Keikari.com

Ranskan verbi flâner suomentuu kuljeskeluksi. Charles Baudelaire johti sanasta maskuliinisen substantiivin flâneur (suomeksi flanööri), joka puolestaan viittaa runoilijan itsensä sanoin “henkilöön, joka kulkee kaupungin halki kokeakseen sen.” Baudelairen teoretisoitua ja esiteltyä termin, se sai runsaasti vaikutusvaltaisia käyttäjiä talouden, kulttuurin, kirjallisuuden ja historian aloilla. Ajan mittaan flanöörin idea on saavuttanut huomattavan merkityksen myös urbaanien ilmiöiden ja modernin yhteiskunnan tutkimuksessa.

Vaikka Baudelaire kuvasi flanööriä nimenomaan “kaupungin katujen herrasmieskäyskentelijänä”, hän uskoi hahmolla olevan suuri merkitys kaupungin olemuksen ymmärtämisessä, kuvaamisessa ja sen tapahtumiin osallistumisessa. Baudelairen kirjoituksissa flanöörillä oli tärkeä kaksoismerkitys: tämä kulkija oli toisaalta osallinen tapahtumissa, mutta hän pysyi aina etäisenä tarkkailijahahmona. Runoilija myös pohti teksteissään yksilön suhdetta suurempaan joukkoon, ja massojen suhdetta flanööriin. Vuoden 1848 Ranskan vallankumous toi mukanaan uudet sosiaaliset säännöt, sekä ajan myötä nopeutuneen teollistumisen. Baudelairen vastareaktion mukaan taiteilijan tuli tänä kuohuvana aikana uppoutua täysin suurkaupungin olemukseen ja olla kuin “jalkakäytävien kasvitieteilijä”.

David Harveyn toteaa kirjassaan Paris: Capital of Modernity: “koko loppuelämänsä ajan Baudelairea repivät kahtaalle flanöörin ja dandyn mielenlaadut. Jälkimmäisen vuoksi hän pysyi aina etäisenä ja kyynisenä tarkkailijana, mutta samalla hän suhtautui intohimoisesti kaupunkilaistensa elämiin ja liikkui aktiivisesti näiden keskuudessa”.

Alun perin Baudelaire viittasi termillään ainoastaan pariisilaisiin, eikä tämä konnotaatio ole täysin kadonnut nykypäivänä. Flâneur (hän, joka kuljeskelee) ja flânerie (kuljeskelu) ovat kuitenkin ahkerasti käytössä myös muissa ympäristöissä. Esimerkiksi Baudrillardin America sekä Jack Kerouacin On the Road osoittavat, kuinka käsitettä on sovellettu muissa yhteiskunnissa. Kaikilla flanööreillä on yhteneviä ominaisuuksia. Useimmiten he ovat suuresti viehättyneitä katujen elosta ja hulinasta, mutta suhtautuvat erittäin kriittisesti modernin kaupunkielämän yhdenmukaisuutta, kiirettä ja anonyymiyttä kohtaan. Paitsi kirjallista, flanöörin käsitteellä on ollut myös huomattavaa akateemista vaikutusvaltaa kaupunkien olemuksesta käydyissä keskusteluissa. Esimerkiksi Georg Simmelin The Metropolis and Mental Life on Baudelairen ajatusten suuresti inspiroima.

Olin flanööri ennen kuin olin kuullutkaan koko termistä, ja toivon mukaan tämä teksti auttaa lukijan tai pari löytämään itsensä. Kaupungissa yksikään katu ei hengitä samanlaisena koko päivän ajan. Uskon, että kaupunki tulee nimenomaan kävellä muistiinsa.

Linkkejä, joista matkansa aloittaa:

• http://www.theflaneur.co.uk/
• http://www.m-cult.net/mediumi/article.html?articleId=222&page=3
• http://www.thelemming.com/lemming/dissertation-web/home/flaneur.html

Varsin levottoman ja roimasti liikennöidyn Hämeentien varrella nököttää vaatimaton Kallion korjausompelimo. Pelkistetystä ulkoasustaan huolimatta liikkeen ompelijat ovat rautaisia ammattilaisia, joihin luotan. Soiteltuani aikanaan lukuisia pääkaupunkiseudun ompelimoja lävitse, päädyin Kallioon erinomaisen hinta-laatusuhteen vuoksi. En ole pettynyt kertaakaan.

