallisine takuulukkoineen ovat myöhempien aikojen keksintö, joka ei tarvitse erillisten nappien ompelua. Ne ajavat saman asian kehnommin, sillä klipseillä on paha tapa repiä kangasta.

Boxcloth-kangas

Nykyisten olkaimien esi-isät ilmestyivät viimeistään 1700-luvulla. Dokumentit Amerikan puolelta kertovat, että Benjamin Franklin perusti Philadelphian ensimmäisen vapaapalokunnan vuonna 1736 ja päätti punaisten olkaimien olevan osa joukkojen univormua. Hätätiloja lukuun ottamatta olkaimet pysyivät kauluspaitojen lailla alusvaattena aina 1900-luvulle asti, ja niiden paljastaminen herkälle neidolle oli yhtä hävytöntä kuin alushousujen vilahdus. Herrasväki käytti silkkisiä tai kirjailtuja olkaimia, työläiset karkeampia ja kestävämpi materiaaleja. Jotta housut pysyivät paremmin yllä, ne leikattiin lantion sijaan vyötärön korkeudelle tai napaan asti. Olkainten ansiosta vyötärönauhan saattoi jättää väljäksi, jolloin kookas vatsa tai ruokaillessa pullistuva kupu eivät haitanneet. Yhä tänä päivänä olkainten kanssa voi vyötärön jättää surutta väljäksi, minkä vuoksi olkaimille leikatut housut ovat hyvin miellyttäviä.

Kalanruoto-tweed

Vuonna 1820 maineikas englantilainen olkaintehdas Albert Thurston esitteli uudet mallinsa. Ne kiinnittyivät nahkaremmeillä, mutta olkaimet olivat H-mallia ja jousto-osa huovutettua boxcloth-villaa. Myöhemmin tehdas tarjosi myös Y- ja X-malleja. Erikoista kyllä, kirjailija Mark Twain kunnostautui myös olkainten kaltaisten nauhojen keksijänä. Joulukuun 19. vuonna 1871 hän sai patentin projektille nimeltä “Adjustable and Detachable Straps for Garments”. Hänen malliaan saattoi käyttää alusvaatteiden, korsettien, housujen ja vastaavien vaatekappaleiden kera. Twain koki olonsa epämukavaksi olkaimissa ja suosi remmejä niiden sijaan. Vuonna 1894 saapuivat metalliset klipsiolkaimet, jotka eivät tarvinneet vyötärönappien apua. Silti vöitä ei käytetty yhdessä olkainten kanssa ellei mies halunnut keikaroida viimeisen päälle.

Kellokuvio

Ensimmäinen maailmansota muutti paljon. Univormujen housuissa oli matalampi vyötärö ja sotilaille jaettiin paksuja vöitä osana säädettyä asua. Vaatekankaiden valmistusta säännösteltiin ympäri Eurooppaa ja kutomot valjastettiin kutomaan kankaita sotakäyttöön. Siispä liivipuvut miltei katosivat kaupoista ja vyötäröt laskeutuivat alemmas. Kun pukuliivit eivät enää peittäneet olkaimia, jotka olivat yhä alusvaatteita, vyöt ottivat niiden paikan. Myös rintamalta palanneet miehet olivat tottuneet sotavuosina matalampiin housuihin sekä nopeisiin vöihin. Toinen maailmansota vain kiihdytti ensimmäisen aloittamaa muutosta. Amerikkalainen Life-lehti kertoi heinäkuussa 1938 enää vajaan 40%:n miehistä käyttävän olkaimia. Tämän jälkeen olkaimet ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi jokaisen vuosikymmenen kuluessa. Joitakin pilkahduksia on näkynyt esimerkiksi 60-luvun skinheadien räväköissä olkaimissa, joita käytettiin alusvaatteen sijaan selvästi näkyvillä. Vuonna 1971 saapui elokuvateattereihin Kellopeliappelsiini valkoisine olkaimineen ultraväkivallan kera.

Moiré-kuvio

Kaksi tekijää elvytti olkaimet klassisen tyylin saralla. Ensin vuoden 1987 Wall Street näytti ahneen Gordon Gekkon raitaolkaimet, joita kopioitiin ahkerasti sekä hyvässä että pahassa. Tällöin yleinen käytäntö Wall Streetillä oli, ettei olkaimia saanut käyttää työpaikalla ennen kuin ne oli ansaittu. Ne olivat kokeneiden pelurien merkki. Tämän jälkeen klassisen miesten tyylin verkkofoorumit sekä blogit yleistyivät 2000-luvun kuluessa, ja näiden mukana tietämys olkainten mukavuudesta sekä sopivasta käytöstä levisi. Esimerkiksi nahkan väri on hyvä sovittaa yhteen jalkineiden värin kanssa, vaikka kyseessä onkin yleensä takin alle piiloon jäävä asuste. Jos housuja aikoo käyttää olkainten kanssa, vyölenkit olisi hyvä poistaa kokonaan. Näin vyötärönauhasta tulee siistimpi. Jos seuraa vanhan polven tapaa ja pitää olkaimet piilossa, niiden värillä tai kuviolla ei ole väliä. Jos taas mielellään näyttää omansa, vain mielikuvitus on rajana, sillä joustonauhoja voidaan kutoa missä kuviossa tahansa. Olkaimet ovat omassa sarjassaan.

Raitamallia

Kuvat: Albert Thurston

Vanhoja, mutta huonoja uutisia: vaattureiden ammattikunta on vaarassa kadota Suomesta. Parisen vuotta sitten Yle haastatteli Suomen Vaatturiliiton puheenjohtajaa, Tampereella omaa liikettä pitävää Kirsi Ahoa, joka on toiminut alalla kolme vuosikymmentä. Vaikka Ruotsi, Norja sekä Tanska ovat Suomen lailla kalliita joka suhteessa, muissa Pohjoismaissa tilanne käsityötaitajien suhteen on levollisempi. Mikä tärkeintä: Suomessa harmia tuo pukeutumisen kulttuuri, jossa vaatteista ei keskimäärin haluta maksaa ja miesten koreilu nähdään merkiksi vähintään epämääräisestä persoonasta. Lisäksi opetushallitus ei ole huomioinut Vaatturiliiton vetoomuksia koulutusjärjestelmän muuttamisesta.

“Ennen vanhaan tekijöitä sentään oli useita kymmeniä, satojakin Suomessa, mutta tämän hetken tilanne on se, että meidän Suomen Vaatturiliittoon kuuluu 17 jäsentä [nykyisin 30, heistä puolet yrittäjiä] ja melkein suurin osa heistä on jo jäänyt eläkkeelle tai jäämässä, että hyvin kourallinen meitä on sitten enää oikeita tekijötä.”

http://yle.fi/uutiset/vaattureiden_ammattikunta_vaarassa_kadota/5059540