Keikari.com

1800-luvun alkupuolella ensimmäinen tunnettu knallin esimuoto suunniteltiin maineikkaan lontoolaisen Lock’s-hattuliikkeen tiloissa. Muuan William Coke halusi riistanvartijoilleen edustavan ja kestävän päähineen, joka ei kärsisi kovasti pusikkokäytössä. Lock’sin työntekijät tuntevat mallin yhä Coke-nimellä, mutta tavallisille kaduntallaajille se on bowler hat eli knalli. Bowler-nimike tuli käyttöön vasta 1850-luvulla, kun Bowler&Son aloitti hattutyypin massavalmistuksen. Aina 1960-luvulle asti se oli Se Ainoa Oikea päähine jokamiehelle, ja valtaisa määrä vanhoja valokuvia kertoo hattumallin valtaisasta suosiosta. Nykyisin knalli on kuollut. Ainoat jokapäiväiset käyttäjät 2000-luvulla ovat Iso-Britannian kuningattaren kaartinupseerit. Hekin vain, koska knalli kuuluu virka-asuun. Muutamia kymmeniä retro-eksentrikkoja lukuunottamatta knallia ei tulla näkemään kaupungeissa, ellei joku muotipelle sitä löydä mallistoihinsa.

Knallista mieleen tulee ensinnä Charles Chaplinin kulkurihahmo, jonka jälkeen hyvinä kakkosina Ohukainen&Paksukainen -duo. Televisiofaneille sarja Kostajat tarjoaa upeasti puetun Patrick MacNeen, jonka päässä knalli keikkuu hyvin vakuuttavasti. Knallista on sittemmin tullut Iso-Britannian herrasmieskäsitteen kliseinen symboli, jota ei tulla näkemään katukäytössä modernin pukeutujan yllä. Sellaisen voi toki ostaa, mutta vain keräilymielessä, neljän seinän sisällä ihailtavaksi taikka viktoriaanisen seuran kutsuilla käytettäväksi. Tämä on sääli, sillä pehmeän jykevä knallin muoto on kovin kaunis ja ajaton.

Ulkomaisilla verkkosivustoilla seikkaillessaan eteen astuu erikoisia jalkineiden kokomerkintöjä. Suuresta kääntelyn vaivasta päästäisiin, jos universaali mitoitus otettaisiin vihdoin käyttöön. Tätä suurta päivää odotellessa laadin jalkinekokojen muunnostaulukon, joka on vain suuntaa-antava. Koska eri valmistajat käyttävät erilaisia lestejä, mikään numerokoko ei ole vissi.

Ystäväni Tuomas on raitis urheilijanuorukainen. Tuomaan nykyinen tyyli on – hänen sanojaan lainatakseni – Sport/Stupid Comfortable, mutta häntä kiinnostaisi tason hienoinen nostaminen. Nyökkäys hänen ja muiden reilusti urheilevien suuntaan on luomukseni Sport/Smart Casual.

Urheilu ei ole mikään este eleganssille. Jos puvun tai jo suorien housujen pitäminen ahdistaa, on muita väyliä suotuisan ulosannin saavuttamiseksi. Collegehousut ja verkkarit ovat toki omiaan harjoituksiin, mutta vapaa-ajalla pukeutumisen ei tarvitse repsahtaa jos vähänkin kiinnostusta klassisemman tyylin puoleen löytyy. SSC-tyyliä seuraavalla on alituinen ongelma tasapainoilussa riittävän edustavan ja samalla urheilullisen rennon välillä. Epäonnistuminen on todennäköistä, ellei oma visio ole riittävän vahva. Mikäli kukaan ystävistäsi ei tiedustele oletko lähdössä juhliin, kokoonpanosi on onnistunut. Mikäli joku urheiluseurastasi toteaa sinun näyttävän hyvältä, olet jälleen mainiolla tiellä. Ylipäätään voisi todeta kaiken riippuvan asusteista.

• pikeepaidat
• kuvioidut, rennot ja slimmit kauluspaidat
• hillityt farkut
• Street-pukukengät
• klassinen ruskea nahkavyö
• valkoiset teepaidat
• klassisesti kuvioidut sukat
• samettitakit
• kipparitakki

Atleettinen v-muotoa seuraava vartalo nousee Sport/Smart Casual-tyylissä pääosaan. Koska puvut, solmiot ja pukukauluspaidat on unohdettu, myönteisesti kehoa myötäilevät vaatteet korvaavat ne. Todella kireisiin ja avoimiin paitoihin verhoutuminen on hyvin mautonta, ja tuo mieleen vain testosteronia joka suuntaan ruiskivat machot. Kun on saavuttanut lihaksikkaan ja kateutta herättävän kropan, tulee olle hienotunteinen ilonsa ja ylpeytensä verhoamisessa.