Esimerkkihintoja:

• kauluspaidan hihan lyhennys 20 euroa
• kauluspaidan kavennus 15 euroa
• pikkutakin hartioiden kavennus 50 euroa
• pikkutakin selän kavennus 33 euroa
• pikkutakin hihan lyhennys/pidennys 24 euroa
• päällystakin kavennus 70 euroa

Kallion vaatekorjausompelimo
Hämeentie 36
00530 Helsinki
09-7263412

Tarkan pukeutujan tulisi aamuisin tuumata, mitä päälleen laittaa, ja sen jälkeen unohtaa vaatteet kokonaan. Käytännössä tämä on melko hankalaa. Kun jokin uusi, mahtava löytö on käsiin päätynyt, alituinen hypistely, ihailu ja lopulta toisten reaktioiden tarkkailu ovat sekoitus vahvoja elämyksiä ja kiusallisia tuntemuksia. Varsinkin kun pelkää vaatekappaleen likaantuvan tai vahingoittuvan. Tämä kuitenkin käy toteen miltei jokaisen keräilijän tai intohimoisesti hankintoihinsa suhtautuvan kohdalla. Kaaramaanikon uusi auto on silmäterä ja hauras lapsi, jota täytyy suojella elämän kolhuilta; bibliofiilin uusi opus on kuin harvinainen perhonen, joka täytyy säilyttää varovaisesti ja jonka pintoja haluaa varjella; filatelistin uusi virheleima vuodelta jotain on kuin virheetön timantti, joka täytyy ottaa esille monituista kertaa ja jota silmin ahmia.

Sosiaali- ja kulttuuriantropologiansa huolella lukeneet tietävät, että rakkaus esineisiin on kaikille ihmisyhteisöille ominainen piirre. Oli kyseessä vuosikymmenien ikäinen toteemipaalu tai trobriandilaisten soulava-koru, kiintymys on taatusti aitoa eikä poikkea vaatteisiin kohdistuvasta palosta. Suomalaiset poikalapset vain kasvatetaan ajattelemaan, että vaatteita rakastava mies on neitimäinen, kun taas Italiassa oman tyylin kehittäminen vaikuttaa olevan kansallinen kilpavarustelu. Pukeutumisongelmia syntyy silloin, kun pakkomielle valtaa pään. Esimerkkejä: jatkuva peileihin vilkuilu, alituinen sukkien asennon tarkastaminen, usein toistuva solmiosolmun asennon varmistelu, alvariinsa tapahtuva kauluspaidan hihojen alasnykiminen. Nämä ovat merkkejä siitä, että pukeutuminen ei ota sujuakseen tai sitten pyrkimys huoliteltuun yleisilmeeseen on karannut käsistä. Tällöin tulee joko hankkia vain ja ainoastaan vaatteita, jotka varmasti istuvat tilanteesta riippumatta, tai sitten tuumata tyylinsä uusiksi. Kaikkein tärkeintä on, että hän tuntee olonsa miellyttäväksi vaatteissaan. Itseään tuijotteleva, vaatteitaan nykivä veikko ei voi olla kovin tyylikäs näky.

Sprezzatura on asetettava tavoitteeksi. Vaatteita sopii tuumailla, vertailla ja sovitella kun on pukeutumassa, mutta tämän jälkeen kaikki ajatukset päälläolevaa kohtaan on unohdettava. Jos itse ei asiaa tiedosta, ympärillä olevat taatusti huomaavat nykivän, hypistelevän ja epävarmana vuorovaikuttavan miehen. On toki jaloa tavoitella täydellistä tyyliä tilanteessa kuin tilanteessa, mutta rajansa kaikella. Oli tilanne mikä tahansa, jokainen arvotetaan, koetaan tai käsitetään ennen kaikkea persoonansa kautta. Vaatteet ovat siitä vain osa.

Storm welt (myrskyreunos) on jalkineissa käytetty rakenne, joka estää vettä ja likaa pääsemästä popoja tuhoamaan. Sitä käytetään enimmäkseen vaellukseen ja raskaaseen maaseutukäyttöön tarkoitetuissa jalkineissa, sekä veldtschoen-rakenteella valmistetuissa reunoskengissä. Ylimääräinen vaiva lisää tuotteen hintaa, eikä tämän pienen nahkakappaleen tuoma suoja ole kummoinen. Enimmäkseen kyse on kosmeettisesta lisästä.