Keikari.com

Englantilainen John Lobb on legendaarinen, jo käsitteeksi muodostunut tilausjalkineiden valmistaja. Tuhansia sekä vertauskuvallisesti että konkreettisesti isokenkäisiä vuodesta 1849 palvellut yhtiö on 70-luvulla saanut myös historiikin. Brian Dobbsin rupatellen kynäilemä “The Last Shall Be First” kertoo alkuun pikaisesti tilausjalkineiden valmistuksesta ja suutareiden historiasta, ja tämän jälkeen siirtyy pieneen Cornwallilaiseen kylään. John Lobb syntyi tavanomaisen köyhän maanviljelijäperheen vesaksi, mutta hänessä oli enemmän sisua kuin vertaisissaan. Sisuuntuminen oli pakkokysymys, sillä lapsuusajan onnettomuus tuhosi Lobbin kävely- ja työkyvyn liki kokonaan.

Nuori Lobb nilkutti melko vaarallisen matkan Lontooseen, pyysi pääsyä pääkaupungin maineikkaimman tilaussuutarin oppiin ja poistui naurunalaisena. Lontooseen asti miehen tuonut suuri sisu ajoi hänet Australiaan, josta Lobb palasi rikastuneena ja suutariopin saaneena mestarina myöhemmin Lontooseen. Säästöillään hän perusti John Lobb Bootmaker -yhtiön. Loppu on eleganssin historiaa ja luettavissa tarkemmin historiikista.

Ensipainoksensa teos sai vuonna 1972. Historiikki keskittyy tarkasti Lobbin suvun elämään, yhtiön lukuisiin koettelemuksiin, kuuluisiin asiakkaisiin ja työntekijöihin, joista monet ovat olleet vuosikymmeniä Lobbien palveluksessa. Myös anekdootteja yhtiön toiminnasta ja kokemuksista nimekkäiden asiakkaiden kera jaetaan avokätisesti: “Mies kävelee suutariliikkeeseen ja lohkaisee ‘Teetätin nämä jalkineet täällä 45 vuotta sitten. Voitteko huoltaa ne minulle?'” ja “Mies kävelee suutariliikkeeseen kummallinen harmaa kääre käsipuolessaan. Hän sanoo: ‘Hyvää huomenta. Tuumailin, josko voisitte tehdä minulle kenkäparin tästä elefantin korvasta.'”

Juuri pieniin kummallisiin tarinoihin, Lobbin liikkeen ja suvun historiaan sekä jalkineiden valmistuksen hienouksiin tiivistyy teoksen anti. Voin suositella sitä vain raskaimman sarjan tyyli-intoilijoille, sillä 140-sivuinen teos on vain kuin lämminhenkinen juttutuokio takkatulen ääressä. Varsinaista hyötyä läpiluvusta ei juuri koidu. Kuriositeettina mainittakoon, että eBayn selailu todella kannattaa. Oman teokseni löysin verkkohuutokaupasta, ja tämä vuoden 1978 kopio on ilahduttavasti John Hunter Lobbin signeeraama.

Englantilaiset laatuvalmistajat Alfred Sargent sekä Crockett&Jones toimittavat amerikkalaisen Brooks Brothersin Peal-jalkineet alihankintana. Laatu on taattua, mutta tarkempi katsaus ja pieni kritiikki on aina paikallaan.

Peal-malliston jalkineet ovat lesteiltään melko kookkaita, viimeistely sekä käytetyt nahkamateriaalit ensiluokkaiset. Valtaosa jalkineista on BB:n uniikkeja malleja. Silmiinpistävin ominaisuus on jalkineiden USA-mitoitus: esimerkiksi englantilaisen 8½-koon sijaan nahkavuoressa komeilee amerikkalainen 9½. Suuri kehu on suotava siitä, että Peal-sarjaa valmistetaan useissa lesteissä. Mikäli jalka sattuu olemaan hyvin kapea tai leveä, Peal tarjoaa todennäköisesti oikean koon – toisin kuin englantilaiset jalkineet, joissa valtaosin tarjotaan vain kolmea eri leveyttä. Mallisto on hinnoiteltu USA:ssa 500 dollarin luokkaan, ja viimeisimpien kurssien mukaan tämä vastaa noin 300 euron hintalappua. Brooks Brothers kuitenkin tarjoaa alennusmyyntejä melko usein, joten järkevä ostaja voi saada C&J- tai Sargent-laatua alle puoleen hintaan.

Esimerkkikuvan malli Raywood puhuu pelkästään hyvää Pealin puolesta. Kantapään saama tuki on todella jämäkkää ja pitkästä mitoituksestaan huolimatta lesti seuraa jalan muotoja erinomaisen pehmeästi. Myös etuosa on voimakkaasti tuettu, jotta lahkeen alta näkyviin jäävä jalkine pysyy edustavana pitkään. Tikkaukset ovat tiuhat ja säännölliset, brogue-koristelu hyvin tarkkaan isketty. Korko on siro, nahkavuori kauniin kellertävä. Kantapään mokkanahkainen sisävuori on melko kookas, kantapän alle jäävä pehmuste harmillisen kova. Sisäpohja on epämiellyttävää, karheaa ja viimeistelemätöntä mokkaa. Koron kuminen pää on melko pitkä.

