Keikari.com

Päivän popopari on perinteinen brogue-saapas, joka on saanut erinomaista maustetta vahvasta tweeed-villasta. Tricker’sin made to measure -palvelu mahdollistaa nahkan ja villan hellän liiton, jonka rajoina on vain mielikuvitus. Vihreä ruudukkotweed on aina paikallaan.

Kuva: (C) Shoehealer

Suomessa syntynyt Teemu-Pekka Leppänen, 34, toimii maineikkaan G.J. Cleverleyn toisena bespoke-suutarimestarina. Lestien, nahkojen sekä käsityön ammattilainen suostui miellyttävästi haastatteluun, joka valottaa tämän todennäköisesti eniten laatujalkineista tietävän suomalaisen profiilia.

“Toimin Cleverleyllä itse keksimälläni tittelillä työhuonetirehtööri, joka kattaa kaikki bespoke-jalkineiden yli 300 työvaihetta. Valmistuin ylioppilaaksi 1994 Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiasta, ja suoritin Kankaanpäässä jalkinealan perustutkinnon. Lontooseen suuntasin kolme vuotta myöhemmin ja päädyin työharjoitteluun James Taylor&Son -yhtiölle. Työjäljestäni pidettiin kovasti ja katsoin alan omakseni.

Olen aina ollut kiinnostunut käsityöstä ja aikanaan Kuopiossa olin mukana usein musiikkitoiminnassa. Yksi hienoimpia keikkapaikkoja oli Kuopion kierrätyskeskus, josta saattoi ajoittain tehdä upeita löytöjä. Kenkälöytöjeni kautta opin arvostamaan jalkineiden monimutkaista rakennetta ja halusin oppia niistä lisää. Englannin kenkäpiireissä Cleverley on hyvin arvostettu toimija, joten kuultuani työpaikan tulleen avoimeksi olin kovin innokas tyrkyttämään itseäni tarjolle. Aloitin yhtiössä vuoden 2002 alussa ja ryhdyin huolehtimaan työhuoneesta kolme vuotta myöhemmin.

Siviilipuolella olen avoliitossa ja kahden lapsen isä. Pyrin viettämään kaiken vapaa-aikani perheen parissa, mutta se ei ole aina helppoa sillä Lontoo on tunnettu työhullujen kaupunki – tapaan sopien aloitan aamuni varhain ja lopetan työni myöhään. Olen kyllästynyt julkisen liikenteen epäluotettavuuteen, joten pyöräilen G.J. Cleverleylle päivittäin.

Käytän Cleverleyn valmisjalkineita sekä mittatilausmalleja, jotka varaan erikoistilaisuuksiin. Monien kenkämallien joukosta minulla ei ole suosikkia, kaikki ovat hyvin klassisia ajattomia malleja. Viime aikoina olen saanut tyydytystä yhden suunnittelemani mallin menekistä, Anthony Cleverley -mallistomme De Givenchystä. Suurimmat esikuvani ovat olleet George Cleverley ja Anthony Cleverley, joista kumpaakaan en valitettavasti ole tavannut. Monta hetkeä on kuitenkin tullut istuttua Georgen tai Anthonyn tekemien lestien ääressä, sillä monet heidän aikaisista asiakkaistaan teettävät yhä jalkineensa luonamme.

Vinkkini jalkineiden huoltoon: yksi tärkeimmistä seikoista on pyrkiä pitämään aina lepolestejä jalkineissa kun ne eivät ole käytössä. Lestit poistavat päivän aikana kertynyttä kosteutta ja pitävät jalkineet muodossa. Jokaisen vaatekaapissa tulisi olla vähintään seitsemän paria, joka päivälle oma parinsa. Mielestäni jalkineille tulisi antaa lepoa vähintään 48 tuntia jokaisen käytön jälkeen. Kiillotukseen on syytä käyttää vahapohjaista kiilloketta, mutta kunnolliseen jälkeen tulee varata aikaa. Yhden parin kiillottaminen vie hyvinkin parisen tuntia.”

Ahkeran eBay-selailun sekä useamman viikon odottelun jälkeen sain käsiini ensimmäisen cordovan-nahkaisen jalkineparini. Kyseiset louferit ovat amerikkalaisen French, Shriner&Urnerin todennäköisesti 70-80 -lukujen taitteessa valmistama vintage-pari, joka on vuosien saatossa saanut komean patinan. Perusmalliltaan pari on tupsulouferi, mutta siitä puuttuu täysin koristeompeleet sekä etuosasta että sivuilta. Lopputulos on pelkistetty cordovan-louferi, joka saa perinteisten tupsujen ohella eloa split toe -rakenteesta sekä kantapään kolmiomaisesta ompeleesta.

Alun perin hitusen tahmainen cordovan-nahka heräsi eloon ja upeaan kiiltoon pelkän kostean rätin avulla, mutta materiaalille tarkoitettu hoitoaine todennäköisesti vain voimistaa upean luonnonmateriaalin hehkua jahka käsittely on valmis. Sisä- ja ulkopohjissa on oletetusti kulumaa, mutta en voi olla hämmästelemättä cordovanin kestokykyä: päällisnahkan ainoat kulumat ovat parisen naarmua, tavanomaiset kävelyn tuomat rypistymät sekä patinan tuoma värivaihtelu. Pieni kokeilu veden kanssa vahvisti, että shell cordovan todellakin hylkii kosteutta erinomaisesti yhä vuosikymmenten jälkeen.

Viimeistelyn jälki, lestin muoto sekä reunoksen ompeleet kertovat French, Shriner&Urnerin olleen aikanaan melkoisen tasokas valmistaja. Harmi kyllä yhtiö on sittemmin siirtänyt valmistuksen pois Amerikasta ja tätä nykyä maahantuo muovisia sämpyläpopoja maailman toiselta laidalta. Pari kuitenkin todisti, kuinka vertaansa vailla oleva materiaali hevosen takaneljännys todella on. Cordovan on kallis, mutta taatusti hintansa arvoinen materiaali joka vain vahvistuu ja paranee iän saatossa.

Miehelle, jolla on jo kaikkea sekä kiinnostus käsillä tekemiseen, Carréducker voi olla erinomainen tuttavuus. Deborah Carré ja James Ducker järjestävät Lontoossa pariviikkoisia intensiivikursseja, joille osallistuvat oppivat valmistamaan itselleen käsintehdyt bespoke-jalkineet. Kaikki alkaa lestistä, joka muovataan puusta tarkkojen mittojen mukaan. Tämän jälkeen seuraa noin 200 muuta työvaihetta sekä kymmenien tuntien uurastus, jonka tuloksena tulisi olla mukiinmenevä popopari joka on alusta loppuun osallistujan itse valmistama.

Kurssien lisäksi Carréducker valmistaa mittatilauskenkiä, bespoke-jalkineita, valmisjalkineita sekä tarjoaa asusteita ja hoitotarvikkeita.

http://www.carreducker.com