Aamutakki

0

March 20, 2016 by Ville Raivio

Aamutakki (engl. dressing gown) on väljä, kevyt ja mukava pyjaman tai oloasun päällinen. Pukineen kantamuoto on kaukaisen Persian hovivaatteissa, jotka kantautuivat aina Eurooppaan asti Silkkitien ja diplomaattien matkassa. Niiden innoittamana 1700-luvulla syntyi banyan – korea, pitkä ja väljä oleskelutakki, jota käytettiin kotosalla. Se leikattiin T-kirjaimen muotoiseksi ja valmistettiin mieluusti koristeellisesti kuvioidusta silkistä vaurauden merkiksi. Aluksi asussa ei ollut nappeja, vaan se vyötettiin ylle ja hihoja käärittiin taaksepäin, usein olotakin alla oli liivi samasta kankaasta. Myös aikakauden raskas peruukki yleensä riisuttiin kotona ja sen sijalle puettiin säkkimäinen turbaani, joka oli osa banyanin kokonaisuutta. Asussa kelpasi oleskella, vastaanottaa läheisiä vieraita tai pelata korttia. Ajan kuluessa vaatetta ryhdyttiin valmistamaan yhä enemmän päällystakin näköisenä, vaikka helma oli miltei poikkeuksetta hyvin löysä, ja herrasmiehet suuntasivat myös ulkosalle banyan yllä. Lopulta banyanista muokattiin 1800-taitteessa aamutakki, joka ei kuitenkaan ollut alusvaate, vaan sen alla oli paita ja housut.

Aamutakki_Keikarissa

Ennen kuin nykyaikainen eristys- ja rakennustekniikka sekä keskuslämmitys saapuivat, länsimaiset asunnot olivat poikkeuksetta kylmiä tai vähintään vetoisia paikkoja. Samaten pukujen ja juhlatamineiden sisärakenteet olivat jäykkiä, joten suurin osa herrasmiehistä heitti ne kotona yltään. Yli vuosisadan ajan aamutakki oli tarpeen, jotta palelun vältti, löhöily onnistui — eikä häpäissyt itseään puolialastomana yllätysvieraan saapuessa. Ennen 1920-lukua valtaosa aamutakeista oli ruudukkokuvioisia tai kuviottomia, ja niiden materiaali oli lämmintä villaa tai puuvillaflanellia. Vasta myöhemmin banyan-henkiset räiskyvät kankaat palasivat ylle ja aamutakin vyöstä tai nyöristä muokattiin yhä koristeellisempi. Samoin taskut kasvoivat kokoa kummasti.

Aamutakin yleisin kaulusmalli on ollut pyöreä shaalimalli, joka on tuttu myös erään James Bondin smokeista. Ajan kuluessa vaatteen helma on lyhentynyt, herkät silkkikankaat ovat käyneet harvinaisiksi, ja tänä päivänä harvempi mies edes omistaa aamutakkia. Paljon suositummaksi on tullut kylpytakki, jonka pelkistetty froteekangas poistaa kosteuden suihkun jälkeen, on kätevä puhdistaa ja kestää käyttöä hyvin. Kun asunnotkin ovat yhä lämpimämpiä ympäri Euroopan, aamutakin suosio on romahtanut, eikä sitä olennaiseksi vaatteeksi voi nimittää, sillä ilmankin pärjää. Silti aamutakki vetoaa vintage-henkiseen pukeutujaan sekä mieheen, joka nauttii tyylikkäästä löhöilystä.


Lukijakysely yhä avoinna

0

March 17, 2016 by Ville Raivio

Vielä 20.3. asti on aikaa osallistua Keikarin lukijakyselyyn ja kenties voittaa lahjakortti Herrainpukimon mittapaitaa varten. Jokainen vastaus on hyödyksi.

 


Alpakkavilla

1

March 13, 2016 by Ville Raivio

Alpakka on samannimisen otuksen villaa, joka poikkeaa lampaanvillasta monin tavoin. Tämä kamelieläin on peräisin Perun, Bolivian, Chilen ja Argentiinan vuoristoilta, joilla se jalostettiin ihmisen apuriksi jo viisi vuosituhatta sitten, mutta paleoantropologit uskovat ihmisen käyttäneen alpakkaa jo 4000 vuotta ennen kesytystä. Nykyisin alpakoita kasvatetaan ja jalostetaan ympäri maailman. Luonnostaan alpakat kasvattavat turkkinsa yli 20 ruskean, harmaan ja mustan värissä – muut värit saadaan värjäämällä. Yksittäiset kuidut ovat jopa 20 – 30 senttisiä, sileitä, hienoja sekä aaltoilevia. Alpakoiden villaa on aina pidetty arvossa, eikä eläimiä ole kasvatettu juhdiksi tai ruoaksi, vaan turkisten ja kuidun vuoksi. Ääriesimerkkinä Inkat varasivat materiaalin vain kuninkaallisten käyttöön. Toisin kuin lampaanvillssa, alpakassa ei ole lainkaan lanoliinia, villarasvaa, eikä sen pinnassa ole kookkaita suomuja. Tämän vuoksi materiaali sopii hyvin heille, joilla on tavanomainen villa-allergia. Alpakkakuitu on sisältä ontto, joten kehon lämpö varastoituu sen sisälle, ja villa lämmittää tehokkaasti myös ohuissa vaatteissa.
Alpakkavilla_Keikarissa
Klassisessa pukeutumisessa alpakkaa on käytetty esimerkiksi päällystakkien villavuorissa, joiden pinta harjattiin pehmeälle ja lämpimälle nukalle. Ennen kuin lämmitetyt henkilöautot yleistyivät jokamiehen välineinä, alpakkavuori oli suureksi hyödyksi kaikissa kylmissä ilmastoissa. Näiden suosio oli suuri 1950-luvulla. Samoin alpakkaneuleet ja -kaulaliinat ovat pitäneet viimaa poissa ja lämpöä yllä. 1920-30 -lukujen aikana alpakkaa lisättiin pukujen puuvillakankaisiin. Pelkästä alpakasta valmistetuissa vaatteissa on kiiltelevä pinta. Erityisesti alpakkaa on käytetty sekoitekankaissa ja -langoissa, joissa se tuo lisälämpöä ja pehmeyttä, mutta ei tee vaatteesta kiiltelevää tai kallista. Alpakka on melko lailla yhtä vahva materiaali kuin lampaanvilla, mutta sitä käytetään harvoin pukujen tai villakangastakkien materiaalina.


