Keikari.com

Espanjalaiseen laatuvalmistajaan tutustuttuani koen suorastaan velvollisuudeksi levittää Carminan sanaa ja kuvallista todistusta. Pukusaappaiksi päätyi valmistajan tönkösti nimetty malli 797 Forest-lestillä, ja yllätys paketissa oli suuri.

Carmina on valinnut yhtiönsä väreiksi erikoisen yhdistelmän, tummanruskean ja -punaisen, joka on läsnä kenkälaatikosta lähtien. Aivan kuten olla pitääkin, pahviloota on vahvaa tekoa ja suojaa arvokasta sisältöä posteljoonien kovilta kourilta. Kenkäpussit ovat tavanomaista puuvillaflanellia, jalkineet on pehmustettu tarkasti pakkauspaperilla ja mukana seuraa pari vaihtonauhoja. Jopa Styleforumin ja Askandyn foorumeilla Carminasta on harmillisen vähän infoa tarjolla, mutta lukuisan vaateliaan pukeutujan suositukset riittivät vakuuttamaan minut kokeilun tarpeellisuudesta. Suurin yllätys on Forest-lesti: erittäin kauniisti kaartuva lesti on siro ja anatomisesti hyvin tarkka luomus, joka on luonnossa hpaljon vaikuttavampi ilmestys kuin kuvissa. Lähimmät vertailukohteet osuvat László Vassiin, Gaziano&Girlingiin ja Edward Greeniin, joten raskaassa sarjassa Carmina todella painiikin. Kuten pukusaappaassa toivoa sopii, varsi on hyvin kapea ja nilkkaa myötäilevä. Jalkineen varvas on pyöreä ja melko jyrkästi kaartuva, kantapää seuraa pyöreitä linjoja edelleen.

Carminan reunos on hyvin siro ja käsin reunostetut ompeleet vahvistavat kepeyden vaikutelmaa. Tammiparkittu nahkapohja on kovin ohut ja viistopohja on muotoiltu harmillisen lievästi. Carminalle omaleimaiseen tapaan jalkineiden osat on kiinnitetty kolminkertaisin ompelein: kaksi riviä vieri vieressä, yksi rivi taaempana. Ommelkoneiden jäljiltä on jäänyt hyvin vähän erottuva painauma, vuori puolestaan on valmistajan värein tummanruskea. En odottanut espanjalaisilta näin taidokasta shell cordovanin käsittelyä, mutta lestin ja viimeistelyn ansiosta Carmina on taatusti Aldenin veroinen tällä saralla. Vaikka malli on saapas, kädessä ja jalassa se näyttää aivan yhtä sirolta kuin pukukengän kuuluukin – ja tämä tietenkin on suotavaa, mikäli pukusaappaan haluaa hankkia. Harmillisesti parin kengännauhat ovat aivan liian raskaat muotokieleen nähden, ja ne vaihdan ohueen malliin ennen käyttöä. Carmina on erinomainen valinta erityisesti hinta-laatusuhteensa vuoksi, ja nostaa Espanjan kilpailemaan Englannin ja Amerikan ohella reunoskenkien herruudesta.

Tilauspukuprosessi jatkuu ensimmäisellä sovituksella, jossa leikatut ja toisiinsa ommellut kangaspalat ovat saaneet puvun raakamuodon. Räätälin ja asiakkaan sovittua tilauksen yksityiskohdista, jotka käsiteltiin sarjan ensimmäisessä osassa, mestari tilaa kankaan ellei se jo varastosta löydy. Riippuen ostolähteestä, kangastukku saapuu yleensä kolmen viikon sisällä. Kaikissa tilausvaatteissa on useamman kuukauden odotusaika, sillä räätäliliikkeissä työ vie aikansa ja aiemmat asiakkaat ovat prioriteetti. Aivan kuten jalkinemestari aloittaa lestistä, räätäli aloittaa asiakkaan kaksiulotteisen kehonkuvan eli kaavan piirtämisellä. Haasteena on tavoittaa uniikin vartalon kaaret paperille ja huomioida samalla lukuisat muuttujat: yleinen ruumiinrakenne, ryhti, epäsäännöllisyydet, raajojen pienet poikkeamat ja näin edelleen. Tilausvaatteiden erikoisuutena on kehon hienovarainen muovaus. Pienihartiainen voi toppauksilla saada uutta ulottuvuutta, huono ryhti suoristuu tukimateriaalien avulla ja suuri vatsa katoaa hiukkasen. Tälläkin muovaamisella on toki rajansa, mutta myös yksityiskohdat ja kankaat ovat oma osansa. Liituraita tunnetusti pidentää, musta hoikentaa ja upslaakit lyhentävät.

