Keikari.com

Tällä kertaa kohtaamme vaikutusvaltaiset brittitoimijat, joilla on vuosikymmenien kokemus sekä bespoke- että valmisjalkineiden maailmasta. Suuresti arvostetut herrat Gaziano ja Girling luotsaavat nimiään kantavaa yhtiötä, joka perustettiin syyskuussa 2006. Nuoresta iästään huolimatta G&G on kovaa vauhtia nousemassa maailman korkeatasoisimpien jalkinevalmistajien joukkoon. Kiireen keskellä heillä oli ilahduttavasti aikaa haastatteluun, josta muodostui miellyttävän kattava.

Tony Gaziano, 36, toimii Gaziano&Girling -yhtiössä toimitusjohtajana sekä design managerina, Dean Girling, 39, toisena toimitusjohtajana sekä finance managerina. Molemmat ovat naimisissa, Tonyllä on 2-vuotias tytär sekä 22-vuotias tytärpuoli, Deanillä puolestaan 11-kuukautinen tytär. Tony opiskeli alkujaan arkkitehtuuria, mutta kadotti kiinnostuksensa alaa kohtaan. Hän kasvoi Northamptonshiressä, jossa jalkinetehtaita oli kaikkialla, ja päätyi yhteen niistä design-puolelle. Kiinnostus vaatealaa kohtaan on peräisin isältä, joka on aina ollut vaate- sekä jalkineintoilija. Dean puolestaan on kenkäsuvusta, ja oppi vuosien varrella isältään kaikki laatujalkineiden valmistusvaiheet. Koska hänellä on vahva kiinnostus erityisesti muotoilua kohtaan, Dean päätyi lopulta bespoke-jalkineiden pariin.

Päädyttyään jalkinetehtaan oppiin, Tonyn esimieheksi tuli viktoriaanisia oppeja noudattava vanhan polven valmistaja. Tämä vaati nuorta oppilasta keräämään tietämyksensä vaikeimman kautta ja etenemään yksinkertaisesta monimutkaiseen. Hän kertoo suhtautuvansa lopputuotteeseen holistisesti: sen sijaan, että hän vain istuisi toimistossa ja suunnittelisi jalkineita, Tony on oppivuosien aikana kerännyt kokonaisvaltaisen ymmärryksen jalkineiden valmistamisesta. “Yhä tänä päivänä minä ja Dean olemme suuressa osin vastuussa bespoke- ja valmismallistojemme tuotannosta, jopa siinä määrin että voimme molemmat luoda valmiita tuotteita ilman muiden apua.” Deanin jalkinetietämys on miltei samankaltainen kuin Tonyn, mutta hänellä on vähemmän painotusta suunnittelupuolesta. Hän on aina ollut itsenäisesti työllistetty ja osaava talousasioissa, joten G&G:n työjako suunnittelun ja talouden suhteen oli jo alusta selviö.

Tony kuvailee omaa tyyliään klassisen ajanmukaiseksi, tai klassiseksi pienin erikoisuuksin. “Mielestäni tästä on kyse G&G:n mallistojen suhteen; modernista klassisuudesta.” Dean puolestaan pukeutuu konservatiivisemmin, mutta yhteiset arvot yhdistävät. Herrat G&G kohtasivat kymmenen vuotta sitten, kun molemmat työskentelivät G.J. Cleverleyllä. Tällöin Tony toimi lestinvalmistajana sekä suunnittelijana, Dean puolestaan lestittäjänä sekä pohjanvalmistajana. “Dean keksi idean siitä, että meidän tulisi irtaantua omillemme, ja monen kuukauden nalkutuksen jälkeen minä suostuin. Gaziano&Girlingin perustaminen oli pitkäaikainen unelma, mutta en uskonut sen koskaan toteutuvan. Kun takana on erinomaisen yhtiön, kuten Cleverleyn, tuoma turva, on hyvin vaikeaa irtisanoutua – erityisesti perheellisenä.

Tyyli-idolien suhteen Dean ja Tony suosivat ihmisiä, jotka voi tavata ja joiden kanssa voi vuorovaikuttaa. Toki perinteiset idolit, kuten Astaire, Windsorin herttua ja muut vastaavat, saavat heidän kunnioituksensa, mutta ympärillä olevat henkilöt ovat vaikuttavampia. Tony kertoo: “Mielestäni tärkeä osa tyyliä on jokaisen oma luonne. Olen tavannut monia vanhan polven kavereita vuosien varrella: ranskalaisia, amerikkalaisia, englantilaisia, japanilaisia ja niin edelleen, ja aina silloin tällöin vastaan tulee joku joka tietää miten yhdistellä vaatteita. Hän ei elä pukeutumiskoodien vaan ainoastaan oman makunsa mukaan, ja lopputulos on upea. Tällaiset tyypit jäävät mieleeni.”