Mikään ei ole urheilullista eleganssia tavoiteltaessa parempi vaihtoehto kuin klassinen pikeepaita. Heti perässä seuraa vapaa-ajan kauluspaidat, joiden hihat kääritään ja pari ylintä nappia jätetään auki. Kolmantena puhtaan valkoinen teepaita, jossa ei ole valtavia brändilogoja. Näillä taataan v-muodon ja lihaksien korostuminen, joka on omiaan herättämään iloa naiskatselijoissa. Farkut ovat miltei ainoat housut, jotka ovat riittävän rennot ja urheilulliset, mutta silti Smart Casualin puolella. Street-pukukengät olivat minulle uusi tuttavuus tämän vuoden puolella. Uskon niiden olevan paras valinta SSC-miehelle. Ulkomailla moisia on ollut jo kauan, kun nuoremmat veijarit ovat halunneet jotain rennompaa mutta silti hitusen edustavaa jalkinetta pukujensa pariksi. Englannissa ne tunnetaan nimellä Work Trainers.

Koska myös irtotakit ja taskuliinat ovat poissa pelistä, muut asusteet nousevat tärkeään asemaan jotta kokoonpano pysyisi yhä Smart Casualin puolella. Riittävän klassinen ruskea nahkavyö on erinomainen valinta, kunhan solki on munakas. Sukkien puolella tulee valita klassisia kuoseja (Argyle, windowpane, tartaani, linnunsilmä yms.), ja riittävän paksuja kudoksia farkkujen kanssa pidettäväksi. Aina housujen tai jalkineiden värissä, jotta Smart Casual saavutetaan. Liika värikkyys pilaa kokoonpanon. Kipparitakki on ainoa riittävän klassinen mutta samalla rento päällystakki, jonka mieleeni saan. Ainoa pikkutakki, jonka voisin kuvitella nähtävän ikiurheilullisen herrasmiehen yllä, on samettitakki. Ei kuitenkaan vakavan mustana, vaan viininpunaisena, sammalenvihreänä tai tummansinisenä. Riittävän klassista, mutta samalla pienellä hitusella playboyn auraa.

Vuonna 1937 Louis Goldschmidt perusti Midland Hosiery Mills -yhtiön, joka valmisti sukkahousuja sekä sukkia naisille. Tähän aikaan valtaosa tehtaista suolsi ulos paksuja, epäelegantteja sukkia joista keveys ja miellyttävyys oli kaukana. Goldschmidt pähkäili, että markkinoilla saattaisi olla kysyntää edustaville, mukaville ja erityisen esteettisille sukille. Suurista aloituskustannuksista huolimatta hän suostutteli paikallisen P.A.Bentleyn konetehtaan rakentamaan erityissuunnitellun sukkamasiinan. Hiljalleen homma lähti luistamaan, ja kun ensimmäiset sukat ehättivät kauppoihin, valtaisa menestys nosti päätään.

Vuonna 1945 rekisteröitiin yhtiönimi Pantherella, ja tämä oli samalla lähtölaukaus pienimuotoisen toiminnan loppumiselle. Koska miehet olivat niin erinomaisen mieltyneet yhtiön sukkiin, pomomies Goldschmidt päätti lopettaa naisten linjaston tuottamisen vuonna 1952. Naiset saivat valitettavasti odottaa vuoteen 2005 asti mallistonsa palaamista. Alusta lähtien Goldschmidt uskoi saumattomien sukkien olevan ehdotonta parhaimmistoa, ja tämä filosofia kulminoitui kun yhtiö otti käyttöön käsinkiinnitetyn varvassauman, joka on Pantherellan tunnetuin tavaramerkki.

Kun muut kilpailijat ovat ajan myötä siirtyneet halvempiin ratkaisuihin, Pantherella on pitänyt kiinni perinteistä ja korkeasta laadusta – oli seurauksena hieman pienempi voitto tahi ei. Kolme tukipilaria ovat yhä Laatu, Valikoima ja Hinta-laatusuhde. Uudet mallistot suunnitellaan aina 18 kuukautta ennen kauden vaihtumista ja jopa 70 eri mallia esitellään vuodenaikojen vaihtuessa. Innovatiivinen perustaja uskoi myös vientiin, joten jo 40-luvun lopulla Pantherellaa laivattiin USA:n kuluttajille. Vuonna 1952, jolloin naisten linjasto lopetettiin, vientimäärä saavutti huimat 75% tuotannosta. Tuotanto on kautta vuosikymmenten pidetty tukevasti Englannin maaperällä Leicesterissä, ja nykyinen moderni tehdas sijaitsee samalla tontilla kuin ensimmäinen tiilinen paja.

Tänä päivänä Pantherella tarjoaa suuren valikoiman sukkia loputtomissa väri-, materiaali- ja kuvioyhdistelmissä. Kuten kaikki sukat, myös Pantherellat kuluvat ajan myötä puhki. Tämä kuitenkin tapahtuu myöhemmin kuin kehnolaatuisten valmistajien kohdalla, ja yhä kolmen vuoden jälkeen odottelen nukan ilmestymistä omiin pareihini. Näin ei ole käynyt.

http://www.pantherella.co.uk/