Keikari.com

Syksyn luovuttaessa vuoron talvelle, kylmyys on vain ajan kysymys. Pukumiehelle perinteinen valinta on talvisaapas, jossa on sopivasti varaa paksummalle sukalle tai lämpöpohjalliselle. Silti tämäkään ei välttämättä riitä, kun lukemat iskevät yli -20°C. Viileässä Kanadassa sekä USA:n pohjoisissa osavaltioissa ratkaisu on löytynyt kelsiturkista, jolla korvataan nahkainen vuori. Valitettavasti kovin harva valmistaja tarjoaa näitä suorien housujen kanssa meneviä saappaita lämpimällä vuorimateriaalilla. Onnekseni seikkailu toisessa ulottuvuudessa, joka tunnetaan myös termillä eBay, tuotti tulosta tulevan talven viileimpiä ilmoja vastaan.

Esimerkkiparina tavallista pidemmin varsin luodut talvipukusaappaat, joissa on kelsiturkkinen vuori. Blake/Rapid-rakenne takaa kestävyyden, dainite-pohja jonkinlaisen pidon ja poikkeava vuori puolestaan lämmön. Lesti on luonnossa yhä sirompi kuin kuvissa, joten mukavan lämpimät suorat flanellihousut löytävät talvella uudet kumppanit. Enpä aluksi ollut uskoa Italian valmistajien tehtailevan moisia pareja, mutta poikkeukset ovat aina piriste.

Parisen sataa vuotta sitten skotlantilaiset tunnistivat toistensa kotiseudun melko vaivatta, sillä tapana oli käyttää kilttejä sekä muita vaatekappaleita, joiden kankaat kuvioitiin kunkin alueen mukaisesti. Gun club check eli pepita-kuvio (tai hieman selkeämmin asekerhoruudukko) on klassinen kangaskuvio, joka on alun perin syntynyt Skotlannissa Ullapoolin alueen omana kankaana.  Vuoden 1874 paikkeilla eräs amerikkalainen asekerho omi kankaan yhdistyksen tunnuskuvioksi, ajan myötä nimi on vaihtunut jännittävästi gaelinkielisestä muodosta Goicagh melko epämääräiseksi gun club check -nimikkeeksi. Ruudukon dominoivana värinä on musta, joka vuorottelee useimmiten ruskean, vihreän, beigen, punaisen ja keltaisen sävyisten värien kanssa. Muitakin värejä toki käytetään.

Riippuu täysin kuvioinnin väreistä, kankaan paksuudesta sekä materiaalista, sopiiko asekerhoruudukko formaaliin vai epäformaaliin käyttöön. On  hyvä huomioida kukin kangas yksilönä, sillä räikeästä ruudukosta muodostuu helposti hyvin levottomia vaatteita, jotka vaativat parikseen jotain hyvin hillittyä – kuten harmaata flanellia. Tämä kuvio sopii silti sekä pukuihin, asusteisiin, päällystakkeihin että irtovaatteisiin – eli miltei kaikkiin käyttökohteisiin.

BBC:n dokumenttisarja British Style Genius kertoo englantilaisten tyylien historiasta, vaikutuksesta ja maailmanvalloituksesta. Viisiosaisen sarjan toinen jakso keskittyy räätälöityjen luomusten hienouksiin ja ihmisiin kalkin, neulojen sekä lankojen takana. Alla muutama otos jaksosta.

Vuonna 1979 Jeremy Hackett perusti Ashley Lloyd-Jenningsin kanssa miesten käytettyjen laatuvaatteiden putiikin Portobello Roadille. Jeremy oli jättänyt koulunkäynnin 17-vuotiaana ja läksi töihin läheiseen miesten vaateliikkeeseen. Sieltä hänen matkansa jatkui Savile Row’lle räätälinoppiin; jo tuolloin hän unelmoi oman liikkeen perustamisesta. Vuonna 1983 Hackett ja Lloyd-Jennings perustavat edellisen nimeä kantavan vaateliikkeen. Jeremyn kiinnostus nuoria Fogey-hahmoja sekä Sloane Ranger Handbookia kohtaan valottavat hieman mistä valmistajan vaikutteet ovat peräisin.

Kaksi vuotta myöhemmin omistajat joutuivat toteamaan, että kysyntä laatua kohtaan tulee aina olemaan suurempi kuin käytettynä löytyvien laatuvaatteiden määrä. He päättivät ryhtyä valmistamaan oman liikkeen vaatteita käytettyjen vaatteiden valikoimaa täydentämään. Kokoelma sisälsi tyylipuhtaita ja klassisia vaatteita, mutta rohkealla värin- sekä kuvionkäytöllä maustettuna. Menestys oli taattu, sillä Savile Row’lla asioivien miesten pojat olivat etsineet jotakin juuri sellaista, mitä Hackett loi. Suosio oli niin kova, että vuonna 1986 Hackett päätti avata alkuperäisen liikkeen lisäksi paita- ja solmiokaupan, räätäliliikkeen, juhlavaatteiden putiikin, hygienia- ja asustekaupan sekä urheilulinjastolle vielä oman kauppansa – kaikki nämä sadan jaardin läheisyydelle toisistaan. Alueesta tuli Lontoon taksikuskien suussa Hackettin risteys.

Vuonna 1987 yhtiö ryhtyy sponsoroimaan pooloa ja Hackettin poolopaita saa syntynsä. Pari vuotta myöhemmin, kun ulkomaisten anglofiilien sekä espanjalaisten asiakkaiden kiinnostus oli herännyt, Hackett perusti liikkeen Madridiin. 1992 avattiin päämyymälä Sloane Streetille ja kolme vuotta myöhemmin sai syntynsä poikien vaatelinjasto, joka todella erottaa yhtiön muista Jermyn Street -toimijoista. Saatuaan alituiseen pyyntöjä vaatteista, joilla poikalapset voisivat pukeutua samoin kuin isänsä, Hackett tarttui toimeen. Menestys on erinomainen. Vuonna 1997 yhtiö ryhtyy sponsoroimaan Englannin rugbyjoukkuetta ja tarjoaa sen jäsenille käsintehdyt tilauspuvut. Ennen vuosituhannan vaihtumista ehditään vielä esitellä Hackettin nimikkotweed, joka koostuu vihreällä pohjustalla kulkevasta punaisesta ruudukosta.

Mallistoja:

• Mittatilausvaatteet
• Käsintehdyt tilausvaatteet
• Juhlavaatteet
• Pukumiehen mallisto
• Smart Casual -mallisto
• Urheiluvaatteet
• Asusteet
• Little Britons, joka tarjoaa periklassisia vaatteita poikalapsille

Kurjaa kyllä, yhtiön verkkokauppa ei toimita Iso-Britannian ulkopuolelle, mutta liikkeeseen soittava voi saada junailtua tilauksensa läpi.

http://www.hackett.com