Suunnittelija-pomomies Gazianon lempimalli on klassinen oxford, sillä hänen mukaansa se on erinomaisen monipuolinen – erityisesti suunnittelijan näkökulmasta. “Se voi olla täysin formaali jalkine tai jopa pöyristyttävä muotikenkä, riippuen täysin detaljeista. Kaikki muut mallit ovat enemmän tai vähemmän epämuodollisia, ja niiden formaalius on paljon rajoitetumpaa kuin oxfordin. Toisin sanoen ne eivät ole yhtä monipuolisia.” Herrat G&G suosivat tyylin suhteen Englantia ja Italiaa, erityisesti tuotteiden suhteen. Tony kertoo: “Pidän molemmista eri syistä, mutta tämä pätee vain pukuihin ja paitoihin. En voi kovin nauttia italialaisista kengistä; ne ovat hitusen liian muotoiltuja omaan makuuni. Mitä tyylikkäimpiin pukeutujiin tulee, amerikkalaiset, japanilaiset ja monet eurooppalaiset ovat parhaimmat kilpailijat tästä tittelistä.”

Vapaa-ajallaan Dean harrastaa ammuntaa ja Harley-Davidsonilla kurvailua, Tony juoksee runsaasti. Hän pyrkii juoksemaan kaksi maratonia vuodessa, ja silloin kun ei ole juoksemassa niitä, hän harjoittelee näitä varten. G&G:n vinkit jalkineiden hoitoon ovat seuraavat: “Yritä välttää nahkapohjia kurjalla kelillä. Mikäli parisi kastuu kauttaaltaan, anna niiden kuivaa sanomalehtipaperilla täytettyinä. Jahka ne ovat hitusen kuivemmat, laita lepolestit sisään. Vahaa jalkineet jokaisen 2-3 käyttökerran jälkeen, ja parin kuukauden vahakäsittelyjen jälkeen poista kaikki vaha miedolla puhdistusaineella. Tämän jälkeen lisää laadukasta kenkävoidetta, anna sen imeytyä yön yli ja lisää sitten vahaa. Myös pohjien kulumaa on hyvä tarkkailla: mikäli ne kuluvat liikaa, pari tulisi palauttaa alkuperäiselle valmistajalle kunnostukseen.”

Lopuksi G&G:n vinkkejä juuri klassisesta tyylistä kiinnostuneelle Keikarin lukijalle: “Mielestäni jalkinekokoelma tulee rakentaa vaatteiden perusteella. Pelkkiä malleja ei kannata jäädä ihailemaan, sillä monet niistä näyttävät hyvältä etäällä mutta jalassa tyyli ei välttämättä miellytä. Katso mitä vaatevärejä käytät, ja pohdi mitkä jalkinevärit sopisivat yhteen niiden kanssa: näin tiedät nahkanäytteestä välittömästi mitä oikeasti haet. Mieti myös mihin tilanteisiin aiot jalkineita käyttää, sillä ei ole mitään pahempaa kuin ylisuunnitella tilausjalkineet vain koska sinulla on mahdollisuus suunnitelmien tekemiseen. Monet asiakkaat lisäävät liikaa yksityiskohtia. Kun perusteet ovat kunnossa, voi ryhtyä seikkailulliseksi.”

Kuva: (C) Gaziano&Girling. Dean vasemmalla, Tony oikealla.

Hitusen myöhäinen lisäys, mutta tärkeä jottei totuus unohtuisi:

“Suomalaiset maksavat vaatteistaan ja jalkineistaan eniten EU:ssa, käy ilmi Eurostatin selvityksestä. Vaatteet maksavat Suomessa 23 prosenttia EU:n keskiarvoa enemmän ja jalkineet 21 prosenttia enemmän. Kuluttajahintojen yleistä tasoa vertailtaessa Suomi on EU:n kolmanneksi kallein maa Tanskan ja Irlannin jälkeen. Suomen kuluttajahinnat ovat 25 prosenttia EU:n keskitason yläpuolella. Tanskassa unionin keskitaso ylittyy peräti 41 prosentilla. EU:n ylivoimaisesti halvimmat hinnat ovat Bulgariassa, missä kuluttajahinnat jäävät vain noin puoleen EU:n keskitasosta. Bulgarian jälkeen halvimmat maat ovat Romania ja Liettua.”

-HS 18.9.

Tiesin entuudestaan Suomen olevan kehnossa tilassa vaatteiden hintatason suhteen, mutta näin raaka totuus satuttaa. Syitä on analysoitu tarkasti Keikarin foorumin puolella, eikä minulla ole aiheeseen tässä lisättävää. Keskustelu jatkuu toisaalla.

Kuvan herrasmies on erinomainen sekoitus modernia eloa ja 1930-luvun kultakautta. Harmaa-ruskea irtotakki, tummansininen pallosolmio, pallokuvioitu taskuliina ja vaalea kauluspaita olisivat kovin paljon tylsempiä ilman kreeminvärisiä irtohousuja. Väriä ja kuviota löytyy, mutta taatusti hyvällä maulla. Erityisen kehun ansaitsee pussitaskuinen pikkutakki, joka istuu kuin räätälin luoma.

Tarkan maun pukeutuja ei näe rohkeasti kuvioidussa takissa ongelmaa, vaan pienimuotoisen haasteen joka vaatii oikeat yhdistelmät toimiakseen. Kuvan herrasmies luovii tiensä eleganssin puolelle: beige-sini-ruskea irtotakki, ruskeat irtohousut, vaaleanruskeat brogue-jalkineet, sininen nappikauluspaita, vihreä villasolmio, vaaleanruskea vyö, paisley-kuvioinen taskuliina.