Lukijakysely 2016

0

March 8, 2016 by Ville Raivio

Usean vuoden jälkeen on aika uuden lukijakyselyn. Kaikkien sähköpostinsa ilmoittavien vastaajien kesken arvotaan yksi 120 euron arvoinen mittapaitalahjakortti Turun ainoaan oikeaan Herrainpukimoon. Kysymyksiin voi myös vastata täysin anonyymisti. Kyselyyn vastaamisesta on hyötyä usealle. Tulokset kertovat, millaisia miehiä kiinnostaa laatu ja kauniimpi elämä, ne toimivat AMK-projektin hyväksi lähdemateriaalina ja samalla ne myös auttavat minua tulevien juttuaiheiden juonimisessa.

Kysely 2016


Albert-tohveli

0

March 6, 2016 by Ville Raivio

Albert-tohveli (engl. Albert slipper) on nöyrän kotitohvelin kantamuoto, jonka päällinen on samettia ja nahkapohja mahdollisimman ohut. Yleisiä koristeluja ovat omistajan nimikirjaimet, sukuvaakuna tai suvun symboli, jotka aikoinaan koruommeltiin jalkapöydän ylle, mutta nykyisin ommellaan koneilla. Samoin yleinen on tikattu silkkivuori tai päällisen laitoja kiertävä koristereuna. Kärjen muoto on miltei poikkeuksessa pyöreä ja pullea, kaiketi tilavuuden eli mukavuuden ehdoilla, ja kengän kieli ulottuu korkeammalle kuin avokengissä yleensä. Ennen kuin tämä muoto syntyi, herrasmiehen vakiojalkineet päivisin olivat ratsastussaappaat tai solkikengät. Juhlavaatteiden kanssa jalkaan puettiin tohvelit, joiden materiaali oli sileää tai kiillotettua nahkaa. Useimmissa maissa jalkineita ei riisuttu sisätiloissa, mutta kotosalla saappaat olivat turhan raskaat, eikä juhla-asu kuulunut päivään, joten Albert-tohveli syntyi kevyeksi, siistiksi ja mukavaksi kotikengäksi. Kun säätyläiset yhä pukeutuivat illalliselle, samettitohveli oli yleinen näky kotikutsuilla. Nimensä tämä kenkätyyppi sai 1840-luvulla kuningatar Viktorian Albert-puolisolta, joka näytti hienostolle esimerkkiä uuden jalkineen käytössä.

Albert-tohveli_Keikarissa

Viimeistään 1930-luvulla Albert hyväksyttiin myös juhlapukineeksi ja sopivaksi smokki-iltamiin kotona tai klubilla. Ajan myötä tämäkin rajoitus lientyi ja Alberteja on näkynyt satunnaisesti myös virallisilla kutsuilla. Perinteisesti juhlakengät ovat mustat ja kiiltonahkaa tai vahvasti kiillotettua vasikkaa, joten Albertit ovat vähemmän muodolliset. Kenkätyyppiä valmistetaan kaikissa sateenkaaren väreissä, joista musta on se varmin iltatilaisuuden kaveri. Kotikäytössä rajoituksia ei ole, juhlissa on parempi pelata varman päälle. Sametti ei ole kummoinen kenkämateriaali, joten Albertit eivät kestä rymykäyttöä, vaikka hiostavatkin vähemmän tanssiessa. Myös niiden silkinohut ulkopohja ei juuri kestä katukäyttöä. Valtaosa malleista valmistetaan liimaamalla, joten niiden pohjia ei voi juuri jälkikäteen vaihtaa. Näistä syistä Albert toimii yhä parhaiten alkuperäisessä tarkoituksessaan siistinä kotitohvelina, joka pitää jalat lämpimämpinä kylmällä lattialla. Jos ne palvelevat kevyesti ja tyylikkäästi myös harvinaisissa kodin tai klubin smokki-illoissa, sen parempi.




Copyright © 2023 Ville Raivio









Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.