Kun kaava on piirretty, räätäli asettaa sen kankaalle, jäljentää muodon kalkilla ja ryhtyy leikkaamaan massiivisilla saksilla materiaalia. Kangasta tilataan yleensä hieman enemmän kuin tarve on, sillä käsityön pienetkin virheet voivat johtaa tietyn työvaiheen alusta aloittamiseen. Kankaassa tilaa on myös jäätävä potentiaalisille takintaskuille, upslaakeille, rintataskuille, nenäliinataskuille, housuntaskuille, vyölenkeille, kääntöhihoille ja yhä edelleen. Usea sovitus mahdollistaa istuvuuden säätämisen huippuunsa: takkia, liivejä sekä housuja voidaan leventää, pidentää tai lyhentää missä tahansa vaiheessa. Tilauspuvun ensimmäisessä sovituksessa valmiina on puvuntakin runko sekä housut, molemmat toki vain hieman viimeisteltyinä. Kolmiosaisen tilaukseni liivi oli vielä valmistusta vailla. Elintasomasu oli ehtinyt karttua tilauksen ja sovituksen välillä, joten housujen vyötäröä päätettiin leventää. Alkuun en ollut aivan varma takin napituskohdasta ja päädyin nostattamaan sitä sovituksen myötä. Puvuntakissa ei ollut vielä taskuja tai hartioita, joten molempien kohdistus luonnistui suoraan mallin päällä. Myös kainalonsuun koko määrittyi vasta sovituksessa.

Ensimmäisen sovituksen tarkoituksena onkin ennen kaikkea merkata muutokset valmistuvaan pukuun ja tarjota asiakkaalle mahdollisuus muutoksiin. Toisessa sovituksessa puku on valmistunut huomattavasti enemmän ja päämääränä on enää hienosäätö. Vaativan – tai epävarman – asiakkaan kohdalla mahdollisesti myös muutosten jatkaminen. Selvästi esillä oli ensimmäiseen sovitukseen mennessä kertynyt käsityön määrä. Neulan ja langan taival kankaalla on kiehtovaa, tilapäiset langanpätkät toivat oman viehätyksensä ja nuppineulat olivat kuin kunniamerkkejä. Kokemuksen myötä yhä suuremmin minua surettaa käsityön arvostuksen katoaminen. Vielä 50-luvulla räätälit olivat itsestään selvä osa minkä tahansa suuren kaupungin katukuvaa, mutta tästä eteenpäin suuri kato on kohdannut käsityön mestareita, ja tätä nykyä liikkeitä on koko Suomessa arviolta 20 kappaletta. Ei ole suurempaa mielihyvää kuin saada ylleen its suunniteltu, täydellisesti istuva vaate, jonka tietää kestävän ajan hammasta ja tuhahtavan jatkuvan muodinseuraamisen sätkinnälle. Räätälin luona ei päädy maksamaan suurkoneiston markkinointi-, liikevuokra-, kuljetus- tai suunnitteluosaston kasvottomille rahanjahtaajille, vaan ainoastaan käsityöstä ja yksilöllisyydestä. Tuhannet nähdyt mainokset saavat meidät haluamaan jonkin sedän tai tädin nimeä kantavia  lumppuja, jotka on massatuotettu halvalla ja joiden hintalapuissa on enemmän ilmaa kuin Seiskan raportoinnissa. Valitsemme rekiltä jotakin, jonka luulemme edustavan omaa makuamme, vaikka vain itse suunniteltu vastaa omaa makua.

Pyydän lukijaa suuntamaan räätälille. Mikäli Suomen hintataso säikyttää, kovin kaukana eivät ole Viro, Puola tai Unkari, joista taidokkaita räätäleitä löytää pienen vaivan avulla. Ei ole syytä tyytyä kompromisseihin, jos mahdollisuus laadukkaampaan on käsillä.

Vuonna 1982 nuorimies Richard Anderson astui isänsä saattamana sisään Savile Row’n räätäliliikkeistä kalleimpaan – Huntsmaniin. Suuresta epäuskosta huolimatta Anderson sai harjoittelijan paikan ja pysyi opissa seuraavat seitsemäntoista vuotta. Tämän jälkeen Anderson oli Huntsmanin Head Cutter, nuorimpana koskaan räätälikadulla koulutetuista mestareista. Liki kahteen vuosikymmeneen mahtuu koko tukku muistoja, ja tähän upeaan teokseen on koottu kaikki olennainen – sekä reilusti anekdootteja. Teos on pakkolukaisu jokaiselle S. Row’n räätäliperinteestä kiinnostuneelle. Anderson kirjoittaa lämmöllä, taidolla ja äärimmäisen kiehtovasti matkastaan parjatusta oppipojasta mestareista nuorimmaksi.

Richard Anderson Ltd. on Savile Row’n räätäliliikkeistä nuorimpia ja tulevaisuus povaa hienoja asioita mestarille.

Yli sadan vuoden ajan Batesin perheyhtiö on tarjonnut tasokkaita päähineitä Jermyn Streetin kulkijoille. Hintatasoltaan maineikkaan Lockin ja maineikkaan Christy’sin välille sijoittuva Bates on kärsinyt kilpailun tuoksinassa, ja muuttanut yhteisiin tiloihin Hilditch&Keyn kanssa. Verkkokauppa on valitettavan karu, mutta Englantiin matkaavalle B. on yhä passeli vaihtoehto.

http://www.bates-hats.co.uk/