Keikari.com

Vuonna 1929 Svante Sauson perustama, nykyisin Sakari Sauson nimellä toimiva perheyhtiö on yksi harvoista suomalaisista laatuvalmistajista. Järvenpäässä syntynyt käsinetehdas keskittyi ennen kaikkea laatuun ja käsityöhön, ja tasokas maine on kantanut tähän päivään saakka. Vuonna 1958 Sauso osti nahkatehtaan Heinolasta ja siirsi tuotannon samoihin tiloihin. Käsineala ei onnistunut houkuttelemaan nuoria pariinsa enää 60-luvun jälkeen, ja kaikki yhtiön käsityön taitajat jäivät eläkkeelle vuonna -89. Tähän saakka Sauso toimi poikkeuksetta kotimarkkinoilla, sillä ammattitaitoisia työntekijöitä ei riittänyt tuotannon laajentamiseen ja Suomen palkkataso piti Sauson hansikkaat verrattain hinnakkaina tuotteina.

Kun tuotanto Järvenpäässä loppui, kolmannen polven toimija Sakari Sauso perusti nimeään kantavan yrityksen joka siirsi tuotannon kokonaan Unkariin. Noin viisikymmentä työntekijää valmistavat huokeampia koneellisesti ommeltuja hansikkaita sekä päälle sadan euron hintaisia käsin ommeltuja malleja. Sauson erikoisuutena on Etelä-Amerikassa villinä kulkevan peccary-villisian nahka, jota arvostetaan pehmeytensä, kestävyytensä sekä harvinaisuutensa vuoksi. Vuosittainen vuotatuotanto on vain noin 80 000 kappaleen suuruinen, mikä johtaa materiaalista valmistettujen hansikkaiden korkeaan hintaan.

Ahkerat lukijat tietävät minun harvoin kehuvan suomalaisia valmistajia, mutta Sauson kohdalla teen poikkeuksen. Vaikka tuotanto on unkarilaista, pääosa rahoista päätyy Suomeen tukemaan suomalaista tietotaitoa tasokkaiden hansikkaiden parissa. Yhtiön tuotteiden viimeistely on erinomaista ja erilaisia malleja sekä materiaaleja on käytössä kiitettävä määrä. Hintataso on koneellisesti ommelluissa hansikkaissa järkevä, käsityöhansikkaiden kohdalla hintaa nostaa erityisesti peccary-materiaali. Sauson pääongelmat ovat vuorissa: silkkivuorinen hansikas on kovin kylmä, eikä materiaali kestä käyttöä kuten soisi; vuoreton hansikas on reilusti kylmempi kuin tarve vaatisi; kashmirvillainen  vuori lämmittää, muttei kestä – eikä liioin lampaanvillainenkaan. Ratkaisuna on joko käyttää ohuita alushansikkaita Sausojensa alla, tai korjauttaa vuori turhan usein. Uusimmassa tuotannossa hansikkaisiin on myös lisätty melko kookas Sauso-logo, jolla valmistaja kaiketi pyrkii luomaan tuotteistaan statushyödykettä. Tähän tarkoitukseen Sauso vain on aivan liian huokea.

Yhtä kaikki, mikäli kykenee sulattamaan kehnot vuoret, Sauso tarjoaa mainion hinta-laatusuhteen hansikkaita, joita suosimalla voi osoittaa tukensa suomalaiselle osaamiselle. Erityisesti naisten valikoiman laajuus ilostuttaa, miesten puolella kysyntä kaiketi osuu perinteisille malleille ja rajoittaa valikoimaa. Erityiset kehut ansaitsee myös Liisa Sauso, joka tarjoaa omassa yrityksessään tilaushansikkaita joiden ominaisuuksille vain mielikuvitus on rajana.

https://sauso.com

Vuonna 1952 Giuseppe Gattin perustama Marcoliani tarjoaa Italian tasokkaimpia sukkia, joiden ylistykseksi USA:n suurin maahantuoja Alexander Kabbaz on kirjoittanut laajoja esseitä. Muiden italialaisvalmistajien siirtäessä tuotantonsa ulkomaille ja vaihtamalla raaka-aineensa huokeampiin, Gatton perheyhtiö on toiminut päinvastaisesti. Kudontakoneistoa on uusittu vuosien varrella useasti ja raaka-aineet valittu tarkoin. Seurauksena on upeita, kestäviä sukkia – valitettavasti laadulla vain on hintansa.

http://www.marcoliani.it/

Vuonna 1884 nuoriherra James Bronnley perusti nimeään kantavan saippuavalmistamon Lontooseen vasta 19-vuotiaana. Omistautuminen vain korkeimman laadun tarjoamiseen kantoi hedelmää, ja Bronnleyn maine kiiri vilkkaan. Yhä tänä päivänä yhtiö on ennen muuta sekä nestemäisten että kiinteiden laatusaippuoiden taitaja, jota kuningatar ja prinssi Charles ovat syleilleet kuninkaallisen hovihankkijan sinetillä.

http://www.bronnley.co.uk/Default.aspx

Vuonna 1730 Juan Famenias Floris ja vaimonsa Elizabeth perustivat parfymerion Jermyn Streetille Lontooseen. Vuosisadan loppupuolella liike loi maineikkaan, yhä tuotannossa olevan Limes Perfume -tuoksun ja asiakaskunta oli vakiintunut Jermyn Streetiä ympäröivien herrainkerhojen aatelisiin. Vuonna 1820 Kuningas Yrjö IV syleili Florisia kuninkaallisen hovihankkijan sinetillä, sillä tähän aikaan yhtiö tunnettiin erityisesti korkealaatuisista käsintehdyistä kammoistaan. Vuosisata kului samoissa merkeissä hienoston hygieenisiä tarpeita palvellen ja hienoimpia tuoksuja käsityönä valmistaen. Vuosi 1989 oli merkittävä, sillä bisnes oli kasvanut siinä määrin että Florisin täytyi perustaa uusi tehdas Devoniin ja siirtää tuotantonsa kokonaan pois Jermyn Streetin tiloista.

Tänä päivänä Floris palvelee vaativaa asiakaskuntaansa 8. ja 9. sukupolven perheomistuksessa kuningattaren ja prinssi Charlesin sinettejä kantaen. Yhtiön erikoisuutena on asiakkaan mahdollisuus oman uniikin tuoksunsa suunnitteluun.

http://www.florislondon.com/