Erityisen suuret kehut Peal saa tammiparkituista pohjista, jotka on käsitelty kauniin ruskeiksi ja joiden Goodyear welt -ommel on piilotettu. Jalkine myötäilee lestiä niin voimakkaasti, että reunos jää miltei piiloon kauniisti pyörtyvän rakenteen alle. Anturan nilkan sisäsivun alle jäävää reunaa on kaiverrettu hitusen sisäänpäin, ja seurauksena pari kaartuu hyvin kauniisti. On kuitenkin valitettavaa, ettei mallin yläosaa kiertävä brogue-kuviointi jatku kantapään ompeleen kohdalla. Mitään selkeää syytä epäsymmetrialle ei löydy. Crockett&Jonesin omaleimaisuudet näkyvät parissa selkeästi: lesti on pitkänomainen ja kapea, kantapään takaosassa on valmistajan tavaramerkki, ns. dog ear -ommel.

Kokonaisuutena Brooks Brothersin Peal-mallisto on todella laadukas ja hintansa arvoinen. Sen sijaan alesta hankittuna Peal on reilusti enemmän kuin hintansa arvoinen. Koska C&J ei tarjoa tammiparkittuja pohjia perusmallistossaan, Peal-versiot tarjoavat  samalla hinnalla enemmän. Peal&Co. on aina erinomainen valinta.

Vuonna 1802 perustettu englantilainen Peal&Co. tarjosi aikanaan vain korkealaatuisimpia tilausjalkineita. Useampisataisen olemassaolonsa aikana Peal valmisti jalkineita ja nahkatarvikkeita presidenteille, bisnespösöille ja muilla nimekkäille herrasmiehille, mutta jossakin vaiheessa toiminta ei enää pysynyt pinnalla kovan kilpailun keskellä, ja yhtiö myytiin vuonna 1964 amerikkalaiselle vaatejätti Brooks Brothersille. Kauppaan sisältyivät myös Pealin suuresti arvostetut lestit, jotka olivat aikanaan suuri syy valmistajan menestykseen. BB säilytti jokusen vuosikymmenen ajan Pealin vanhat tilat sekä työntekijät, ja siirsi tuotannon korkeatasoisiin valmisjalkineisiin.

Tänä päivänä Brooks Brothers tarjoaa asiakkailleen Peal&Co. -mallistoa, mutta vääristellen (tai jopa valheellisesti) antaa asiakkaan ymmärtää vanhan Pealin olevan yhä toiminnassa. Osa Brooks Brothersin myyjistä ei totuutta tiedä ja osa väistelee alkuperäkysymystä, mutta verkon tyylifoorumeilta asia käy selväksi: kaikki BB:n Peal-jalkineet alihankitaan joko englantilaiselta Crockett&Jonesilta tai Alfred Sargentilta. Eron huomaa siinä, että Sargentin valmistamissa BB-jalkineissa on kaksi naulariviä korossa, C&J:n valmistamissa puolestaan yksi rivi.

Vaikka Brooksin johtoa voi hyvällä syyllä moittia kieroilusta, Peal-kikkailussa on hyvät puolensa. Koska BB tarjoaa alennusmyyntejä sekä alekuponkeja vuosittain useaan otteeseen, tarkan euron vartija voi löytää C&J- tai Sargent-laatuiset käsintehdyt jalkineet Brooks Brothersilta hyvin huokeaan hintaan. Ainoa varoituksen sana kiinnostuneelle: Brooks Brothersin jalkinemitoitus on melko reilu, joten puoli kokoa pienempi popopari on todennäköisesti istuvin.

Esimerkkikuvissa nykyaikainen Peal sekä vanhan Pealin antiikkinen tilaussaapas 1920-luvulta.

Peal&Co.

Verkon tyylitaivaalla nopsasti mainetta saanut englantilainen journalisti Simon Crompton on mies, jolla on vahva intohimo. Oxfordissa kouluttautunut Crompton on erikoistunut miesten klassiseen tyyliin, josta hän on kirjoittanut Spicen ja The Raken kaltaisiin laatujulkaisuihin. Päätyönään hän toimittaa talousjulkaisua ja vapaa-ajallaan ylläpitää Permanent Style -blogia, joka on Britannian suosituin miesten klassiseen tyyliin keskittynyt sivusto. Tänä vuonna PS pääsi myös New York Timesin top 10 -listalle pukumiehen luottosivustoissa.

Vaihtelevasta tasostaan huolimatta Permanent Style on ehdottomasti tutustumisen arvoinen sivusto, jonka lähin vertailukohde on ikimainion Will-sedän Asuitablewardrobe.

http://permanentstyle.blogspot.com/